Postannut: confusedalot – lähes 9 vuotta sitten (3 kommenttia)
Olet kirjautuneena, jos haluat osallistua keskusteluun.
Poikaystävälläni on Aspergerin syndrooma. Joskus on todella vaikea ymmärtää miksi hänen täytyy sanoa esim….viimeistellä kitaransoittonsa äärimmäisen täydelliselle tasolle ja miksi kun hänellä on niin pakkomielle siitä mitä hän tekee, hän ei voi vain pysähtyä 5 minuutiksi puhumaan minulle. Tämä kuulostaa siltä, että olen äärimmäisen itsekäs, olen puhunut hänen äitinsä kanssa huolistani, koska välitän hänestä todella paljon. Haluaisin ajatella, että huolehdin hänestä ihmisenä suurimman osan ajasta. Lopetan opiskelun, ruokailun ja kaiken, mitä voin tehdä, jotta minulla olisi aikaa hänelle, koska tiedän, että tietynlainen rutiini on hänelle hyvin tärkeää. luen paljon hänen tilastaan ja minulla on kämppäkaveri, joka työskentelee Autism Initiatives -järjestössä, ja hän ehdotti, että menisin tällaiselle sivustolle oppiakseni lisää siitä, miten käsitellä huolenaiheitani ja miten melkeinpä kouluttaa itseni ymmärtämään, etten suuttuisi niin paljon hänelle pienimmästäkin asiasta.Luulen, että se, mikä todella vaikuttaa suhteeseeni, on se, että yhtenä viikkona hän voi olla suloisin ja ystävällisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut, ja minusta tuntuu, että hän on ainoa mies, joka on pystynyt pitämään minusta huolta. Seuraavalla viikolla hän muuttuu, hänen on noudatettava rutiinejaan, ja joissakin tapauksissa hän ei voi tavata minua päiviin, koska hänen \”on saatava tietokonepeli valmiiksi ajoissa\” – tämä on vain yksi monista esimerkeistä. Rakastan häntä niin paljon, että tekisin mitä tahansa hänen vuokseen. En vain joskus kestä stressiä siitä, että olen jonkun kanssa, joka voi olla äärimmäisen itsekäs ja pakkomielteinen ja joka ei kykene koskaan tekemään kompromisseja. Mutta minusta tuntuu myös, että olen tarpeeksi vahva ihminen yrittämään ja selviytymään siitä. Välitän hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta maailmassa. Haluan vain pystyä ymmärtämään häntä hieman paremmin ja ymmärtää hänen tilaansa, jotta voin tavallaan muuttua hieman ja toimia sen hyväksi… koska tiedän, ettei hän pysty muuttumaan ja että hän tulee aina olemaan sellainen kuin on. Rakastan häntä ihmisenä, hän on ihana…joskus se vain voi olla vähän sietämätöntä…Jos joku voi auttaa minua ymmärtämään tai antaa neuvoja, joiden luulette voivan auttaa minua paljon…se olisi hienoa…se olisi hienoa. Minusta tuntuu, että minulla ei todellakaan ole ketään kenelle puhua. Kiitos, että käytitte aikaa tämän lukemiseen. Se merkitsee paljon