PMC

Sir,

Urtikaria on sairaus, jolle on ominaista kehitys wheals (nokkosihottuma), angioedeema, tai molemmat. Tämä on erotettava ihopistokokeen aiheuttamista ihottumista, anafylaksian autoinflammatorisista oireyhtymistä ja perinnöllisestä angioedeemasta. Akuutti spontaani urtikaria määritellään alle 6 viikkoa kestäviksi spontaaneiksi ihottumiksi. Akuuttia urtikariaa hoidetaan usein antihistamiineilla, steroideilla ja paikallisilla kutinaa ehkäisevillä voiteilla.

Tutkimuksemme tavoitteena oli arvioida 5 päivän ylimääräisen oraalisen prednisolonikuurin tehoa verrattuna pelkkään levosetiritsiiniin akuutin urtikarian hoidossa.

Sisäänottokriteerit olivat yli 17-vuotiaat aikuiset, nykyinen urtikariajakso, jonka kesto oli alle 5 päivää, ja aktiiviset urtikariaoireet esittelyhetkellä. Poissulkukriteerit olivat krooninen urtikaria tai dermografia, lapset, hengityksen vinkuminen tai kuume, raskaus ja imetys, antihistamiinien tai suun kautta otettavien kortikosteroidien käyttö 5 päivän kuluessa ensimmäisestä konsultaatiosta, diabetes, verenpainetauti tai aktiivinen mahahaavatauti sekä tietoon perustuvasta suostumuksesta kieltäytyminen.

Tämä oli satunnaistettu yksisokkotutkimus (single blind, ei ristikkäistutkimus), joka toteutettiin opetussairaalassa. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai levosetiritsiiniä (5 mg) kahdesti päivässä ja prednisolonia (10-20 mg) kahdesti päivässä ensimmäisten viiden päivän ajan. Prednisolonia annettiin annoksena 0,3 mg/kg ruumiinpainoa. Toinen ryhmä sai vain levosetiritsiiniä 5 mg kahdesti päivässä. Levosetiritsiiniä jatkettiin molemmissa ryhmissä 6 viikon ajan. Kaikille potilaille tehtiin yksityiskohtainen anamneesi ja täydellinen lääkärintarkastus. Urtikarian aktiivisuuspistemäärä (UAS) laskettiin hoitopäivinä 0, 2 ja 5.

Urtikarian aktiivisuuspistemäärä (UAS) mittaa kahta oiretta – ihottumien määrää ja kutinan voimakkuutta – kumpikin asteikolla 0-3 joka päivä. Kukin potilas kirjasi UAS:n päivittäin, ja se saatiin potilailta viikoittain. Ihottumien määrä pisteytettiin 0-3, jossa 0 – ei yhtään ihottumaa; 1 – alle 20 ihottumaa; 2 – 20-50 ihottumaa; 3 – >50 ihottumaa peitti melkein laajat yhteen sulautuvat ihottuma-alueet. Kutinan vakavuus arvioitiin seuraavasti: 0 – ei lainkaan, 1 – lievä, 2 – kohtalainen ja 3 – vaikea. Viikoittaisen ammattikorkeakouluammattikorkeakoulun saamiseksi on laskettava yhteen molemmat pistemäärät, eli sekä ihottumien lukumäärä että kutinan vakavuus, tiettynä päivänä ja viikon jokaisena päivänä. Keskimääräinen päivittäinen UAS vaihteli siten välillä 0-6.

Tulokset olivat seuraavat .

Kokonaisuutena 49 potilasta (21 miestä ja 28 naista, keski-ikä 31.21 vuotta) potilaita rekrytoitiin 9 kuukauden aikana tammikuusta 2013 syyskuuhun 2013. UAS oli 4,6 ja 4,4 molemmissa ryhmissä esittelyhetkellä. UAS-pisteet laskivat molemmissa ryhmissä, mutta enemmän steroidiryhmässä kuin levosetiritsiiniryhmässä . Täydellinen verenkuva osoitti anemiaa kahdella potilaalla.

Tilastollisen merkitsevyyden analysointiin käytettiin parittaista t-testiä. Päivänä 5 UAS laski 0,2:een steroidiryhmässä ja 2,4:ään levosetiritsiiniryhmässä. Tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä (P-arvo alle 0,5). Kuuden viikon lopussa kolme potilasta steroidiryhmästä ja kahdeksan potilasta levosetiritsiiniryhmästä sai edelleen nokkosihottumaa. Steroidiryhmässä todettiin haittavaikutuksia ruoansulatuskanavan haittavaikutuksina kolmella potilaalla ja sedaatiota kahdella potilaalla. Levosetiritsiiniryhmässä sivuvaikutuksena oli rauhoittuminen kahdella potilaalla.

Antihistamiinit ovat akuutin urtikarian ensisijainen lääke. Ne ovat kuitenkin suhteellisen hitaasti vaikuttavia. Steroidien anti-inflammatorinen vaikutus auttaa nopeammin lievittämään oireita.

Steroidit lisättynä antihistamiinien kanssa voivat vähentää oireita nopeammin akuutissa urtikariassa ja saada aikaan nopean remissioon. Tutkimuksessamme urtikaria oli merkittävästi vähäisempi steroidiryhmässä viiden päivän kuluttua. Myös oireiden hallinta oli parempi steroidiryhmässä, kuten UAS osoitti. Kuuden viikon lopussa steroidiryhmässä oli vähemmän aktiivisia potilaita.

Tutkimuksissa arvioitiin prednisolonin tehoa, kun sitä lisättiin antihistamiinien kanssa akuutin urtikarian hoidossa, ja todettiin, että prednisolonin lisääminen paransi potilaiden oireita ja kliinistä vastetta.

Tutkimuksemme rajoitukset olivat seuraavat: urtikarian syytä ei tunnistettu; tutkimus oli yksisokkotutkimus, jossa oli rajallinen määrä potilaita. Näin ollen katsomme, että steroidien lisääminen alkuvaiheessa, ellei tunnettuja vasta-aiheita ole, parantaisi oireita nopeammin ja parantaisi yleistä elämänlaatua.