Levyrajan repeämät pitkin läntistä Pohjois-Amerikkaa
Vuoden 1906 Pohjois-Kaliforniassa tapahtuneen San Andreaksen ruhjeen repeämän lisäksi Kalifornian etelä- ja keskiosassa sijaitseva San Andreaksen ruhje koki samankokoisen maanjäristyksen vuonna 1857, jolloin San Andreaksen ruhje repeytyi Parkfieldin alueelta San Bernardinon luoteispuolelle. Vuoden 1857 ja 1906 murtumien välissä on San Andreaksen keskiosassa 112 mailin (180 km) pituinen ryömivä osa. San Bernardinon kaakkoispuolella sijaitsevalla San Andreasin vyöhykkeellä ei ole historiallisissa tiedoissa ollut suuria maanjäristyksiä, ja vyöhykkeen paleoseismisten tutkimusten mukaan vyöhyke murtui viimeksi 1600-luvun lopulla. Cape Mendocinon pohjoispuolella San Andreaksen vyyhti yhtyy pohjoisimman Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin edustalla sijaitsevan Cascadian subduktiovyöhykkeen laattarajaan. Washingtonissa ja Oregonissa tehtyjen paleoseismisten tutkimusten ja Japanissa tehtyjen tsunamitietojen perusteella tiedämme, että Cascadian subduktiovyöhykkeellä tapahtui vuonna 1700 magnitudin 9 maanjäristys. Vaikka monet Bay Arean asukkaat muistavat vuoden 1989 Loma Prietan ”suurena”, se kalpenee näiden aiempien murtumien rinnalla.
Plate Boundary Ruptures Along Western North America(65 kB)