Puhelin: Lyhyt historia
Tekijä Jason Morris
1870-luvulla kaksi tunnettua keksijää suunnitteli kumpikin itsenäisesti laitteita, jotka pystyivät siirtämään ääntä sähkökaapeleita pitkin. Nämä keksijät olivat Alexander Graham Bell ja Elisha Gray. Molemmat laitteet rekisteröitiin patenttivirastossa tuntien sisällä toisistaan. Puhelimen keksimisestä seurasi katkera oikeustaistelu, jonka Bell sittemmin voitti.
Telegrafi ja puhelin ovat konseptiltaan hyvin samankaltaisia, ja Bell onnistui menestymään puhelimessa, kun hän yritti parantaa lennätintä.
Telegrafi oli ollut erittäin menestyksekäs viestintäjärjestelmä noin 30 vuotta ennen kuin Bell aloitti kokeilut. Suurin ongelma lennättimessä oli se, että se käytti morsetusta ja rajoittui vain yhden viestin lähettämiseen ja vastaanottamiseen kerrallaan. Bellillä oli hyvä käsitys äänen ja musiikin luonteesta. Sen ansiosta hän havaitsi mahdollisuuden lähettää useampia viestejä samaa johtoa pitkin kerrallaan. Bellin ajatus ei ollut uusi, muutkin ennen häntä olivat suunnitelleet moninkertaista lennätintä. Bell tarjosi oman ratkaisunsa, ”harmonisen lennättimen”. Se perustui periaatteeseen, jonka mukaan musiikkisävelet voitiin lähettää samanaikaisesti samaa johtoa pitkin, jos sävelet erosivat toisistaan sävelkorkeudeltaan.
Vuoden 1874 loppupuolella Bellin kokeilu oli edennyt niin pitkälle, että hän saattoi kertoa läheisille perheenjäsenilleen moninkertaisen lennättimen mahdollisuudesta. Bellin tuleva appiukko, asianajaja Gardiner Green Hubbard näki tilaisuuden murtaa Western Union Telegraph Companyn harjoittama monopoli. Hän antoi Bellille taloudellisen tuen, jota tämä tarvitsi jatkaakseen työtään moninkertaisen lennättimen kehittämiseksi. Bell jätti kuitenkin mainitsematta, että hän ja hänen apurinsa, toinen loistava nuori sähköasentaja Thomas Watson, kehittivät ideaa, joka oli tullut hänelle mieleen kesän aikana. Tämä ajatus oli luoda laite, joka voisi välittää ihmisäänen sähköisesti.
Bell ja Watson jatkoivat työtä harmonisen lennättimen parissa Hubbardin ja muutaman muun rahoittajan vaatimuksesta. Maaliskuun 1875 aikana Bell tapasi Joseph Henry -nimisen miehen Hubbardin tietämättä. Joseph Henry oli Smithsonian-instituutin arvostettu johtaja. Hän kuunteli tarkasti Bellin ajatuksia ja tarjosi rohkaisevia sanoja. Sekä Bell että Watson innostuivat Henryn mielipiteistä ja jatkoivat työtään entistäkin innokkaammin ja päättäväisemmin. Kesäkuuhun 1875 mennessä he ymmärsivät, että heidän tavoitteensa luoda laite, joka voisi välittää puhetta sähköisesti, toteutuisi pian. Heidän kokeilunsa olivat osoittaneet, että erilaiset äänet muuttaisivat sähkövirran voimakkuutta johdossa.
Nyt heidän oli vain rakennettava laite, jossa oli sopiva kalvo, joka kykeni muuttamaan nämä äänet vaihteleviksi sähkövirroiksi, ja vastaanotin, joka toistaisi vaihtelut ja muuttaisi ne takaisin kuultavaan muotoon toisessa päässä. Kesäkuun alussa Bell huomasi, että työskennellessään harmonisen lennättimensä parissa hän pystyi kuulemaan äänen langan yli. Se oli kellojousen jousiääni. Maaliskuun 10. päivänä 1876 Bell tajusi lopullisesti uuden laitteensa menestyksen ja viestintäpotentiaalin. Mahdollisuudet pystyä puhumaan sähköjohtoa pitkin olivat paljon suuremmat kuin modifioidun lennätinjärjestelmän mahdollisuudet, joka perustui lähinnä vain pisteisiin ja viivoihin.
Tältä päivämäärältä olevan muistiinpanomerkinnän mukaan Bell kuvailee menestyksekkäintä kokeiluaan, jossa hän käytti uutta laitettaan, puhelinta. Bell puhui viereisessä huoneessa olleelle avustajalleen Watsonille laitteen kautta ja sanoi: ”Herra Watson, tulkaa tänne, haluan puhua kanssanne.”
Alexander Graham Bell syntyi 3. maaliskuuta 1847 Edinburghissa Skotlannissa. Hänen perheensä oli puhetaidon ja puheen korjaamisen johtavia auktoriteetteja. Hänet kasvatettiin ja koulutettiin seuraamaan uraa samalla erikoisalalla. Vain 29-vuotiaana vuonna 1876 hän oli keksinyt ja patentoinut puhelimen. Hänen perusteellinen tietämyksensä äänestä ja akustiikasta auttoi valtavasti puhelimen kehittämisessä ja antoi hänelle etulyöntiaseman muihin vastaavien hankkeiden parissa tuohon aikaan työskenteleviin nähden. Bell oli laadukas älymystö, jota on harvoin tavattu hänen kuolemansa jälkeen. Hän oli mies, joka pyrki aina menestykseen ja etsi uusia ideoita, joita vaalia ja kehittää.