Toimittaja-Jeffersonin pääkirjoituksessa rokotuksista ja niiden haittavaikutuksista mainitaan tutkimuksemme.1 Havaitsimme, että syntymähetkellä aloitettu rokottaminen oli yhteydessä pienentyneeseen riskiin sairastua insuliiniriippuvaiseen diabetekseen, kun taas kahden kuukauden iän jälkeen aloitettu rokottaminen oli yhteydessä suurentuneeseen diabeteksen riskiin sekä jyrsijöillä että ihmisillä.2 Aloitimme yhteistyön tohtori Jaakko Tuomilehdon kanssa tutkiaksemme Haemophilus influenzae b -tyypin rokotteen vaikutusta diabeteksen esiintyvyyteen. Noin 116 000 suomalaista lasta satunnaistettiin saamaan joko neljä annosta rokotetta 3 kuukauden iässä alkaen tai yksi annos 24 kuukauden iässä.3 Laskimme insuliiniriippuvaisen diabeteksen ilmaantuvuuden molemmissa ryhmissä 10 ikävuoteen asti sekä ryhmässä, joka ei saanut rokotetta – kohortissa, johon kuuluivat kaikki 128 500 lasta, jotka olivat syntyneet Suomessa 24 kuukauden aikana ennen rokotetutkimuksen alkamista.
Konferenssi pidettiin Bethesdassa, Marylandissa, toukokuussa 1998 keskustellaksemme aineistostamme. Konferenssissa totesimme, että rokotetta koskevat tiedot tukevat julkaistuja havaintojamme siitä, että 2 kuukauden iän jälkeen aloitettu rokottaminen liittyy lisääntyneeseen diabetesriskiin. Analyysiamme tukee myös se, että Yhdysvalloissa4 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on havaittu samankaltainen diabeteksen lisääntyminen H-influenssatyypin b rokotteen antamisen jälkeen.5 Lisäksi diabeteksen lisääntynyt riski rokotetussa ryhmässä ylittää odotettavissa olevan H-influenssan aiheuttaman aivokalvontulehduksen komplikaatioiden pienentyneen riskin.
Rokotuksia koskeva tutkimus on perustunut teoriaan, jonka mukaan rokotusten hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin viivästyneiden haittatapahtumien aiheuttamat vaaratekijät, joten pitkäaikaisia turvallisuusselvityksiä ei ole tarpeen tehdä. Tarkasteltaessa diabetesta – joka on vain yksi mahdollinen krooninen haittatapahtuma – havaitsimme, että diabeteksen yleistyminen saattaa enemmän kuin korvata H-influenssan aiheuttaman aivokalvontulehduksen pitkäaikaiskomplikaatioiden odotetun vähenemisen. Näin ollen rokotteen aiheuttamaa diabetesta ei pitäisi pitää harvinaisena mahdollisena haittavaikutuksena. Monien muiden kroonisten immunologisten sairauksien, kuten astman, allergioiden ja immuunivälitteisten syöpien, esiintyvyys on lisääntynyt nopeasti, ja ne voivat myös liittyä rokottamiseen.
Katsomme, että yleisölle olisi tiedotettava täysimääräisesti siitä, että vaikka rokotteet ehkäisevät tehokkaasti infektioita, niillä voi olla pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Valistunut yleisö todennäköisesti vaatii yhä useammin asianmukaisia turvallisuustutkimuksia ennen laajamittaista rokottamista. Uskomme, että tämän päätöksen tuloksena kehitetään turvallisempaa rokoteteknologiaa.