PMC

Tapauskertomus

57-vuotias herrasmies saapui sairaalaan laajalle levinneen kutiavan, ihottuman vuoksi. Hänellä oli ollut kolmen päivän ajan jopa kuusi kertaa päivässä esiintyvää vetistä ripulia, ajoittaista, kramppimaista vatsakipua ja kuumetta. Sairaus kehittyi päivä sen jälkeen, kun hän oli syönyt rapukakkuja, jotka olivat vanhentuneita. Tutkimuksessa hän oli kuivunut ja limakalvot olivat kuivat. Vatsa oli arka lähinnä navan ja epigastrisen alueen alueella, mutta merkkejä vatsakalvontulehduksesta ei ollut. Ihottuma oli hyvin määritelty, ja ylä- ja alaraajoissa oli pyöreitä kohdevaurioita. Muu fyysinen tutkimus oli merkityksetön. Elintärkeät havainnot sairaalaan tullessa olivat seuraavat: lämpötila 38,2 ℃, pulssi 110, verenpaine 102/68, hengitystaajuus 22 ja happisaturaatio 96 % huoneilmassa.

Alustavissa verikokeissa todettiin normaali koko verenkuva (Hb 147 gd/L, WBC 5.3 × 109/L, verihiutaleet 142 × 109/L), lipaasi (10 U/L) ja elektrolyytit (natrium 136 mmol/L, kalium 3,8 mmol/L, magnesium 0,81 mmol/L, fosfaatti 1,07 mmol/L, kalsium 2,22 mmol/L). C-reaktiivinen proteiini oli kuitenkin koholla (83 mg/l), munuaisvaurio oli akuutti (urea 13,4 mmol/l, kreatiniini 120 µmol/l, eGFR 34 mls/min/1,73 m2) ja maksan toimintakokeet osoittivat sekalaista hepatiittista ja kolestaattista kuvaa (bilirubiini 20 mmol/l, AST 64 U/l, ALT 111 U/l, ALP 155 U/l, GGT 103 U/l ja albumiini 25). Virtsa ja rintakehän röntgenkuva olivat merkitsemättömiä. Hän sai suonensisäistä nesteytystä ja empiiristä suonensisäistä piperasilliinia/tatsobaktaamia sepsiksen hoitoon. Ulostenäytteet lähetettiin akuutin ripulin tutkimiseksi, ja niistä eristettiin kampylobakteerilaji. Ulostenäytteet olivat negatiivisia Giardian, Cryptosporidiumin, Salmonellan, Shigellan ja E. colin suhteen. Clostridium difficile -toksiinia ei löytynyt yhdestäkään ulostenäytteestä. Veriviljelyt olivat negatiivisia. IV-antibiootit lopetettiin mikrobiologian kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen.

Hänen ripulinsa, vatsakipunsa ja kuumeensa hävisivät neljän päivän aikana sairaalaan tulon jälkeen. Myös munuaisten toiminta ja maksan toiminta paranivat. Ihottuma oli kuitenkin levinnyt hänen rintaansa, kaulaansa, selkäänsä ja käsiinsä (kuva 1(a) ja ((b)).b)). Asiasta pyydettiin ihotautilääkärin lausunto, ja diagnoosiksi saatiin erythema multiforme major. Ihobiopsian histologia osoitti dermiksen pinnallista perivaskulaarista kroonista tulehdusinfiltraattia, jossa oli rajapinta-dermatiitin piirteitä eli epidermiksen tyvitumakkeita ja lymfosyyttejä, jotka olivat mukana tyvikerroksessa. Tämä vastaa erythema multiformea (kuva 2). Häntä hoidettiin kloorifenamiinilla ja paikallisella pehmentävällä voiteella. Seuraavien viiden päivän aikana ihottuma hävisi hitaasti.

Potilaan vartalossa ja raajoissa on punoittavia erytemaattisia leesioita.

Histologinen koostumus ihobiopsiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.