BIBLIOGRAFIA
Puting-out-järjestelmä oli kotimainen valmistusjärjestelmä, joka oli yleinen Länsi-Euroopan maaseutualueilla 1600- ja 1700-luvuilla. Se kehittyi varhaisesta itsenäisen hyödyketuotannon muodosta ja muodosti siirtymävaiheen siihen, mitä saksalainen yhteiskuntateoreetikko Karl Marx (1818-1883) kutsui työn ”muodolliseksi” alistamiseksi pääomalle.
Työn alistamisella pääomalle viitataan tilanteeseen, jossa välittömät tuottajat on erotettu tuotantovälineistä ja he ovat riippuvaisia siitä, että kapitalistit hankkivat heille hyödykkeiden tuottamiseen tarvittavat työkalut, koneet ja raaka-aineet. Tällaiset tuottajat saavat myös palkkaa kapitalisteilta, eikä heillä ole mitään määräysvaltaa työnsä tuotteiden luovuttamiseen. Palkkatyöläiset, jotka säilyttävät vielä huomattavan määräysvallan omaan työprosessiinsa, ovat kuitenkin vain ”muodollisessa alisteisuudessa” eivätkä niinkään ”todellisessa alisteisuudessa” pääomalle, joka on luonteenomaista teollisen kapitalismin täysin kehittyneelle tehdasjärjestelmälle.
Kotityöntekijät, jotka olivat osallisina putout-järjestelmässä, omistivat tyypillisesti omat työvälineensä (esim. kangaspuut ja kehruupyörät), mutta olivat riippuvaisia kauppiaskapitalisteista, jotka hankkivat heille raaka-aineet, joiden avulla he voivat valmistaa tuotteita, joiden katsottiin muodostavan kauppiaiden omaisuutta. Kauppias toimitti puolivalmiit tuotteet toiselle työpaikalle jatkokäsittelyä varten, kun taas valmiit tuotteet vietiin suoraan markkinoille. Put-out-järjestelmän tyypillinen hyödyketuote oli kangas (tarkemmin sanottuna villatekstiilit), vaikka myös muita hyödykkeitä (erityisesti rautaesineitä) tuotettiin tässä järjestelmässä.
Put-out-järjestelmän merkittävä piirre oli se, että suorat tuottajat pystyivät valvomaan omia työprosessejaan hyvin pitkälle. Työskennellessään kotona (tai lähellä kotia) ja omaan tahtiinsa kotimaiset tuottajat pystyivät hyvin tasapainottamaan työ- ja vapaa-aikaa esikapitalistisen vapaa-ajan mieltymyksen mukaisesti. Järjestelmä mahdollisti myös sen, että aikuiset perheenjäsenet pystyivät kehittämään kotimaisen työnjaon, jossa heidän lapsensa saattoivat osallistua tuottavaan työhön vanhempien suorassa valvonnassa. Nämä olosuhteet edistivät ydinperheen nousua ja vakiintumista hallitsevaksi perhemuodoksi – perhemuodoksi, jota myös aikaisempi (ja edelleen voimassa oleva) itsenäisen hyödyketuotannon järjestelmä edisti.
Ajan myötä kauppiaiden ”putterille” kävi selväksi, että heidän kotitaloustyöntekijöitään oli valvottava tarkemmin, jotta heidän tuottavuutensa saataisiin maksimoitua ja jotta vältettäisiin raaka-aineiden tai jopa valmiiden tuotteiden ”kavaltaminen”. Stephen Marglin väitti vuonna 1974 julkaistussa artikkelissaan What Do the Bosses Do? The Origins and Functions of Hierarchy in Capitalist Production” (Hierarkian alkuperä ja tehtävät kapitalistisessa tuotannossa), että tehdasjärjestelmän nousu johtui pikemminkin näistä sosiaalisista näkökohdista kuin mistään teknologisesta välttämättömyydestä. Irrottamalla palkkatyöläiset omasta kotiympäristöstään ja kokoamalla heidät yhteiseen työpaikkaan kauppakapitalistit pystyivät paremmin valvomaan työtunteja ja työtahtia sekä valvovan valvonnan avulla estämään kavallukset. Näin monet kauppakapitalistit muuttuivat tietysti teollisuuskapitalisteiksi ja aloittivat pitkän siirtymän ”nimenomaan kapitalistiseen” tapaan vastakohtana käsityöläislähtöiselle hyödykkeiden tuotantotavalle.
Dan Clawson väitti vuonna 1980 ilmestyneessä julkaisussaan Bureaucracy and the Labor Process, että Marglinin ”sosiaalista kontrollia koskevalla argumentilla”, jolla perusteltiin varhaisen put-out-järjestelmän katoaminen ja tehtaan nousu, on monia vahvuuksia, mutta se on yksipuolinen, koska siinä jätetään huomiotta se tärkeä rooli, joka uusilla teknologioilla (erityisesti voimakäyttöisillä koneilla) oli helpotettaessa työvoiman alistamista pääomalle. Clawsonin mukaan ”On paljon hedelmällisempää ja ilmeisesti ainoa marxilainen lähestymistapa ymmärtää prosessi luokkataisteluna: Kapitalistit yrittivät määrätä yhteiskunnallista valvontaa tehtaiden muodossa, kun taas työläiset kamppailivat vastustaakseen sitä. Tässä kamppailussa teknologiset innovaatiot olivat ratkaisevia kapitalistien aseita, jotka auttoivat muuttamaan voimasuhteita” (s. 51). Lisäksi, totesi Clawson, kokoamalla työläiset suuriin tehtaisiin ja työpajoihin pääoma pystyi merkittävästi parantamaan tuottavuuttaan määräämällä yhä yksityiskohtaisempia työnjakoja ja hyödyntämällä keskitettyä voimanlähdettä vaativia koneita.
Puuttumisjärjestelmä lähes hävisi Länsi-Euroopasta 1800-luvulle tultaessa. Se koki kuitenkin 1900-luvun lopulla elpymisen, jota vauhditti uuden tietokone- ja tietotekniikan tulo. Tietotekniikan, Internetin ja uusien varastonhallintajärjestelmien ansiosta pääomien on ollut yhä helpompaa palkata kotiin jääviä työntekijöitä ilman, että tuottavuus, työaikojen valvonta tai tehokas kustannuslaskenta olisi kärsinyt. Tämän uuden ulosmyyntijärjestelmän tuotteet ovat moninaisia, mutta sen tyypillisin tuote on tieto.
KATSO MYÖS Autonomia; Pääoma; Tietokoneet: 1980. Byrokratia ja työprosessi. New York: Monthly Review Press.
Marglin, Stephen A. 1974. What Do the Bosses Do? Hierarkian alkuperä ja tehtävät kapitalistisessa tuotannossa. Review of Radical Political Economics 6: 60-92.
Marx, Karl. 1977. Capital. Vol. 1. New York: Vintage.
Murray Smith
.