Presses de l’Ifpo

1 Vuosisatojen ajan nyky-Jordanian väestö keskittyi vuoristoalueille ja Jordanin laaksoon (maan luoteisosassa), jolloin kuivia alueita ei asuttu. Luonnollinen väestönkasvu ja muuttoliike sekä parantuneet kastelutekniikat ja tieverkostot johtivat 1900-luvulta lähtien yli sadan yhteisön asuttamiseen Ma’mura-joen ulkopuolelle alueille, joilla vuotuinen sademäärä on alle 250 millimetriä ja joilla ei ole mahdollista harjoittaa kuivaviljelyä sateella. 1900-luvulla yhdyskuntien asuttaminen laajeni huomattavasti Jordanin laaksossa palestiinalaispakolaisten tulon ja parantuneiden kastelutekniikoiden myötä. Siirtokunnat levisivät myös itään päin, kun kaivojen poraaminen lisääntyi Mafraqin ja Azraqin alueilla sekä Irakiin johtavan tien varrella. Vaikka useimmat yhteisöt asettuivat edelleen alueille, joilla satoi riittävästi, tämä ei ollut enää aina tilanne (kuva VI.1).

2 Kaupunkien kasvun ja maaseudun autioitumisen tutkimiseksi kukin jordanialainen yhteisö tai maaseuturyhmä (tajamu sakani) (jonka tilasto-osasto määritteli yleisen väestölaskennan yhteydessä) georeferoitiin käyttäen RJGC:n karttoja mittakaavassa 1:100 000 kolmen viimeisen väestölaskennan (1979, 1994 ja 2004) osalta. Kuntien yhdistämisen ja piirien ryhmittelyn vuoksi paikkakuntien kokonaismäärä laski 1 137:stä vuonna 1979 1 102:een vuonna 1994 ja 1 032:een vuonna 2004.

3Kuvassa VI.3 esitetään paikkakuntien suhteellinen koko. Suur-Ammanin kunnan kokonaisväestöön sisältyvät kaikki alueen kunnat. Puolet Jordanian väestöstä on keskittynyt Amman-Ruseifa-Zarqan taajama-alueelle (3 miljoonaa 6,3 miljoonasta asukkaasta vuonna 2011). Amman on Jordanian ykköskaupunki, sillä sen väkiluku on nelinkertainen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Zarqaan verrattuna ja seitsenkertainen kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Irbidiin verrattuna (255 083 asukasta vuonna 2004). Maan asukastiheys on 69 asukasta neliökilometrillä. Kuitenkin 80 prosentissa maata on alle viisi asukasta neliökilometrillä (suurin piirtein kaikkialla 100 mm:n isohyetin alapuolella). Koko väestö asuu alle 10 000 neliökilometrin alueella, joten todellinen asukastiheys on kymmenkertainen: yli 650 asukasta neliökilometrillä. Pohjoisissa kuvernementeissa, joissa on vähemmän aavikkoalueita, asukastiheys on yli 300 asukasta neliökilometrillä, ja Irbidissä asukastiheys on jopa 962. Kerak ja Tafila sijaitsevat vuoristossa ja ovat kärsineet väestön siirtymisestä pääkaupunkiin; niiden asukastiheydet ovat 68 ja 39 asukasta neliökilometrillä. Kaupungeissa väestötiheys saavuttaa maailmanennätyksen: Ammanin ja Zarqan köyhillä alueilla asuu yli 30 000 asukasta neliökilometrillä (kuvio VI.2).

Lisääntyvä kaupungistuminen

4Jordanian väestö kaupungistui merkittävästi kuusikymmenluvulla saavuttaen yli 80 prosentin kaupungistumisasteen vuonna 2011. Kaksi tärkeintä syytä olivat maaseudun autioituminen ja palestiinalaispakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden aaltojen saapuminen, jotka asettuivat enimmäkseen suurempiin kaupunkeihin Ammaniin, Zarqaan, Irbidiin ja Ruseifaan, jonne oli perustettu UNRWA:n leirejä ja palveluita.

5Kuvioista VI.4-VI.6 käy ilmi maan kasvava kaupungistuminen vuosien 1979 ja 2004 välillä. Jordaniassa kaupunkikynnys on asetettu 5 000 asukkaan väestömäärään. Huomattakoon, että paikkakunnat, jotka ovat cazan (seutukunnan) keskuksia, katsotaan kaupungeiksi niiden koosta riippumatta. Jordanialle on ominaista pienten kaupunkien (joiden asukasluku on 5 000-10 000) tiheä asuttaminen, ja niiden määrä on yli kaksinkertaistunut 25 vuoden aikana (26 kaupungista 67 kaupunkiin) (taulukko V.1).

Taulukko V.1). – Väestön jakautuminen paikkakunnan koon mukaan.

Paikkakunnan koko
. > 250 000 asukasta
100 000 – – 250 000
50 000 – 100 000
10 000 – 50 000
5 000 – 10 000
1 000 – 5 000
< 1000

Lähde Kansallinen väestö- ja asuntolaskenta

6Keskisuurten kaupunkien määrä on kolminkertaistunut (15:stä 45:een), pääasiassa pohjoisessa ja Jordanin laaksossa. Suurten, 50 000-100 000 asukkaan kaupunkien määrä pysyi vakaana (viisi kaupunkia) vuosina 1994-2004, koska vuonna 2004 Greater Ammanin kuntaan liitettiin yksitoista nopeasti kasvavaa syrjäistä kuntaa: Abu Nusayr, Shafa Badran, Jubeiha, Sweileh ja Tareq pohjoisessa, Tala Ali, Badr Jadida ja Wadi Sir lännessä, Um Qusayr ja Kherbet al-Souq etelässä ja Quweisma idässä.

7Ammanin kaupunkiväestö on kolminkertaistunut ja Ruseifan kaupunkiväestö kymmenkertaistunut 1980-luvun alun jälkeen – samaan aikaan kun rakennesopeutuspolitiikat pantiin täytäntöön, nuorisotyöttömyys lisääntyi ja Persianlahdelta vuonna 1991 karkotetut 300 000 palestiinalaista syntyperää olevaa jordanialaista saapuivat. Irbidin kaupunki on laajentunut ja imenyt itseensä syrjäisiä yhteisöjä. Sen sijaan maan eteläiset kaupungit ovat pysyneet paikoillaan: Kerakin väkiluku kasvoi vain 800 asukkaalla vuosina 1994-2004 (18 866:sta 19 696:een), Tafilan väkiluku kasvoi 2 500:lla (20 881:stä 23 420:een), kun taas Ma’anin väkiluku laski 26 731:stä 26 124:ään samana ajanjaksona, mikä kuvastaa väestön siirtymistä kaupunkialueille sekä Etelä-Jordanian kriisiä.

Maaseudun väestökato etelässä ja kaupunkien kasvu pohjoisessa

8Keskimääräisen vuotuisen kasvuvauhdin laskemiseksi vuosien 1979, 1994 ja 2004 välillä vuoden 2004 luvut osa-alueiden osalta on asetettu päällekkäin kartan kanssa, jossa näkyvät paikkakunnat vuosina 1979 ja 1994, jotta niitä voidaan verrata kullakin alueella. Vuosina 1979-1994 hedelmällisyysluku oli edelleen korkea, ja keskimääräinen kasvu oli yli 3,9 prosenttia vuodessa. Maan itä- ja eteläosan harvemmin asutuilla alueilla kasvuluvut olivat yli 5 %, kun taas Suur-Ammanista tuli valtava rakennusalue, jonka keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli yli 10 %.

9Vuosina 1994-2004 maan keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli 3 %. Hedelmällisyysluku laski, ja maaseutuväestö hylkäsi edelleen Jordanin laakson (joka kärsi maatalousalan muutoksista) ja Tafilan kuvernementin (joka kärsi tuotannollisten investointien puutteesta) köyhät alueet. Suur-Amman jatkoi kasvuaan yli 6 prosentin vuosivauhdilla (kuvio VI.7).

10Kuvio VI.8. osoittaa Ammanin kuvernementin (josta yli puolet kuuluu Suur-Ammanin kuntaan) vahvistumisen erityisesti vuosina 2007-2011, jolloin kunta levittäytyi vielä kolmekymmentä kilometriä etelään, mukaan lukien lentokenttä.

11 Vuoden 1994 kansallinen väestönlaskenta osoitti, että Ammanin ja Zarqan kaupungit olivat maaseutuväestön tärkeimpiä ”maahantuojia” (+56 %). Kymmenen vuotta myöhemmin vuoden 2004 väestölaskenta osoitti, että korkein maahanmuuttoprosentti (25 %) kirjattiin vuoden 2004 väestölaskennan mukaan Aqabaan, joka muutettiin vuonna 2001 liberalisoiduksi, alhaisen verotuksen alaiseksi, tullittomaksi ja monialaiseksi kehittämisvyöhykkeeksi (Akaban erityistuontialueesta vastaava viranomainen – ALEA, Special Economic Zone Authority – Aqaba Special Economic Zone – Aqaba Special Economic Zone -).7 %) (DOS, lokakuu 2006:5).

12Ammanin, Zarqan ja Irbidin kuvernementit muodostavat kaksi kolmasosaa kuningaskunnan väestöstä (4,4 miljoonaa 6,3 miljoonasta vuonna 2010). Ne ovat maan talouden liikkeellepaneva voima, ja niissä on yli 80 prosenttia kotimaisista yrityksistä. Niiden väestönkasvu on korkein, yli 3 prosenttia vuodessa, kun se koko maassa on 2,3 prosenttia (kuvio VI.9). Nämä kolme kuvernementtia houkuttelevat myös eniten ulkomaisia työntekijöitä ja maan sisäisiä maahanmuuttajia, kuten kuviosta VI.10 käy ilmi, jossa esitetään jordanialaisten syntymäpaikat kussakin kuvernementissa; näitä tietoja käytetään tässä korvaamaan maan sisäistä maahanmuuttoa koskevien väestölaskentatietojen puuttuminen. Kuvio osoittaa, että Ammanin kuvernementissa on eniten muissa kuvernementeissa syntyneitä asukkaita (100 000 Zarqan, Irbidin ja Balqan kuvernementeissa syntynyttä asukasta). Seuraavaksi eniten asukkaita on Zarqassa, jossa 10 prosenttia väestöstä on syntynyt Ammanissa, ja Irbidissa, jossa alle 5 prosenttia väestöstä on syntynyt Ammanissa. Kaavio osoittaa myös, että yli puolet 600 000:sta jordanialaisesta ulkosuomalaisesta oli syntynyt Ammanissa, ja seuraavaksi eniten Irbidissä, Zarqassa ja Balqassa.

.