Myöhemmät vuodet
1990-luvun alkupuolella Jones työskenteli valtavan, meneillään olevan projektin ”The Evolution of Black Music” parissa, jota varten hän oli kerännyt materiaalia jo vuosia. Hän palasi myös televisioon; Quincy Jones Entertainment Company tuotti National Broadcasting Companyn (NBC) komedian Fresh Prince of Bel-Air sekä viikoittaisen talk show’n, jota isännöi Jonesin ystävä pastori Jesse Jackson (1941-). Jones työskenteli myös mustan venäläisen runoilijan Aleksandr Puškinin (1799-1837) elokuvaelämäkerran parissa. Quincy Jones Broadcasting ja Time Warner ostivat Louisianassa New Orleansissa sijaitsevan WNOL-televisioaseman, jota Jonesin oli määrä valvoa.
Quincy Jones on ollut naimisissa ja eronnut kolme kertaa, ja hänen kuusi lastaan ovat vasta viime aikoina voineet viettää aikaa isänsä kanssa ja tutustua häneen. Vuonna 1990 ilmestynyt dokumenttielokuva Listen Up: The Lives of Quincy Jones sisältää kohtauksia, joissa Quincy puhuu lastensa kanssa vaikeasta lapsuudestaan, mielisairaasta äidistään ja jännitteisestä menneisyydestään. Elokuva sisältää myös Frank Sinatran, Michael Jacksonin ja muiden haastatteluja, joissa Jonesia kuvaillaan kovaksi työntekijäksi, jonka luova nerokkuus on vaikuttanut populaariviihteeseen vuodesta 1950 lähtien. Vuonna 1993 Jones perusti Vibe-lehden, joka on hyvin arvostettu afroamerikkalainen musiikkilehti. Vuonna 1995 hän julkaisi Q’s Jook Joint -levyn, jossa esiintyvät monet hänen ystävänsä, kuten Ray Charles ja Stevie Wonder (1950-). Levyllä juhlistettiin hänen viisikymmenvuotista taivaltaan musiikkialalla.
Toukokuussa 2000 Harvardin yliopistoon Massachusettsiin perustettiin Quincy Jonesin afroamerikkalaisen musiikin professuuri. Tammikuussa 2001 Jones sai ensimmäisen Ted Arison -palkinnon National Foundation for Advancement in the Arts -järjestöltä, joka on nimetty järjestön perustajan mukaan. Myöhemmin samana vuonna Jones sävelsi kappaleen Ocean’s Eleven -elokuvan soundtrackille, julkaisi elämäntarinansa Q: The Autobiography of Quincy Jones ja sai Kennedy Centerin kunniamaininnan Washingtonissa. Helmikuussa 2002 Q: The Autobiography of Quincy Jones voitti Grammyn parhaan spoken word -albumin kategoriassa.