Psykopatian ja narsistisen persoonallisuushäiriön peruserot [Osa I]

Psykopatia & Narsistinen Persoonallisuushäiriön erot

© Rhonda Freeman | Kaikki oikeudet pidätetään

Ennen psykopatian ja narsistisen persoonallisuushäiriön erojen tarkempaa tarkastelua, käydään läpi, miten nämä persoonallisuushäiriöt ovat samankaltaisia.

Monet psykopatian ja narsistisen persoonallisuushäiriön oireet ovat päällekkäisiä. Miller, Dir, Gentile, Wilson, Pryor, & Campbell (2010), havaitsivat kohtalaisen positiivisen korrelaation (.39) näiden kahden tilan välillä. Mielenkiintoista on, että monet tieteelliset tutkimukset paljastivat samankaltaisia havaintoja.

Monet alan asiantuntijat epäilevät, että narsistinen persoonallisuushäiriö ja psykopatia ovat tiloja, jotka sijaitsevat jatkumolla tai spektrillä. Olen samaa mieltä tästä kannasta, koska ne noudattavat hyvin samankaltaisia lähestymistapoja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Kummastakin tilasta kärsivillä henkilöillä on taipumus olla hyväksikäyttäviä jopa niitä ihmisiä kohtaan, jotka rakastavat heitä, piittaamatta juuri lainkaan aiheuttamastaan kivusta.

Samoin kuin psykopatian, narsistisen persoonallisuushäiriön epäillään olevan yleisempi miehillä. Mielenterveyshäiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan 5. painoksen mukaan. (American Psychiatric Association, 2013) ”50-75 prosenttia on miehiä”. Molemmilla ryhmillä on taipumus ”syyllistää” ja kieltäytyä ottamasta vastuuta tai olemasta tilivelvollinen huonosta käytöksestä.

Yleiskatsaus psykopatian & yhtäläisyyksiin ja eroihin narsistisen persoonallisuuden

Yhtäläisyydet

Pinnallinen

Viehättävä | Karismaattinen

Muiden hyväksikäyttö

Antagonistinen

Manipuloiva

Erittäin herkkä toisten mielipiteille (Narsistinen persoonallisuus)

Matalaa tunnollisuutta (Psykopatia)

Vähän välinpitämätön toisten mielipiteistä (Psykopatia)

Helppo taipumus tylsistyä (Psykopatia)

Yllä olevan luettelon erot eivät ole aina selvät. Ne, jotka täyttävät narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit, voivat myös osoittaa petollisuutta tai joitakin muita ensisijaisesti psykopatiaan kuuluvia piirteitä. Esimerkiksi henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, voi varmasti osoittaa siveettömyysmalleja, kun hän hakee ihailua, jota tarvitaan pitääkseen itsensä toimintakykyisenä.

Näin ollen edellä mainitut leimat on merkitty piirteisiin, joita esiintyy yleisimmin kyseisessä häiriössä, eikä välttämättä vain kyseisessä tilassa. Ammattitaitoiset kliinikot (perusteellisten arviointien avulla) pystyvät selvittämään, onko sairaus olemassa ja mitkä oireet ovat todellisia heijastuksia tietystä häiriöstä.

Kun kliinikot ovat mukana diagnoosiprosessissa, jossa määritetään persoonallisuushäiriön olemassaolo, ei ole harvinaista, että he löytävät piirteitä ja ominaisuuksia useammasta kuin yhdestä sairaudesta. Usein ihminen ei yksinkertaisesti sovi yhteen. Persoonallisuushäiriöiden sekoittuminen ei ole harvinaista.

Mennäänpä hieman tarkemmin tiloihin.

Psykopatia on häiriö, joka vaikuttaa tapaan, jolla aivot käsittelevät tunneinformaatiota. Aivojen fMRI-tutkimukset ovat osoittaneet, että heidän kyvyssään käsitellä tiettyjä tunnetiloja on merkittäviä rajoituksia.

Kiehl, Smith, Hare, Mendrek, Forster, Brink, Liddle (2001) tutkivat psykopaatin kykyä käsitellä sanoja, joiden pitäisi saada aikaan vaste aivojen ”tunteita käsitteleviltä alueilta”. He esittivät ryhmälle rikollisia psykopaatteja sekä kahdelle ryhmälle ei-psykopaatteja sanaluettelomuistitestiä, joka koostui neutraaleista ja negatiivisista sanoista.

Normaalien aivojen pitäisi reagoida negatiivisiin sanoihin käsittelemällä niitä käyttämällä sekä ajattelun että tunteidenkäsittelyn alueita (esim. paralimbinen alue). Se, mitä he löysivät, oli varsin mielenkiintoista. Kun psykopaatteja verrattiin ei-psykopaattiryhmiin, tulokset osoittivat, että psykopaattiryhmä käsitteli negatiivisia sanoja vain ajattelun (kognitiivisten) alueiden kautta. Heidän tunnealueidensa osallistuminen oli minimaalista, mikä on täysin ristiriidassa normaalien aivojen toiminnan kanssa.

Negatiiviset sanat eivät saaneet tunnejärjestelmää reagoimaan. Mielenkiintoista on, että psykopaatit käyttivät ajattelualueitaan ”enemmän”, kun heille esitettiin negatiivisia (tunteita herättäviä) sanoja, ja siten he osoittivat muistavansa luettelossa olevat negatiiviset sanat paremmin. Tämä viittaa siihen, että heidän aivojensa ajattelualueet työskentelevät kovemmin, kun heille esitetään emotionaalisesti latautunutta tietoa.

Ylipäätään psykopaatit eivät käyttäneet aivojensa tunteita käsitteleviä alueita niin kuin pitäisi tai kuten ei-psykopaattiset ryhmät. Sen sijaan he tukeutuivat kielenkäsittelyn (semanttisiin) ja päätöksenteon alueisiinsa – ajattelun alueisiin.

On mahdollista, että voisi ekstrapoloida ja päätellä, että jos ihminen ei pysty käsittelemään tunneperäistä informaatiota kunnolla, monet kokemukset tai ihmiset, joihin pitäisi sisältyä syviä merkityksiä, yksinkertaisesti eivät sitä tee. Yksilölle, jolla on voimakkaita psykopaattisia piirteitä, kaikki on korvattavissa, varsinkin jos se on menettänyt hyödyllisyytensä, vetovoimansa tai ”uutuutensa”.

”Tuoli” tai ”vaimo” – tuntuu samalta.

Kumpaankaan ei ole syvää emotionaalista sidettä – vain tarpeellinen käyttö.

Vaikka tunnetilat, kuten aito arvostus, ovat vähäisiä, psykopatiaa sairastavat henkilöt ovat alttiita voimakkaille vihan tunteille, alhaiselle turhautumisen sietokyvylle ja tylsistymiselle (Blair, 2010). He voivat helposti siirtyä halveksivaan ja halveksivaan tilaan, kun kumppani ei enää stimuloi tai kiinnosta heitä. Tämä äkillinen muutos voi vaikuttaa tai ”tuntua” kylmältä ja tunteettomalta heidän entisestä kiintymyksensä kohteesta.

Henkilöt, joilla on voimakkaita psykopaattisia piirteitä, voivat viestiä jotain, jonka pitäisi olla tunteellista, hyvin vähäisellä tunnesävyllä, ikään kuin heidän sanojensa takana ei olisi aitoja tunteita (koska niitä ei todellakaan ole).

Aivojensa toimintahäiriön vuoksi psykopaatteja sairastavat henkilöt harvoin oppivat virheistään. Heillä on taipumus toistaa samoja käyttäytymistapoja – erityisesti jos toiminta on

a) nautintoon suuntautunutta,

b) siinä on huomattavan stimuloiva ”takaa-ajojakso” ja/tai

c) siinä on suuri voitto.

Useimmilla on taipumus ajaa agendaa, joka on äärimmäisessä ristiriidassa toisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja harmonian kanssa. He ovat petollisia, armottomia ja usein vaarallisia.

Psykopaatit syyllistyvät usein väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Ei ole harvinaista, että ne, joilla on voimakkaita piirteitä, rikkovat johdonmukaisesti toisten oikeuksia, usein kaikkein törkeimmillä tavoilla.

Heillä on taipumus valehdella imagonsa pönkittämiseksi, päästäkseen pois vaikeuksista tai toisinaan ilman mitään ilmeistä hyötyä tai syytä. Ei ole harvinaista, että psykopatiaa sairastavilla on lähes täydellinen kyvyttömyys hyväksyä syyllisyyttä tai vastuuta käytöksensä aiheuttamasta kivusta tai kaaoksesta. He ovat manipuloijia, huijareita ja näkevät toiset omaksi hyödykseen tai tarkoitukseensa. Laskelmointi siitä, miten tietty henkilö, ryhmä, asia tai skenaario hyödyttää heitä, jopa muiden, jotka eivät ole aiheuttaneet heille mitään vahinkoa, tuhoamiseksi, on usein normaalia psykopatiaa sairastavalle yksilölle.

Vaikka narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavat yksilöt ovat myös hyväksikäyttäjiä – toisten ihmisten väkivaltaisuus, vilpillisyys ja huijaaminen ovat yleisempiä psykopaattien keskuudessa. Monet psykopatiaa sairastavat nauttivat huomiosta, mutta heidän huomiorakkaudellaan on kuitenkin hyvin vähän tekemistä lähteen hyväksynnän tai ihailun kanssa. Sen sijaan narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavat henkilöt rakastavat myös huomiota (ihailua), mutta heillä on taipumus tarvita positiivista huomiota saadakseen vahvistusta.

Heidän tunteitaan voidaan helposti loukata (esim. ”loukkaantua”), jos muut eivät heijasta heille takaisin heidän erityisyyttään. Monilla narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavilla tämä voi johtaa kiihtymysreaktioihin, aggressiivisuuteen tai loukkaavaksi koetun osapuolen rankaisemiseen.

Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavalle ei ole harvinaista, että häntä häiritsee se, mitä muut ajattelevat hänestä, ja että hän haluaa vain tulla arvostetuksi. Näin ollen he käyttävät yleisöään heijastaakseen takaisin, kuinka erityisiä he ovat.

Kääntäen psykopatiaa sairastava yksilö ei oikeastaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat hänestä – hänen itsetuntonsa on minimaalisesti sidottu ulkoisiin suhteisiin. Monet, joilla on tämä tila, haluavat kuitenkin olla arvostettuja, mutta tämä on yleensä sidoksissa valtaan tai manipulointiin. Heidän ylemmyydentuntonsa ei perustu muiden mielipiteeseen.

Jos on yleisöä, heillä on taipumus väärinkäyttää näitä henkilöitä tai manipuloida ja käyttää heitä henkilökohtaiseen hyötyyn tai hyväksikäyttötarkoituksiin (esim. seksiin, lisääntymiseen, julkiseen käsitykseen normaaliudesta, lastenhoitoon, rahan hankkimiseen, kodinhoitoon, vallan lisäämiseksi, ”likaisten töiden” tekemiseen, ”projekti”-kumppanina, jonka avulla he voivat korruptoitua tai syyllistyä perversioihin).

Seuraavaan osaan II