Miten haluat rentoutua, rentoutua ja todella rentoutua? Tämä kuulostaa siltä, että sen pitäisi olla yksinkertainen kysymys. Mutta en voi olla ainoa, joka on parin viime viikon aikana viettänyt useita iltoja sohvalla löhöillen ja ”televisiota katsellen” samalla, kun silmäni vilkkuvat Twitterissä ja Facebookissa sekä viidessä eri WhatsApp-ryhmässä puhelimessani.
Rentoutuminen on yhä vaikeampaa alati päällä olevassa digitaalisessa maailmassamme. Huomasin tämän ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun jouduin lopettamaan kuntoilun loukkaantumisen jälkeen. Liikunta oli aina ollut minun ”minä-ajan” aktiviteettini, ja ilman sitä tunsin olevani täysin hukassa. Aloitin hiljattain uudelleen, mutta se, että minulla on vain yksi keino stressinpoistoon, tuntuu nyt hyvin rajoitetulta, enkä ole edes varma, lasketaanko sitä rentoutumiseksi – se on melko kovaa työtä ja luonnostaan kilpailuhenkistä. Kun löydän itseni kotoa ja minulla on vapaa ilta, minulla ei useinkaan ole aavistustakaan, mitä tekisin, ja päädyn väistämättä tuijottamaan tyhjänä yhtä tai toista näyttöä tuntikausia, ennen kuin kompuroin sänkyyn ihmettelemään, minne aika on mennyt.
Tämä näyttää olevan yleinen ongelma. Näyttelijä Diane Keaton kertoi More-lehdelle: ”En tietäisi, mitä tekisin viikon vapaalla”, kun taas muusikko Gwen Stefani kertoi Stylistille, että aina kun hänellä on vapaata, hänestä tuntuu, että hän ”panikoi hieman tai yrittää suunnitella seuraavaa juttua”. Kun Elon Muskilta kysyttiin, mitä hän yleensä tekee töiden jälkeen, hän sanoi: ”
Tarve jonkin yksinkertaisen rentoutumislähteen löytämiseksi näkyy aikuisten värityskirjojen suosion alkuvaiheessa, viime vuonna 13,3 prosenttia kasvaneena henkistä opastusta hektisessä maailmassa elämiseen tarjoavien kirjojen myynnin kasvuna sekä mindfulnessin ”megatrendinä”, joka näkyy Headspace-meditaatiosovelluksessa, jota on ladattu yli 15 miljoonaa kertaa. Ne meistä, jotka käyttivät rahaa näihin tuotteisiin, etsivät oletettavasti vastauksia joihinkin samoihin kysymyksiin – ja monet meistä etsivät niitä edelleen. Värityskirjamarkkinoilta on nyt pudonnut pohja, Forbes julisti sen toukokuussa ”kuolleeksi”, ja viime vuoden kesäkuussa Headspace irtisanoi 13 työntekijää.
Ofcomin kesällä tekemän raportin mukaan: ”Useimmat ihmiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat riippuvaisia digitaalisista laitteistaan ja tarvitsevat jatkuvaa yhteyttä internetiin.” Sen mukaan 78 prosentilla meistä on nykyään älypuhelin – 16-24-vuotiaista jopa 95 prosentilla. Tarkistamme puhelimia keskimäärin joka 12. minuutti valveillaoloaikamme aikana. 54 prosenttia meistä kokee, että laitteet häiritsevät keskusteluja ystävien ja perheen kanssa, ja 43 prosenttia meistä kokee, että vietämme liikaa aikaa verkossa. Emme voi rentoutua niiden kanssa, emmekä tiedä, miten rentoutua ilman niitä. Seitsemän kymmenestä meistä ei koskaan sammuta niitä.
Kliininen psykologi Rachel Andrew sanoo näkevänsä ongelman joka päivä vastaanotollaan, ja se pahenee. ”Olen huomannut vastaanotollani, ainakin viimeisten kolmen-viiden vuoden aikana, että ihmisten on yhä vaikeampaa sammuttaa ja rentoutua. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä, 12-vuotiaista 70-vuotiaisiin”, hän sanoo. Samat asiat nousevat yhä uudelleen esiin: teknologia, puhelimet, työsähköpostit ja sosiaalinen media.
Ruudun ääressä istumisella on paikkansa, sanoo Andrew – mutta se riippuu siitä, miten sen tekee. ”Joskus ihmiset kuvaavat, etteivät he ole sitoutuneet siihen, mitä he katsovat – he menevät täysin vyöhykkeelle, eivätkä tiedä, mitä ovat tehneet viimeisen puolen tunnin aikana”, hän sanoo. ”Tätä voi pitää melkein dissosiaatioina, ajanjaksoina, jolloin mieli on niin uupunut ja kuormittunut, että se ottaa itsensä pois tilanteesta. Se ei todennäköisesti ole millään tavalla ravitsevaa.” Ehkä juuri siksi, kun olen viettänyt illan tuijoteltuani tyhjää Twitteriä tai vaipunut television ääreen – vähemmän Netflixiä ja chillailua, enemmän Netflixiä ja päiväunia – herään niin, että tuntuu kuin olisin syönyt kasan roskaruokaa. Olen sekoittanut aivokuolleen olon rentoutuneeseen oloon.”
Psykoanalyytikko David Morgan Psykoanalyysi-instituutista uskoo, että monille meistä tämä turruttava vetäytyminen ruudun ääreen on sekä syy että seuraus siitä, että emme enää osaa rentoutua ja nauttia. Hänen mukaansa näytöt ja se, mihin niitä käytämme, ovat kaikki häiriötekijöitä. ”Ihmiset ovat niin tottuneet etsimään häiriötekijöitä, etteivät he itse asiassa kestä iltaa itsensä kanssa. Se on tapa olla näkemättä itseään, koska itsetuntemuksen saaminen vaatii henkistä tilaa, ja kaikkia näitä häiriötekniikoita käytetään keinona välttää pääsemästä lähelle itseä.”
Jotkut hänen potilaistaan, Andrew selittää, eivät yksinkertaisesti koskaan pääse miettimään, miten he haluavat viettää aikaansa. ”Ihmiset sanovat olevansa niin kiireisiä ”pitäisi” – olipa kyse sitten työstä, perheestä huolehtimisesta tai vaativien ystävyyssuhteiden hoitamisesta – että kun tulee ilta tai viikonloppu, jolloin he voisivat tehdä sitä, mitä haluaisivat, ei ole enää energiaa tai motivaatiota mihinkään muuhun kuin ”läträämiseen””, hän sanoo. Hän lisää:
Jollekin toiselle ajatus omien tarpeidensa ja halujensa kanssa kosketuksissa olemisesta on täysin vieras, sanoo Andrew. ”Se on vaikea asia, sillä miten elämä voi olla nautinnollista tai tyydyttävää pitkällä aikavälillä, jos tekee koko ajan vain sitä, mitä pitäisi tehdä?”
Jollekin toiselle ajatus omien tarpeidensa ja halujensa kanssa kosketuksissa olemisesta on täysin vieras, sanoo Andrew. Ihmiset, jotka ovat kasvaneet perheympäristössä, jossa keskityttiin sisaruksen tai vanhemman tarpeisiin, ovat saattaneet viettää koko elämänsä niin, ettei heiltä ole koskaan kysytty, mitä he haluavat tehdä. ”Se voi todella olla jotain, mitä he eivät ole koskaan aiemmin harkinneet”, hän sanoo. Näille ihmisille jonkin sellaisen asian löytäminen, joka voisi rentouttaa heitä ja jonka parissa he voisivat viihtyä, voi olla valtava, elämää mullistava muutos. ”Se voi olla melko dramaattista.”
Toinen ongelma on se, että voi olla hankalaa irrottaa omat toiveet ympäröivien ihmisten toiveista, sanoo Nina Grunfeld, Life Clubs -järjestön perustaja, joka pyrkii auttamaan ihmisiä elämään tyydyttävämpää elämää. Voi vaatia paljon vaivaa selvittää, missä oma nautinto loppuu ja missä kumppanin nautinto alkaa. ”Kun olimme mieheni kanssa nuoria”, hän kertoo, ”menimme Roomaan lomalle, ja mies halusi käydä jokaisessa kirkossa, ravintolassa ja kaikessa. Palasin kotiin täysin murtuneena. Vasta tutustuttuani itseeni, mietittyäni elämääni ilman häntä ja sitä, mistä pidän yksilönä, tajusin, että nauttiakseni lomasta ja palatakseni rentoutuneena ja virkistyneenä minun on luettava ja oltava hiljaa. Nyt lähdemme lomalle ja hän lähtee tekemään kirkkoja yksin, mutta minä olen hyvin onnellinen, kun vain makaan rannalla, uima-altaalla tai nuotiolla ja luen. Se on todellinen nautinto. Saatan kuitenkin liittyä hänen seuraansa ravintoloihin.”
Keskustellessani Grunfeldin ja Andrew’n kanssa ja kuunnellessani heidän neuvojaan (ks. ) siitä, miten löytää erilaisia ammatteja, jotka voisivat rentouttaa ja virkistää minua, alan olla optimistinen. Muistelen, miten tykkäsin viettää aikaa nuorena; rauhalliset hetket istuskellen kirjaa lukiessani, riehakkaammat hetket leipoen ystävien kanssa. Päätän ottaa ensi vuoden aikana enemmän aikaa näiden asioiden aikuisversioille – ja sitten tajuan, että keksin tekosyitä. Jos voisin suunnata uudelleen ne illat, jotka jo nyt tuhlaan näyttöihin, se olisi hyvä alku.”
Tosiasiassa teen jo nyt satunnaisesti kaikkia noita ihanteellisia asioita, mutta joskus tuntuu, että maailmassa oleminen on liikaa, ja minun täytyy kadota maailmasta kadottautumalla näyttöön. Ihan kuin kaipaisin sitä aivokuolleen oloa, vaikka tiedän, ettei se ole hyväksi minulle. Psykoanalyyttinen psykoterapia auttaa minua miettimään syitä, miksi saatan tehdä näin – ja Morganille terapia voi olla tärkeä tie ulos ruudun tuijottamiseen jumiutumisesta, koska se on paikka, jossa ihmistä rohkaistaan käyttämään mieltään. ”Terapiatila on häiriötekijän vastakohta – se on keskittymistä”, hän sanoo. ”Kun ihmiset tulevat vastaanotolleni, he kertovat usein, että se on ensimmäinen kerta, kun he kokevat, että heillä on tila, jossa he eivät voi juosta asioita pakoon.”
Olen huomannut, että asioiden pakenemisen sijaan niiden kohtaaminen ja pohtiminen voi tuntua yhtä uuvuttavalta kuin itse juokseminen. Se on vaikeaa, häiritsevää työtä. Mutta huoneessa jonkun kanssa, joka voi kuunnella ja auttaa minua ymmärtämään asioita, se voi olla myös helpotus. Morgan kertoo minulle: ”Meillä on kaikki nämä erilaiset tavat harhauttaa itsemme pois elämän tärkeimmästä tosiasiasta – siitä, että elämme ja sitten kuolemme. Se, että meillä on mieli, joka auttaa miettimään asioita, että meillä on ihminen, joka voi miettiä asioita syvällisesti kanssamme, on keino hallita tätä hyvin pelottavaa elämän tosiasiaa.”
Tämän pelottavan tosiasian kääntöpuoli on tietenkin oivallus siitä, että koska meillä ei ole paljoa aikaa tällä planeetalla, on sääli tuhlata siitä yhtään mitään tekemällä itsestämme vapaaehtoisesti aivokuolleita.
Top-vinkit: Löydä uudelleen rentoutumisen kadonnut taito
– Jos vietät aikaa perheen tai ystävien kanssa juhlapyhien aikana, Nina Grunfeld suosittelee, että jokaiselle henkilölle annetaan yksi tunti, jonka aikana hän vastaa ryhmän aikataulusta ja jolloin hän voi valita rentouttavimmaksi katsomansa aktiviteetin. ”Yksi lapsistani saattaa päättää, että meidän kaikkien on pelattava videopeliä; toinen päättää, että lähdemme kaikki kävelylle; toinen laittaa meidät kaikki leipomaan kakkuja. Näin te kaikki saatte vähän ’minä-aikaa’, ja sinä voit kokea jonkun muun – ja se on hyvin rentouttavaa, kun ei tarvitse tehdä päätöksiä koko päiväksi”, hän sanoo.”
– Yritä muistaa, mitä teit mieluiten lapsena, tunnista sitten tuon toiminnan tärkein osa-alue ja etsi siitä aikuisversio. Grunfeld sanoo: ”Saattaa olla, että et muista, ja sinun on kysyttävä ystäviltä tai perheeltä tai katsottava vanhoja valokuva-albumeita. Kaikissa elämissämme on yleensä teemoja, ja jos nämä teemat puuttuvat aikuisena, on melkein kuin emme olisi kokonainen ihminen.” Jos rakastit hiekkalaatikolla leikkimistä, saatat haluta kokeilla keramiikkaa, tai jos pidit rakentamisesta, saatat haluta leipoa leipää.
– Kokeile katsoa maailmaa uudella tavalla. ”Salli itsesi tutkia. Kävele vain ympäriinsä, missä ikinä oletkin, ja katso, mitä täysin uutta voit löytää. Yritä eksyä – aina kun tulet mutkaan, kysy itseltäsi, haluatko mennä vasemmalle vai oikealle, ja katso, mihin päädyt”, Grunfeld sanoo.
– Jos sinulla ei ole aavistustakaan, miten aloittaisit rentoutumisen, tutustu tieteeseen, Rachel Andrew sanoo. ”Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että luonnossa oleminen piristää ja ravitsee.”
{{topLeft}}
{{{bottomLeft}}
{{{topRight}}
{{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
Muistutamme sinua osallistumisesta. Odota viestiä postilaatikkoosi toukokuussa 2021. Jos sinulla on kysyttävää osallistumisesta, ota meihin yhteyttä.
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostilla
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä