ElokuvaantologiaEdit
PredatorEdit
Ensimmäisen kerran vuonna 1987 ilmestyneessä Predator-elokuvassa samanniminen hahmo saapuu avaruusaluksella Maahan ”metsästämään” aseistettua ja vaarallista ihmisriistaa. Laskeuduttuaan Keski-Amerikan viidakkoon, jossa on käynyt aiempia vierailuja, otus on jo tappanut joukon Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sotilaita ennen kuin se alkaa metsästää puolisotilaallista eliittijoukkuetta, joka on lähetetty pelastamaan sissijoukkojen sieppaamia presidentin kabinettiministereitä. Predator tuhoaa joukkueen jäsenet yksi kerrallaan erilaisilla aseillaan, kunnes majuri Alan ”Dutch” Schaefer (Arnold Schwarzenegger) on viimeinen jäljellä oleva, joka ei pysty pakenemaan alueelta. Dutch kohtaa lopulta olennon valmistauduttuaan peittämään itsensä mutaan peittääkseen lämpöjälkensä Predatorin lämpökameralta ja viritettyään lukuisia ansoja. Vaikka hän onnistuu lamauttamaan Predatorin verhoutumiskyvyn, Predator onnistuu vangitsemaan hänet, ja sen jälkeen, kunnianosoituksena, hän hylkää naamionsa ja elektroniset aseensa ja haastaa Dutchin viimeiseen kaksintaisteluun. Fyysisesti alakynnessä oleva Dutch saa sen lopulta sellaiseen asentoon, että hän voi käyttää yhtä ansoistaan murskatakseen ja haavoittaakseen kuolettavasti olentoa. Kun Dutch kysyy, mikä hän on, Predator matkii hänen kysymystään ja laukaisee itsetuholaitteensa ennen kuin nauraa maanisesti, vaikka Dutch onnistuu pakenemaan räjähdyksestä.
Predator 2Edit
Se sijoittuu vuoteen 1997, kymmenen vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. 1990 ilmestyneessä jatko-osassa seurataan uutta Predatoria, joka suuntaa katseensa Los Angelesiin kesällä kuumuuden ja Jamaikan ja Kolumbian kartellien välillä käytävän kiivaan ja tappavan huumesodan vuoksi sekä L.A.P.D.:n yrittäessä taistella molempia jengejä vastaan. (Elokuvan mainosmateriaalissa kerrottiin, että tämä Predator oli nuorempi ja valitsi tiheään asutun kaupunkialueen kunnianhimoisempaa metsästystä varten). Saalistaja eliminoi jengin jäseniä järjestyksenvalvojista johtajiin, ja hänen kohteekseen joutuvat myös L.A.P.D.:n poliisit, jotka yrittävät tutkia hänen tekosiaan, erityisesti komisario Michael Harrigan (Danny Glover) ja hänen kolme kumppaniaan (Rubén Blades, María Conchita Alonso ja Bill Paxton). Erikoisagentti Peter Keyes (Gary Busey), jonka DEA on muka lähettänyt tutkimaan kartelleja, mutta joka todellisuudessa kuuluu salamyhkäiseen Outworld Life Forms -työryhmään, yrittää vangita Predatorin elävänä hallituksen tutkimuksia varten, mutta hän ja suurin osa hänen OWLF-tiimistään joutuvat saaliinsa huijaamiksi ja teurastamiksi. Elokuvan loppupuolella Predator kohtaa lopulta Harriganin omassa aluksessaan ja kuolee, kun Harrigan käyttää yhtä omista aseistaan häntä vastaan. Predatorin klaanitoverit riisuvat verhonsa, kantavat kuolleen Predatorin ruumiin pois ja antavat Harriganille kunnioituksen osoituksena kivilukon vuodelta 1715. Elokuvassa viitataan myös Alien-elokuviin, mikä näkyy Predatorien palkintohuoneessa, jossa on Alienin kalloa läheisesti muistuttava kallo.
Alien vs. Predator (2004)Muokkaa
Vuonna 2004 Bouvetøyalla, noin tuhat kilometriä Antarktikselta pohjoiseen sijaitsevalla saarella sijaitseva hautautunut pyramidi, joka synnyttää ”lämpökukkaa”, vetää puoleensa tutkimusmatkailijaryhmän, jonka johtajana toimii miljardööri ja itseoppinut insinööri Charles Bishop Weyland (Lance Henriksen), Weyland Industries -yhtiön alkuperäinen perustaja ja toimitusjohtaja. Heidän tutkimuksensa aktivoi tietämättään muukalaismunien tuotantolinjan, kun pyramidin sisällä horroksessa oleva muukalaiskuningatar herää. Maan kiertoradalle saapuvan Predator-emoaluksen Predatorit ovat järjestäneet kaikki nämä tapahtumat, sillä pyramidi on muinainen Predator-harjoituspaikka, jossa kolmen Predatorin on nyt suoritettava siirtymäriitti. Laskeutuessaan planeetalle ja tunkeutuessaan rakennukseen ne tappavat kaikki tielleen osuvat ihmiset aikomuksenaan metsästää vastikään syntyneitä muukalaisia, kun taas pyramidin sisällä olevat tutkimusmatkailijat hajotetaan, ja muukalaiset vangitsevat elävinä ne, joita petoeläimet eivät ole tappaneet, ja heille istutetaan muukalaiskuningattaren munista peräisin olevat alkiot. Kaksi saalistajista kuolee sitä seuranneessa taistelussa muukalaisen kanssa. Alienien uhatessa lisääntyä hallitsemattomasti jäljelle jäänyt Predator liittoutuu ainoan eloonjääneen ihmisen, Alexa ”Lex” Woodsin (Sanaa Lathan), kanssa, kun he ovat matkalla ulos pyramidista, kun Predatorin rannepommi tuhoaa sen. Pinnalla he huomaavat, että muukalaiskuningatar on selvinnyt ja paennut, ja joutuvat taistelemaan häntä vastaan. He kukistavat kuningattaren kahlitsemalla hänet vesitorniin, jonka he kaatavat mereen, ja vetävät hänet alas jäätyneen meren pimeään syvyyteen, mutta eivät ennen kuin hän haavoittaa kuolettavasti viimeistä Predatoria. Predator-emoalus vapautuu ja miehistö noutaa kaatuneen Predatorin. Predator-vanhin antaa Lexille keihään kunnioituksen merkiksi ja lähtee sitten pois. Kiertoradalle päästyään paljastuu, että ruumiissa oli Alien Chestburster, joten Predalien-hybridi on syntynyt.
Aliens vs. Predator: Requiem (2007)Edit
Sijoittuu välittömästi edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen, Predalien-hybridi Predator-tiedustelualuksella, joka on juuri eronnut edellisessä elokuvassa näytetystä emoaluksesta, on kasvanut täyteen aikuiskokoon ja ryhtyy tappamaan aluksella olevia Predatoreita, jolloin alus syöksyy kolariin Coloradon Gunnisonin pikkukaupunkiin. Viimeinen eloonjäänyt Predator aktivoi hätämerkin, joka sisältää videonauhoituksen Predalienista, jonka vastaanottaa Predatorien kotiplaneetalla oleva veteraani Predator, joka lähtee kohti Maata ”siivoamaan” tartuntaa. Saavuttuaan paikalle Predator jäljittää muukalaiset kaupungin alapuolella olevaan viemäriin. Hän poistaa niiden läsnäolosta kertovat todisteet edetessään syövyttävällä sinisellä nesteellä ja yrittää laserverkon avulla pitää olennot kurissa viemärissä, mutta muukalaiset onnistuvat silti pakenemaan yläpuolella olevaan kaupunkiin, ja Predalien löytää tilaisuuden kasvattaa lisää lennokkeja sairaalassa. Predator metsästää muukalaisia ympäri kaupunkia ja katkaisee samalla vahingossa kaupungin sähköt. Useiden avaruusolentojen ja sittemmin eloonjääneiden ihmisten kanssa käytyjen yhteenottojen aikana Predator saa lopulta yhden toimivan plasmanheittimen, jota ei voi laukaista. Predator korjaa tämän muokkaamalla siitä plasmapistoolin ennen kuin menettää sen, minkä jälkeen ihmiseloonjääneet löytävät sen ja käyttävät sitä auttaakseen heitä pakenemaan. Tämän jälkeen Predator taistelee yksin Predalienia vastaan, ja he haavoittavat toisiaan kuolettavasti juuri kun Yhdysvaltain ilmavoimat pudottavat kaupunkiin taktisen ydinpommin, joka polttaa molemmat taistelun osapuolet yhdessä Predalienin sotureiden ja pesän sekä kaupungissa jäljellä olevien harvojen ihmisten kanssa. Pelastettu plasmapistooli viedään sen jälkeen Yutani Corporationin neiti Yutanille, mikä ennakoi teknologian kehitystä, joka johtaa Alien-elokuvien tuleviin tapahtumiin.
Predators (2010)Edit
Predatorsissa (joka tietoisesti ottaa etäisyyttä aiempiin Alien vs. Predator -elokuviin) paljastuu, että on olemassa kaksi, keskenään sotivaa Predator-heimoa: isompien Predatorien ryhmä, joka käyttää metsästykseen myös nelijalkaisia metsästyspetoja ja taidokkaita ansoja, ja toinen, tavallisen kokoinen ryhmä, joka metsästää perinteisesti. Suuret petoeläimet pudottavat kansainvälisen ryhmän sotilaita ja vaarallisia rikollisia eri puolilta maapalloa metsäiselle planeetalle, jota ne käyttävät riistareservaatinaan. Lukuisten kahakoiden jälkeen, joissa kuolee kaksi Predatoria ja kaksi ihmistä lukuun ottamatta kaikki ihmisryhmän jäsenet, viimeinen Predator onnistuu tappamaan kilpailevan heimonsa lajitoverin, mutta selviytyneet ihmiset kukistavat hänet taistelussa. Tämän jälkeen eloonjääneet lähtevät etsimään tietä pois planeetalta ja takaisin Maahan, juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka lisää ihmisiä pudotetaan.
The Predator (2018)Edit
Kesäkuussa 2014 Fox ilmoitti jatko-osasta, jonka Shane Black ohjaa ja käsikirjoittaa yhdessä Fred Dekkerin kanssa, ja John Davis tuottaa. Kahden Predator-lajin olemassaoloa jatkava elokuva alkaa ”tavallisella” Predatorilla, jota ajetaan takaa avaruuden läpi ja joka saapuu Maahan. Pakotettuna laskeutumaan pelastuskapseliin se joutuu hallituksen tutkimusosaston vangiksi, joka tunnetaan nimellä ”Operaatio Stargazer”. Pian se kuitenkin pakenee ja löytää puuttuvat panssarinsa osat, jotka oli ottanut armeijan tarkka-ampuja kapteeni Quinn MacKenna, joka kohtasi Predatorin sen laskeutuessa ja oli postittanut osat itselleen ennen kuin sama hallituksen ohjelma pidätti hänet osana tapauksen peittelyä. Kun Quinnin autistinen poika Rory löytää nämä osat, Rory keksii, miten Predatorin kieltä käännetään, ja MacKenna huomaa, että Predator on paennut ja metsästää nyt poikaansa, kun hän on löytänyt panssarin osat. Yhdistämällä voimansa tohtori Casey Bracketin – evoluutiobiologi, joka on tuotu tutkimaan Predatoria – ja ryhmän sotilaita, jotka kärsivät erilaisista PTSD-oireista ja joiden kanssa häntä saatettiin, MacKenna pystyy pelastamaan poikansa, mutta huomaa vain, että ensimmäistä Predatoria jahdattiin, kun sen takaa-ajaja, isompi omanlaisensa muukalainen, saapuu. Seuraavassa taistelussa kuolee ensimmäinen Predator, suurin osa Stargazerin henkilökunnasta ja muut MacKennan tilapäisyksikön sotilaat, mutta MacKenna, Rory ja Casey pystyvät tappamaan jättimäisen Predatorin. Elokuvan aikana saadut todisteet osoittavat, että Predatorit ovat alkaneet mukautua ihmisen DNA:n avulla ja muuttuneet uusiksi jättiläispetoeläimiksi ja aikovat vallata Maan, kunhan ihmiskunta kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi, ja että ensimmäinen Predator oli petturi, joka tuli Maahan kyberneettisen puvun kanssa, jonka avulla ihmiskunta voisi helpommin vastustaa Predatoreita.
Laajennettu universumiMuutos
David Bischoffin, Steven ja Stephani Perryn kirjoittamassa Aliens vs. Predator -romaanisarjassa (joka perustuu Dark Horse Comics -sarjakuviin) Predatorit, jotka sarjassa tunnetaan nimellä ”yautja”, kuvataan eläviksi matriarkaalisessa klaanipohjaisessa yhteiskunnassa, jolla on yhtäläisyyksiä laumamentaliteettiin, jonka johtajina ovat ryhmän vahvimmat ja taitavimmat. Petoeläimet kuvataan sukupuoleltaan dimorfisina nisäkkäinä. Naaraat ovat isompia ja vahvempia kuin urokset, ja niillä on näkyvämmät rintarauhaset (kuten ihmisnaarailla). Molemmat sukupuolet erittävät voimakasta myskiä merkkinä aggressiivisuudesta, ja naaraat voivat myös erittää sitä, kun ne ovat kiimassa. Muut petoeläimet ja kanidit voivat havaita tämän myskin, mutta ihmiset eivät voi havaita sitä. Perryn romaaneissa esiintyvät petoeläimet eivät ole yksiavioisia, ja on tavallista, että veteraanisoturit synnyttävät satoja jälkeläisiä (ns. imeväisiä) useiden puolisoiden kanssa. Paljastuu myös, että niiden verellä on kyky osittain neutraloida muukalaisveren happamuutta. Heidän uskontoaan tutkitaan sarjassa osittain, mikä osoittaa, että he ovat polyteistisiä ja että heidän vastineensa viikatemiehelle on niin sanottu ”musta soturi”, joka nähdään ikuisena vastustajana, joka lopulta voittaa kaikki taistelut.
Vaikka Steve ja Stephani Perryn romaanisarjassa viitataan ajoittain naispuolisiin Predattoreihin, yksi esiintyy vasta sarjakuvasarjassa Aliens vs. Predator: Deadliest of Species. Naaraan muotoilu on ristiriidassa Perryn romaanisarjassa annettujen kuvausten kanssa, sillä se ei pinnallisesti juurikaan eroa uroksista.
Darkhorse/TopCow crossoverissa MindHunter, jossa Witchblade-, The Darkness-, Aliens- ja Predator-sarjat asettuvat vastakkain, naispuolinen Predator kuvataan lähempänä Perryn kuvausta. Se on hyvin pitkä, sillä on naisellinen lantio, rintarauhaset ja hyvin lihaksikas ruumiinrakenne, jolla on erilainen panssari kuin uroksilla.
Randy Stradleyn minisarjassa Aliens vs. Predator: War, paljastuu hahmo Machiko Noguchin kerronnan kautta, että Predatorit olivat vastuussa Alienien leviämisestä ympäri galaksia, vaikka Predatorit kiistävätkin tämän todeten, että niiden suuri planeettojenvälinen levinneisyys johtuu samanaikaisesta konvergentista evoluutiosta.
Sarjakuvasarjoissa Predator ja Aliens vs Predator: Kolme maailmansotaa esittelevät ”Tappajiksi” kutsutun Predatorien klaanin, jotka ovat valtavirran Predatorien (tässä ”Metsästäjiksi” kutsuttujen) vihollisia, koska heillä on perinne kouluttaa Alieneja hyökkäyseläimiksi niiden metsästyksen sijaan, sekä heidän halunsa tappamiseen kunniallisen metsästyksen sijasta. Hahmo Machiko Noguchi toteaa Kolmen maailmansodan numerossa 1, että ”Sinun on ymmärrettävä Metsästäjien ajattelutapa ja se kunnia, jonka he antavat sille, että he kohtaavat tasavertaisen vastustajan … tappo on lopputulos, mutta se ei ole metsästyksen tarkoitus …”. ’Tappajien’ kohdalla näin ei ollut. Heillä oli kyse vain tappamisesta.” Ne nähdään ensimmäisen kerran vuonna 2009 ilmestyneessä Predator-sarjassa, jossa osa niistä sekaantuu itäafrikkalaiseen sisällissotaan ja joutuu konfliktiin sekä ihmisten että niiden Hunter-kollegoiden kanssa. Kolmen maailmansodan aikaan Tappajien oletetaan hävittäneen Metsästäjät, mutta jotkut jäävät henkiin ja alkavat hyökätä ihmissiirtokuntia vastaan, mikä pakottaa Noguchin solmimaan liittouman ihmisten ja Metsästäjien välille selviytyäkseen niistä.
John Shirleyn itsenäisessä romaanissa Predator: Forever Midnight, Predatorien, joita nyt kutsutaan ”Hishiksi”, osoitetaan omaavan kaulan ja solisluun välissä sijaitsevan rauhasen, joka erittää voimakkaita hormoneja verenkiertoonsa ja joka ajaa ne hyperaggressioon. Kun tämä rauhanen stimuloituu liikaa, se saa olennot raivon partaalle, jolloin ne yrittävät tappaa kaiken elävän olennon, myös oman lajinsa jäsenet. Tämä ”tappovimma” voi olla tarttuvaa ja levitä petoeläimestä toiseen, mikä saa ne kaikki hyökkäämään toistensa kimppuun. Lajina Predatorit ovat tuskin selvinneet hengissä tappaja-rauhastensa aiheuttamista sodista, ja ne ovat oppineet hallitsemaan rauhasten eritystä keinotekoisilla hormonisäätimillä.
Ian Edgintonin ja Alex Maleevin graafisessa romaanissa Aliens vs. Predator: Eternal ja videopeli Predator: Concrete Jungle, Predatorin lihalla ja verellä, jos sitä nautitaan, näytetään olevan kyky pidentää ihmisen elinikää huomattavasti.
Ensimmäisen persoonan ammuskeluvideopelissä Call of Duty: Ghosts, Predator esiintyy piilotettuna killstreakina moninpelikartassa ”Ruins” Devastation-karttapaketista. Pelaaja voi pelata Predatorina lyhyen aikaa suorittamalla kenttätoimeksiannon ja saamalla hoitopaketin. Predator on myös pelattava vierashahmo ladattavan sisällön kautta tappelupeli Mortal Kombat X:ssä Alienin vastapuolella.
Taktisessa räiskintävideopelissä Tom Clancy’s Ghost Recon Wildlands julkaistiin 14. joulukuuta 2017 live-tapahtuma nimeltä ”The Hunt”. Tämän tapahtuman aikana pelaajat voivat osallistua bonuskampanjatehtävään Caimanesin alueella taistellakseen Predatoria vastaan, ja tapahtuma kestää tammikuuhun 2018 asti.
Vuoden 2020 videopelissä Predator: Hunting Grounds -pelissä Predator-rotu esiintyy yhtenä kahdesta pelattavasta ryhmittymästä epäsymmetrisessä kilpailullisessa moninpelissä nimeltä ”Hunt”-tila. Pelimoodissa vastakkain ovat yksi pelaajan ohjaama predator ja neljä pelaajan ohjaamaa inhimillistä spec-ops-sotilasta, joita kutsutaan nimellä ”fireteam” ja jotka on suunniteltu muistuttamaan ensimmäisen Predator-elokuvan skenaariota.
Pelimoodin lähtökohtana on, että predator-pelaajan ainoana tavoitteena on ”metsästää” fireteam-pelaajia 3. persoonan näkökulmasta estäen heidän pakenemisensa pelimaailman ympäristöstä ennen kuin aikaraja umpeutuu. Tämä saavutetaan käyttämällä erilaisia saalistajan aseita ja kykyjä, jotka on otettu suoraan elokuvasta ja sarjakuvista, kun taas ihmisjoukkueen on työskenneltävä yhdessä suorittaakseen sarjan tavoitteita ja paetakseen ilman, että saalistaja tai vihamieliset tekoäly-yksiköt, jotka pelaavat yleisestä, ensimmäisen persoonan taktisesta räiskintäpelinäkökulmasta, tappavat heidät.
Tehtävän alkaessa hahmot eivät itsekään tiedä, että saalistaja on suorittamassa metsästystä samalla alueella kuin heidän tehtävänsä, ja se asettaa narratiivin sille, miksi kaksi ryhmittymää joutuvat yhteen.
Peli itsessään on henkinen seuraaja alkuperäisille elokuville, ja se kertoo tarinaa useiden täysin ääninäyteltyjen kasettinauhojen kautta. Nämä täyttävät aikajanan aukkoja ja sitovat yhteen tiettyjä sarjan hahmoja ja tapahtumia, kuten ”Dutchin” (Arnold Schwarzenegger, Predator 1987) ja agentti Sean Keyesin (Jake Busey, The Predator 2018), joka on agentti Peter Keyesin (Gary Busey, Predator 2 1990) poika valkokankaalla ja tosielämässä. Nämä nauhat ovat täysin alkuperäisten näyttelijöiden äänellä.
Arnold Schwarzenegger palasi Dutchin rooliin toukokuussa 2020 julkaistavassa DLC:ssä, josta tuli pelattava hahmo ja joka lainasi hahmolle jälleen kerran sekä hahmon hahmon näköisyytensä että äänensä.
Mitä hahmo oli puuhastellut vuoden 1987 ”Val-Verden välikohtauksen” tapahtumien ja vuonna 2025 sijoittuvan pelin nykyisen tarinan välissä, selitetään ilmaisessa DLC:ssä pelinsisäisinä nauhanauhoituksina, joiden äänenä Schwarzenegger käyttää ääntä. Vuonna 2025 Dutch on 70-luvun loppupuolella, mutta hänen elämäänsä on tahattomasti pidennetty antamalla hänelle kaapattua saalistajien lääketieteellistä teknologiaa. Hänen voimansa ja ruumiinrakenteensa on 40-vuotiaan miehen luokkaa. Alkuperäisen elokuvan tapahtumien jälkeen Dutch omisti elämänsä petoeläinten metsästämiselle ja tappamiselle, ja nyt hän toimii konsulttina ja palkkasoturina OWLF:n palveluksessa.
Ei ainoastaan ääninauhat vahvista nyt majuri Dutchin koko nimeä ”Major Alan ’Dutch’ Schaefer”, vaan ne vahvistavat myös hänen alkuperäisen tiiminsä täydet nimet, mukaan lukien ”Al Dillon”, ”Mac Elliot”, ”Billy Sole”, ”Rick Hawkins”, ”Blain Cooper” ja ”Jorge ’Poncho’ Ramirez”.
Ensimmäinen petoeläin (Predator) aluksineen vierailee vierailevana esiintymisenä Fortnite Battle Royalessa. Yksi monista ikonisista metsästäjistä, joita yritettiin palkata osaksi agentti John Jonesin aloitetta ylläpitää järjestystä pelin sisällä, Predatoria ei voitu suostutella, vaan se päätti metsästää Jonesia itse. Seurattuaan vahingossa Jonesia repeämän läpi Fortnite-maailmaan Predator asettui viidakkokompleksin sisälle ja on ”innokas maistelemaan kaikkea uutta saalista, mitä saarella on tarjota”.