Power Rangers:

Sci-Fi-elementit ovat vahvoja, sillä pääpahis on geenitekniikan tuote ja aikamatkailu on kauden kantava voima. Harmi vain, että kolme Rangersia ei koskaan saa tarpeeksi huomiota.

Turbo

Kuuletko tuon? Se on fanien itkun ääni kaukaisuudessa. Kuule, ymmärrän kyllä. Turbo hylkäsi aika lailla kaiken sen maailmanrakentamisen, mitä Zeo teki. Se esitteli Justinin, joka saa paljon enemmän kritiikkiä kuin hän oikeasti ansaitsee. Siinä oli jopa kilpa-autojen teema. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että sen alku oli ERITTÄIN kivinen, kun Tommy ja jengi lähtevät ja saamme tutustua TJ:hen ja kumppaneihin, sarja ottaa laadussaan kvanttiharppauksen eteenpäin.

Turbo syleilee hölmöilyä tavalla, johon edes Ninja Storm ei koskaan pystynyt. Se sisältää paitsi PR:n historian parhaan jakson, ”Trouble By The Slice”, myös… Ei oikeastaan, muuta en tarvitse. Tuo jakso kertoo kaiken. Rangersit taistelevat pizzahirviötä vastaan, joka muuttaa heidän autonsa pahoiksi… PAHOILLA PIZZOILLA. Jos koko kausi olisi samanlainen kuin toinen puolisko, tämä olisi ykkönen. Epäilemättä. Lisäksi TJ on kaikkien aikojen paras metsänvartija. No argument.”

Mighty Morphin Power Rangers Season 3

Pakkohan sitä on ihailla kautta, joka vain murskaa status quo:ta vasemmalle ja oikealle samalla, kun se myös rakentaa vankkaa maailmaa. Kun ihmiset muistavat MMPR:n olleen mahtava? Tätä heidän pitäisi ajatella.

Mighty Morphin Power Rangersin kolmas kausi alkaa yhdellä sarjan historian parhaista moniosaisista, ”Ystävä hädässä”, joka pohjustaa Masked Rider -spin-offia ja avaa PR-universumia noh… universumille. Sen jälkeen meillä on tonneittain minisarjoja, jotka kirjoittavat Kimberlyn pois, tuovat Katin mukaan, antavat meille kokonaan uuden laivueen zordeja ja jopa muuttavat Rangersit pikkulapsiksi.

Kausi ei koskaan anna periksi sen suhteen, kuinka paljon se muutti Power Rangers -universumia, ja se myös esittelee kokonaan uuden Rangers-joukkueen, Aquitarin Alien Rangersit, joita johtaa aina niin mahtava Delphine. Power Rangersin historian ensimmäinen naispuolinen joukkueenjohtaja? Siitä saa heti tonneittain pisteitä.

RPM

Mitä teet, kun sarjasi on lopettamisen partaalla? RPM:n tapauksessa mennään täysillä. Apokalyptisen maailman jälkeiseen maailmaan sijoittuva, mutta silti hauskanpitoa sisältävä (se ei ole synkkä ja synkkä, lupaan sen) RPM erottuu joistakin sarjan historian parhaista hahmotyöskentelyistä.

Ei tästä ole parempaa esimerkkiä kuin tohtori K, joukkueen mentori. Siitä, että hänet on suljettu hallituksen ajatushautomoon nuorena lapsena, siihen, että hän käsittelee syyllisyyttä maailman, sellaisena kuin me sen tunnemme, lopettamisesta, se on kovaa kamaa. Tätä tasapainottavat Vihreän Rangerin, Ziggyn ja pyrotekniikkaa rakastavien Kultaisen ja Hopeisen Rangerin, Gemin ja Gemman, hullunkuriset tempaukset. Välillä sarja tuntui siltä, kuin se yrittäisi karistella Power Rangers -identiteettiään, mutta se päättyy yhteen PR-tyylisimmistä lopetuksista, joita ikinä voi saada.

Avaruudessa

Muistatko, kun sanoin, että MMPR:n 3. kausi avasi sarjan universumin? No In Space tutki sitä, kirjaimellisesti. Suurimman osan toisen puoliskon Turbon näyttelijäkaartista mukanaan vienyt sarja pääsi vauhtiin todellisen painoarvon ja painovoiman kanssa. Ai niin, ja uusi Red Rangerimme ei osaa syödä banaania. Se on pieniä yksityiskohtia.

Saamme jopa tiimityön Teenage Mutant Ninja Turtlesin kanssa! Sarja jatkaa rakentumistaan itsestään vaikuttavilla käänteillä ja kun Androsin siskon salaisuus paljastuu? Sarja potkaisee vauhtiin. Kauden ainoa todellinen kauneusvirhe on typerä Psycho Ranger -kaari, jossa on joitakin hienoja hetkiä, mutta joka vain tappaa aikaa. Kaiken kaikkiaan In Space on kuitenkin Power Rangersin riemuvoitto.

Zeo

Joidenkin fanien Mighty Morphin Power Rangersin 4. kaudeksi tituleeraama Zeo on todella kolmen edellisen kauden huipennus. Siinä on edelleen hullunkurisia juonenkäänteitä, mutta se alkaa todella kehittää näitä hahmoja, joiden kanssa olemme viettäneet niin kauan, ja se tekee paljon nerokasta maailmanrakennusta. Kuinka mahtavaa onkaan, että entiset pahikset Zedd ja Rita ajelevat nyt ympäri maailmankaikkeutta matkailuautolla? Vain Power Rangersissa.

Zeo esittelee myös Gold Rangerin, jota alunperin äänesti täydellisesti Brad Hawkins ja josta lopulta tuli alkuperäinen MMPR:n Red Ranger, Jason. Olkaamme kuitenkin tosissamme, jakso jossa Gold Ranger debytoi on taideteos.

Dino Thunder

Se on kuin jos MMPR olisi oikeasti niin hyvä kuin muistat sen olleen! Dino Thunder vie sarjan takaisin lukioon useiden vuosien jälkeen ja antaa meille paitsi fantastisia hahmoja myös todellista kasvua heille kauden aikana. Esimerkiksi Red Ranger Conner aloittaa seksistisenä paskiaisena, mutta oppii vähitellen paitsi kohtelemaan kaikkia kunnioittavasti myös ymmärtämään, että mulkkuilu tytöille ei toimi. Tätä ei vain iskosteta meihin dialogin kautta, vaan se näytetään hienovaraisesti jaksoissa, jotka eivät edes keskity Conneriin. Se on Dino Thunderin kauneus; se tekee aina jotain sekä pää- että sivuhahmojen kanssa.

Vaikka sarja kompastelee muutamissa paikoissa (älkäämme koskaan unohtako Smittyä), se on silti parasta, mitä Power Rangersilla on tarjota. Pahikset, varsinkin Mesogog, voivat olla aidosti pelottavia. Juonenkäänteissä on edelleen paljon sekoilua. Saamme jopa jakson, joka on kokonaan omistettu alkuperäisen Sentain esittelylle! Dino Thunder on sitä, mitä kaikkien kausien pitäisi pyrkiä olemaan. En sano, että niiden pitäisi olla täsmälleen samanlaisia, mutta aikaa ja huolellisuutta? Hahmotyöskentely? Hauskuus? Tällaista PR:n pitäisi olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.