Pulitzer-palkinto, joka jaetaan tänään, perustettiin yli 100 vuotta sitten kunnioittamaan poikkeuksellisia saavutuksia journalismissa. Perustamisensa jälkeen palkinto on kasvanut käsittämään 21 eri kategoriaa kirjallisuudesta musiikkisävellyksiin. Palkinto on nimetty Joseph Pulitzerin mukaan, joka oli sanomalehtitoimittaja, jolla oli kiehtova elämä.
Joseph Pulitzer: Pioneer Journalist
Joseph Pulitzerin elämäntarina on kiehtova. Hän syntyi Unkarissa ja suuntasi nuorena miehenä Yhdysvaltoihin. Hän pyrki palvelemaan armeijassa Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Hän värväytyi vuodeksi Lincoln Calveryyn ennen kuin lähti St. Louisiin, jossa hän teki satunnaisia töitä ja oppi niin paljon kuin pystyi opiskelemalla Mercantile Libraryssä. Siellä hän joutui sattuman kautta alueen saksankielisen sanomalehden, Westliche Postin, toimittajien eteen. Tämä johti työpaikkaan.
Hän nousi 25-vuotiaana St. Louis Dispatchin kustantajaksi. Sieltä käsin hän käytti liike-elämän taitojaan ja hankki pian lehden omistukseensa. Myöhemmin hänestä tuli The New York Worldin omistaja.
Pulitzer jätti usein huomiotta oman henkilökohtaisen terveytensä ja teki pitkiä työpäiviä toimistossa. Hän mullisti journalismin tekemällä lehdistään suurelle yleisölle pakollista luettavaa. Hän teki sen käyttämällä kuvituksia ja sensaatiohakuisia juttuja palstojensa täyttämiseksi. Hän otti tavoitteekseen tuomita julkisen ja yksityisen korruption, olipa kyse sitten hallituksen tai varakkaiden liikemiesten harjoittamasta korruptiosta. Hänen lehtensä sisälsivät paljastuksia ja pitkiä pääkirjoituksia, joilla oli populistinen vetovoima. Pulitzerin lehtiä levitettiin laajalti.
Yksi esimerkki hänen vaikutuksestaan on tapa, jolla hän pystyi keräämään tilaamalla varoja Ranskasta lähetystä odottavan Vapaudenpatsaan jalustan rakentamiseksi.
1880-luvun lopulla The Worldin levikki oli suurin kaikista maan lehdistä. Pulitzer itse joutui pian hänen menestyksestään kateellisten kilpailevien sanomalehtien hyökkäysten kohteeksi. Eräässä tällaisessa tapauksessa The Sunin kustantaja Charles Anderson Dana maalasi Pulitzerin mieheksi, joka oli hylännyt uskontonsa rikkauden ja maineen hyväksi. Hyökkäys Pulitzeria vastaan oli perusteellinen, ja sillä pyrittiin syrjäyttämään hänet New Yorkin juutalaisesta lukijakunnasta.
Pulitzerin jo ennestään heikko terveys kärsi näiden mustamaalauskampanjoiden seurauksena. Hän vietti suurimman osan myöhemmistä vuosistaan eristäytyneenä jahdilla tai erityisesti suunnitelluissa tiloissa, jotka pehmittivät hänet melulta. Siitä huolimatta hän piti lehtensä täysin hallinnassaan ja tarjosi ohjausta ja opastusta missä päin maailmaa tahansa.
Pulitzer uskoi vahvasti tutkivan journalismin voimaan. Hän kieltäytyi perääntymästä, kun häntä syytettiin kunnianloukkauksesta, koska The World -lehti oli paljastanut Yhdysvaltain hallituksen petollisia maksuja ranskalaiselle Panaman kanavayhtiölle. Kun syytteet lopulta hylättiin, Pulitzerin voitto oli valtava voitto sanan- ja lehdistönvapaudelle. Hänen ajatuksensa journalismista voidaan tiivistää kappaleeseen, jonka hän kirjoitti The North American Review -lehteen toimittajakoulun perustamisen puolesta:
”Tasavaltamme ja sen lehdistö nousevat tai kaatuvat yhdessä. Kykyinen, epäitsekäs, yleishenkinen lehdistö, jolla on koulutettu älykkyys tietää oikea ja rohkeus tehdä se, voi säilyttää sen julkisen hyveen, jota ilman kansanvaltainen hallitus on huijausta ja pilkkaa. Kyyninen, palkkasoturimainen ja demagoginen lehdistö tuottaa aikanaan kansan, joka on yhtä alhainen kuin se itse. Valta muokata tasavallan tulevaisuutta on tulevien sukupolvien toimittajien käsissä.”
Kuollessaan Pulitzer jätti rahaa Columbian yliopistolle toimittajakoulun perustamista ja neljän alan palkinnon lanseeraamista varten. Ensimmäiset palkinnot jaettiin 4. kesäkuuta 1917, mutta nykyisin Pulitzer-palkinnon saajat julkistetaan huhtikuussa.
Kirjallisuuden ja draaman alalla on kuusi kategoriaa: Kaunokirjallisuus (ennen vuotta 1947, romaani); draama; historia; elämäkerta/elämäkerta; runous; ja yleinen tietokirjallisuus. Palkinnon perustamisen jälkeen eri kategorioita on lisätty, yhdistetty tai poistettu journalismissa ja teknologiassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Esimerkiksi palkinto lennätinraportoinnista on vanhentunut.
Katsaus aiempiin Pulitzer-palkinnon saajiin
William Faulkner, Norman Mailer, Thornton Wilder, Philip Roth, John Updike, John Steinbeck ja Ernest Hemingway ovat kaikki saaneet Pulitzer-palkinnon.
Pulitzer-palkittuja kaunokirjallisuuden teoksia kahdelta viime vuosikymmeneltä ovat mm:
- Less, Andrew Sean Greer (2018)
- The Underground Railroad, Colson Whitehead (2017)
- The Sympathizer, by Viet Thanh Nguyen (2016)
- All the Light We Cannot See, by Anthony Doerr (2015)
- The Goldfinch, Donna Tartt (2014)
- Orpomestarin poika, Adam Johnson (2013)
- Vierailu Goon Squadilta, Jennifer Egan (2011)
- Tinkers, Paul Harding (2010)
- Olive Kittridge, kirjoittanut Elizabeth Strout (2009)
- The Brief Wondrous Life of Oscar Wao, kirjoittanut Junot Diaz (2008)
- The Road, Cormac McCarthy (2007)
- March, Geraldine Brooks (2006)
- Gilead, Marilynne Robinson (2005)
- The Known World, kirjoittanut Edward P Jones (2004)
- Middlesex, kirjoittanut Jeffery Eugenides (2003)
- Empire Falls, kirjoittanut Richard Russo (2002)
Pulitzer-palkintoja koskevia kiistoja
Palkinnon historian aikana on useaan otteeseen jätetty palkinto jakamatta kaunokirjallisuuden sarjassa. Näin tapahtui vuosina 1977, 1974, 1971, 1964, 1957 ja 1954. Vuonna 1974 kaunokirjallisuuden kolmihenkinen tuomaristo itse asiassa ehdotti Thomas Pynchonin Gravity’s Rainbow (Painovoiman sateenkaari) -teosta palkinnon saajaksi, mutta uskomattoman kiistanalaisessa päätöksessä komitea kumosi ehdokkuuden ja päätti sen sijaan olla antamatta palkintoa. Vuonna 2012 palkintoa ei myönnetty myöskään kaunokirjallisuuden kategoriassa, vaikka kolme finalistia nimettiin: Train Dreams (Denis Johnson); Swamplandia! (Karen Russell) ja The Pale King (David Foster Wallace). Päätös olla myöntämättä palkintoa herätti huomattavia kiistoja kirjallisuusyhteisössä. Syntyi kiivasta keskustelua siitä, mikä on ”suurta” kirjallisuutta ja kirjoittamista.
Mitä tahansa ”suuri” kirjoittaminen onkin, on turvallista sanoa, että Joseph Pulitzer loi sille paikan, ja olemme kiitollisia siitä, että hän näki ennalta tarpeen puolustaa ja palkita niitä, jotka jatkavat totuuden ja huippuosaamisen etsimistä kirjoitetun sanan kautta. Odotamme innolla, kuka liittyy Pulitzer-palkinnon arvostettuun voittajaluetteloon tänä iltapäivänä!
