Punialainen Karthago

Karthago (foinikialainen Kart hadašt, ”uusi kaupunki”): tärkeä muinainen kaupunki lähellä nykyistä Tunisia.

Karthagon satamat pohjoisesta katsottuna

Karthago perustettiin foinikialaiseksi siirtokunnaksi lähelle nykyistä Tunisia. Sitä kutsuttiin nimellä Kart hadašt, ”uusi kaupunki”, koska se oli nuorempi kuin läheinen Utika.

Kartagosta tuli emokaupunkinsa Tyyron kaaduttua vuonna 585 eaa. foinikialaisten siirtokuntien johtaja lännessä ja se perusti epävirallisen mutta voimakkaan imperiumin, joka tunnetaan lähes jatkuvasta taistelusta Sisilian kreikkalaisia ja roomalaisia vastaan. Ensimmäisessä Punisessa sodassa (264-241; antiikin suurin sota) karthagolaiset menettivät Sisilian roomalaisille, ja vaikka heidän kenraalinsa Hannibal Barca yritti toisessa Punisessa sodassa kääntää tilanteen päinvastaiseksi, tuho oli jo alkanut. Roomalaiset ryöstivät Karthagon vuonna 146 eaa. kolmannen punisen sodan jälkeen, mutta myöhemmin he perustivat kaupungin uudelleen, ja siitä tuli jälleen vauras.

Varhaishistoria

Kreikkalaisen historioitsijan Timaios Tauromenionin mukaan Karthago perustettiin vuonna 814 tai 813; eräs toinen kirjoittaja, Justinus, ehdotti vuotta 825. Jonkin aikaa nämä päivämäärät näyttivät olevan ristiriidassa kaivausten tulosten kanssa, jotka kaikki viittasivat siihen, että vanhimmat löydöt olivat nuorempia. Kuitenkin 1990-luvun lopulla kävi selväksi, että vaikka arkeologit olivat tehneet työnsä hyvin, heidän ajoitusmenetelmänsä oli ollut väärä. Pohjimmiltaan kaikki päivämäärät johdettiin keramiikasta, jonka järjestys perustui Sisiliasta tunnettuun keramiikkaan, josta meillä on Thukydideksen luettelo ajoitetuista kaupunginperustuksista (teksti). Vaikka yleisesti tunnustettiin, että nämä päivämäärät olivat ongelmallisia, se oli paras tapa edetä. 1990-luvulla radiohiiliajoitusta sovellettiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Karthagon varhaisrautakauteen, ja Karthagon vanhimmat löydöt voidaan nyt ajoittaa yhdeksännen vuosisadan viimeiselle neljännekselle.

Foinikialaiselta Karthagosta peräisin oleva, Foinikiassa valmistettu elefanttiluun sfinksi

Ensimmäiset uudisasukkaat olivat foinikialaisen Tyruksen asukkaita. Legendan (tekstin) mukaan heidän johtajansa oli Elissa-niminen prinsessa, joka joutui pakenemaan Tyruksesta sen jälkeen, kun hänen veljensä, kuningas Pygmalion, oli tappanut hänen miehensä. Karthagon perustamisen jälkeen hän teki itsemurhan estääkseen sodan alkuperäisväestöä vastaan. Tarina saattaa sisältää joitakin luotettavia tietoja, vaikka todennäköisempää onkin, että Karthagon perustajat olivat kauppiaita ja maanviljelijöitä – eivät pakolaisia. Toisaalta ajatus siitä, että mahtavan kaupungin perusti nainen, on liian epätavallinen ollakseen pelkkää keksintöä. Oli miten oli, uudisasukkaat perustivat kaupungin ihmeelliseen paikkaan, jossa se hallitsi Välimeren itäisen ja läntisen osan välistä kauppaa ja jossa sillä oli käytettävissään hyvät maatalousresurssit. Taloudelliset yhteydet Numidian sisämaahan lienevät olleet tiiviit.

Näyttää siltä, että siirtokuntaa hallitsi aluksi Tyyrosta lähetetty maaherra, mutta siirtokunnasta tuli kaupunki, kansalaiset halusivat jonkinlaista itsenäisyyttä, ja kuninkaat alkoivat olla Karthagon hallitsijoita. Kuudennen vuosisadan kuluessa heidät korvattiin kahdella vuosittain valitulla ylimmällä tuomarilla, suffeteilla (”tuomareilla”). Tämän viran esikuvana oli meille paremmin tunnettu roomalainen konsulivirka.

Silloin kaupungista oli tulossa tärkeä kauppakeskus. Todennäköisesti kuudennen vuosisadan alkupuoliskolla karthagolainen amiraali Hanno perusti useita siirtokuntia nykyisen Marokon rannikolle ja eteni Kultajoen Senegaliin asti ja saavutti jopa Kamerunin vuoren. Toinen tutkimusmatkailija oli Himilco, joka saavutti Brittein saaret. On varmasti ollut muitakin tutkimusmatkoja, joita ei ole dokumentoitu lähteissämme.

Babylonian kuningas Nebukadnessar valloitti noin vuonna 585 Tyyron, joka nyt menetti itsenäisyytensä eikä pystynyt enää lähettämään apujoukkoja foinikialaisiin siirtokuntiin, jos nämä tarvitsivat niitä. Uudisasukkaiden oli etsittävä apua muualta, ja Karthagosta tuli enemmän tai vähemmän epävirallisen valtakunnan johtaja, joka perustui yhteiseen etniseen tunteeseen ja kaupallisiin intresseihin. Se koostui monista kaupungeista, jotka kaikki sijaitsivat rannikolla. Idässä ja koillisessa se rajoittui kreikkalaisten hallussa oleviin Cyrenaikan ja Sisilian alueisiin; pohjoisessa Karthago hallitsi Sardinian ja Korsikan rantoja ja lännessä Maghrebin ja Andalusian satamia. Se hallitsi myös Senegalista tulevaa kultakauppaa ja reittiä salaperäisille ”tinasaarille”, joita saattoi olla kaikkialla Atlantin rannikolla.