Keskustelu
Tämän tutkimuksen tärkeimmät havainnot olivat, että LSD:n kerta-annoksen (200 μg p.o.) antaminen terveille vapaaehtoisille aiheutti subjektiivisesti mielekkään kokemuksen, johon liittyi pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia, jotka osallistujat katsoivat LSD:n kokemukseksi. Suuremmat arviot akuuteista LSD:n aiheuttamista mielenmuutoksista 5D-ASC-asteikolla ja/tai mystisen tyyppisistä kokemuksista MEQ30-asteikolla liittyivät suurempiin arvioihin hyvinvoinnista 12 kuukautta kokemuksen jälkeen ja muutoksiin elinikäisissä mystisissä kokemuksissa. LSD ei lisännyt ominaisuuksien avoimuutta eikä aiheuttanut merkityksellisiä muutoksia persoonallisuusmittareissa. Tässä tutkimuksessa LSD:hen ei liittynyt pysyviä negatiivisia vaikutuksia, sillä negatiivisten asenteiden, negatiivisen mielialan ja negatiivisen käyttäytymisen pysyvää lisääntymistä ei voitu havaita yhden ja 12 kuukauden kuluttua.
Nykytilan havainnot vahvistivat useimmat hypoteesimme ja täydensivät samankaltaisia viimeaikaisia raportteja, jotka koskivat terveillä koehenkilöillä esiintyviä psilosybiinin pysyviä vaikutuksia samoja lopputulosmittareita käyttäen (Griffiths ym. 2006, 2008, 2011, 2017; MacLean ym. 2011). LSD:n pysyviä vaikutuksia raportoitiin myös psykiatrisesti terveillä koehenkilöillä vanhemmissa tutkimuksissa (McGlothlin et al. 1967). Lyhytaikaisia vaikutuksia persoonallisuusmittauksiin raportoitiin yhdessä tuoreessa tutkimuksessa (Carhart-Harris ym. 2016a). Erityisesti McGlothlinin ym. vanhemmassa tutkimuksessa (1967) 24 terveelle koehenkilölle tehtiin psykologisia testejä ennen kolmea kerta-annosistuntoa (200 μg LSD:tä p.o. jokaisella istunnolla) sekä 2 viikkoa ja 6 kuukautta niiden jälkeen 24 terveellä koehenkilöllä asenteiden ja arvojen mahdollisten muutosten tutkimiseksi (McGlothlin ym. 1967). Osallistujat olivat jatko-opiskelijoita, heille maksettiin osallistumisesta, he olivat LSD-naivoja, ja he saivat huumeen turvallisessa ympäristössä, mutta ilman vihjeitä mahdollisista pysyvistä vaikutuksista (McGlothlin ym. 1967). Toisin kuin meidän tutkimuksessamme, huumeistunnit pidettiin ”tyylikkäästi sisustetussa huoneessa, joka oli erityisesti suunniteltu parantamaan huumekokemusta” ilman häiriötekijöitä kokeista (McGlothlin et al. 1967). Suurempi osa osallistujista raportoi pysyvistä vaikutuksista persoonallisuuteen ja musiikin ja taiteen suuremmasta arvostuksesta kuusi kuukautta LSD:n antamisen jälkeen verrattuna kontrolleihin, jotka saivat joko amfetamiinia (20 mg p.o.) tai hyvin pienen annoksen LSD:tä (25 μg p.o.; McGlothlin et al. 1967). Suurin osa osallistujista myös arvioi akuutin LSD-vasteen erittäin dramaattiseksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Ennen LSD:tä ja LSD:n jälkeen tehtyjen persoonallisuus- ja luovuustestien arvosanojen vertailu ei kuitenkaan dokumentoinut merkityksellisiä muutoksia (McGlothlin ym. 1967). Nämä aiemmat havainnot LSD:n aiheuttamista subjektiivisista muutoksista asenteissa, arvoissa ja esteettisissä kiinnostuksen kohteissa ilman muutoksia objektiivisemmissa testimittareissa (McGlothlin ym. 1967) vahvistettiin suurelta osin näillä tuloksilla.
Viime aikoina Griffiths ja kollegat antoivat 30:lle hallusinogeenejä vieroksuvalle ja henkisesti aktiiviselle terveelle koehenkilölle psilosybiinin pitkäaikaisvaikutusten arvioimiseksi yhden psilosybiiniannoksen kannustavassa ympäristössä (Griffiths ym. 2006, 2008). Psilosybiinin akuuttien vaikutusten (30 mg/70 kg p.o.) arvioimiseksi käytettiin ristiinkytkentäistä tutkimusasetelmaa, johon sisältyi kontrolliolosuhde (metyylifenidaatti, 40 mg/70 kg p.o.). MS- ja MEQ-mittareita käytettiin akuuttien mystisen tyyppisten kokemusten arviointiin (Barrett ym. 2015; Griffiths ym. 2006) tämän tutkimuksen tapaan (Liechti ym. 2017). Psilosybiinin pysyviä vaikutuksia arvioitiin 2 ja 14 kuukauden kuluttua PEQ:n ja MS:n avulla (Griffiths ym. 2008). Toisin kuin tässä LSD:llä tehdyssä tutkimuksessa, vapaaehtoiset eivät saaneet rahallista korvausta osallistumisesta. Tutkijat tapasivat osallistujat neljä kertaa (yhteensä 8 tunnin ajan) ennen psilosybiinisessiota valmistellakseen heitä kokemukseen. Toisin kuin tässä tutkimuksessa, tähän istuntoa edeltävään valmisteluun sisältyi nimenomaisesti valvojan odotus siitä, että psilosybiini-istunto voisi lisätä henkilökohtaista tietoisuutta ja oivallusta (Griffiths et al. 2006) ja siten sillä voisi olla pysyviä myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi kaikki koehenkilöt osallistuivat ainakin ajoittain uskonnolliseen tai hengelliseen toimintaan, johon 56 prosenttia vapaaehtoisista ilmoitti osallistuvansa päivittäin ja 39 prosenttia ilmoitti osallistuvansa vähintään kuukausittain (Griffiths ym. 2006, 2008). Griffiths ja kollegat tekivät myös annos-vaikutustutkimuksen, jossa annettiin neljä erilaista kerta-annosta psilosybiiniä ja lumelääkettä 18 osallistujalle ja arvioitiin pysyviä vaikutuksia 1 ja 14 kuukauden kuluttua PEQ:n, MS:n, DTS:n ja NEO:n persoonallisuusinventaarion (NEO-PI) avulla (Griffiths ym. 2011), joka oli samankaltainen kuin tässä tutkimuksessa. Samoin kuin LSD tässä tutkimuksessa, psilosybiinin kerta-annos (30 mg/70 kg) lisäsi merkittävästi akuuttien mystisen tyyppisten kokemusten arvioita MS- ja MEQ-mittareissa (Barrett et al. 2015; Griffiths et al. 2006, 2011). Kuitenkin 17 osallistujaa kaikkiaan 54:stä ilmoitti myös voimakkaasta tai äärimmäisestä pelosta joskus istunnon aikana psilosybiinin antamisen jälkeen tällä annoksella (Griffiths ym. 2006, 2011). Yhdenmukaisesti näiden havaintojen kanssa psilosybiini tuotti myös merkittäviä positiivisia vaikutuksia mutta ei negatiivisia vaikutuksia PE:hen verrattuna kontrolliolosuhteeseen, joka kesti jopa 1, 2 ja 14 kuukautta istuntojen jälkeen (Griffiths ym. 2006, 2008, 2011). MS:n elinikäisen version kokonaispisteet nousivat 2 kuukautta psilosybiinin kerta-annoksen jälkeen (Griffiths ym. 2006, 2008) ja 14 kuukauden seurannassa (Griffiths ym. 2008, 2011), samankaltaisesti kuin näissä havainnoissa, joissa MS-pisteet nousivat 1 ja 12 kuukautta LSD:n antamisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa havaitsimme myös DTS:n Mysticism-ala-asteikon pisteiden pysyvän nousun, mikä viittaa mystisten kokemusten lisääntymiseen, mikä on johdonmukaista elinikäisten mystisten kokemusten lisääntymisen kanssa MS-asteikolla, mutta ei vaikutuksia muihin ala-asteikkoihin. Sitä vastoin psilosybiini muutti DTS:n pistemääriä vain vähän, ja uskonnollisen ala-asteikon pistemäärät kasvoivat hieman, mutta eivät mystiikan ala-asteikon pistemäärät 14 kuukauden kohdalla verrattuna psilosybiiniä edeltävään seulontaan (Griffiths ym. 2011).
Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa ei havaittu LSD:n pysyviä vaikutuksia erilaisiin persoonallisuuden piirteitä koskeviin mittareihin 1 tai 12 kuukautta LSD:n antamisen jälkeen. Emme vahvistaneet tutkimushypoteesiamme, jonka mukaan LSD lisäisi NEO-FFI:n piirteen avoimuutta. Toisin kuin tässä tutkimuksessa, jossa LSD:llä ei ollut pitkäaikaisia vaikutuksia persoonallisuuteen, NEO-PI:n avoimuuspisteet kasvoivat 2 viikkoa pienemmän LSD-annoksen (75 μg i.v.) antamisen jälkeen terveillä koehenkilöillä, joilla oli enimmäkseen merkittävää aiempaa LSD:n käyttöä (Carhart-Harris et al. 2016a). Nämä keskipitkän aikavälin persoonallisuusmuutokset olivat todennäköisesti ohimeneviä. Tämänhetkisten LSD-seurantatulosten kanssa yhdenmukaisesti psilosybiini ei muuttanut persoonallisuuspiirteiden luokituksia 2 tai 14 kuukautta psilosybiinin kerta-annoksen jälkeen verrattuna psilosybiiniä edeltävään seulontaan (Griffiths ym. 2006, 2008). Vaikka molempien tutkimusten yhdistetyssä analyysissä havaittiin avoimuuden lisääntymistä 14 kuukautta psilosybiinin antamisen jälkeen (MacLean ym. 2011), toisessa uudemmassa saman ryhmän tekemässä tutkimuksessa ei taas havaittu psilosybiinin vaikutuksia NEO-PI-persoonallisuusmittauksiin 6 kuukautta psilosybiinin antamisen jälkeen (Griffiths ym. 2017). Tässä tutkimuksessa STAI:n trait-ahdistuneisuusluokitukset pysyivät muuttumattomina LSD:n antamisen jälkeen verrattuna ennen LSD:n antamista tehtyyn seulontaan. Sitä vastoin LSD vähensi ominaisuuksien ahdistuneisuusluokituksia potilailla, joilla oli ahdistuneisuutta, joka liittyi hengenvaarallisiin sairauksiin (Gasser ym. 2014, 2015).
Kokonaisuudessaan kontrolloitujen kliinisten tutkimusten havainnot, mukaan lukien tämä tutkimus (Griffiths ym. 2006, 2008, 2011, 2017; MacLean ym. 2011; McGlothlin ym. 1967), ovat johdonmukaisia sen näkemyksen kanssa, että serotonergiset hallusinogeenit tuottavat pääasiassa pysyviä lisäyksiä elinaikaisiin mystisiin kokemuksiin ja pysyviä positiivisia vaikutuksia asenteisiin, mielialaan ja käyttäytymiseen, jotka subjektiivisesti liitetään hallusinogeenikokemukseen. Sitä vastoin subjektiivisesti koetut muutokset eivät johtaneet merkityksellisiin pitkäaikaisiin muutoksiin persoonallisuuspiirteiden mittauksissa terveillä koehenkilöillä.
LSD:n ja psilosybiinin käyttöön on liitetty mystisiä kokemuksia (Barrett ja Griffiths 2017; Lyvers ja Meester 2012). Hallusinogeeni psilosybiinin aiheuttamien mystisten kokemusten on osoitettu olevan yhteydessä pitkäaikaisiin positiivisiin vaikutuksiin terveillä koehenkilöillä (Griffiths ym. 2017; MacLean ym. 2011) ja terapeuttisiin tuloksiin potilailla (Garcia-Romeu ym. 2015; Griffiths ym. 2016; Ross ym. 2016). Mielenkiintoinen tutkimuslinja on tutkia tekijöitä, jotka edistävät näitä mystisiä kokemuksia ja ennustavatko ne erityisesti hallusinogeenien pitkän aikavälin vaikutuksia. Mystisen tyyppiset kokemukset ennustivat potilaiden positiivisia hoitotuloksia myös sen jälkeen, kun huumevaikutuksen subjektiivinen voimakkuus oli kontrolloitu (Griffiths et al. 2016; Ross et al. 2016). Samoin kuin aiemmissa psilosybiinillä terveillä koehenkilöillä tehdyissä tutkimuksissa (Griffiths ym. 2008, 2017), tässä tutkimuksessa havaittiin, että LSD:n pitkäaikaisvaikutukset liittyivät akuutin vasteen laajuuteen LSD:lle. Mielen kokonaismuutokset, joita 5D-ASC-pisteet heijastivat, ennustivat kuitenkin paremmin LSD:n pitkäaikaisvaikutuksia verrattuna spesifimpiin akuutin mystisen tyyppisen kokemuksen arviointeihin, kuten MS-akuutin kokonaispistemäärään tai MEQ30-pistemääriin. Näin ollen nykyiset havainnot viittaavat siihen, että LSD:n akuutisti aiheuttamat kokonaisvaltaiset tajunnanmuutokset voivat osaltaan vaikuttaa LSD:n pysyviin positiivisiin vaikutuksiin normaaleilla koehenkilöillä ja potilailla (Gasser ym. 2015; Liechti ym. 2017).
Akuuttien hallusinogeenien aiheuttamien mystisen tyyppisten kokemusten laajuuden on osoitettu olevan pääasiassa annosriippuvainen (Griffiths ym. 2011). Suurempi meditaation/hengellisen harjoittelun määrä tai suurempi tuki hengelliselle harjoittelulle lisäsi myös akuuttien mystisen tyyppisten vaikutusten arvioita ja vaikutti osaltaan myönteisiin pitkäaikaisvaikutuksiin verrattuna ryhmään, joka sai psilosybiiniä mutta vähemmän hengellistä tukea (Griffiths ym. 2017). Tässä tutkimuksessa kaikille osallistujille ehdotettiin henkistä harjoittelua, johon kuului 10-30 minuuttia päivittäistä meditaatiota, tietoisuusharjoittelua, päiväkirjan pitämistä ja muuta toimintaa, jonka henkilökohtaisesti arvioitiin helpottavan henkistä kasvua (Griffiths ym. 2017). Henkisen harjoittelun korkeaan tukeen sisältyi kuitenkin dialogisia ryhmäistuntoja, joissa keskusteltiin meditaation ja henkisen tietoisuuden hengellisten käytäntöjen toteuttamisesta ja ylläpitämisestä, sekä yhteensä 35 h ohjaajan ja osallistujan välistä yhteydenpitoa tutkimuksen alusta kuuden kuukauden seurantaan verrattuna siihen, että ryhmäistuntoja ei järjestetty lainkaan ja että ryhmässä, jossa oli vähemmän hengellistä tukea, yhteydenpitoa oli vain 7 h (Griffiths et al. 2017). Absoluuttiset arviot hallusinogeenin akuuteista mystisen tyyppisistä vaikutuksista MS- ja MEQ-mittareihin olivat yleensä korkeammat Griffithsin ja kollegoiden tutkimuksissa (Barrett ym. 2015; Griffiths ym. 2006, 2008, 2011, 2017) verrattuna tähän tutkimukseen (Liechti ym. 2017). Tärkeää on, että näin oli sekä hallusinogeeni- että kontrolliolosuhteissa, kun taas akuutin hallusinogeenin aiheuttamat MS- ja MEQ-pisteiden nousut suhteessa kontrolliolosuhteisiin olivat suurempia LSD:n kuin psilosybiinin antamisen jälkeen (Barrett ym. 2015; Griffiths ym. 2006, 2011; Liechti ym. 2017). Tässä tutkimuksessa LSD tuotti keskimääräiset MEQ30-arviot 61 % ja täydellisen mystisen kokemuksen vain kahdella koehenkilöllä (12,5 %; Liechti et al. 2017). Sitä vastoin psilosybiini tuotti keskimääräiset MEQ30-pistearvot 77 % ja täydellisen mystisen kokemuksen 67 %:lla koehenkilöistä (Barrett et al. 2015). Plasebo tai aktiivinen plasebo (eli metyylifenidaatti) tuotti kuitenkin myös näissä tutkimuksissa MEQ30-keskiarvoja 23 ja 33 % (Barrett ym. 2015), mikä osoittaa merkityksellisiä eroja tutkimusten välillä, mukaan lukien tutkimushenkilöiden ominaisuudet (joukko) ja asetelma (Barrett ja Griffiths 2017). Toisin kuin Griffithsin ja kollegoiden tutkimuksissa (Griffiths ym. 2006, 2011), tämän tutkimuksen osallistujat olivat enimmäkseen yliopisto-opiskelijoita. He saivat osallistumisestaan rahallisen korvauksen, eikä heiltä vaadittu hengellistä aktiivisuutta (Liechti ym. 2017; Schmid ym. 2015). Tämän tutkimuksen osallistujilla oli henkilökohtainen tai tieteellinen intressi kokea hallusinogeenin mieltä muuttavat vaikutukset turvallisessa sairaalaympäristössä, mutta tutkimusryhmä ei välittänyt mitään eksplisiittisiä odotuksia tai ehdotuksia mystisistä tai pysyvistä vaikutuksista. Näin ollen nämä erot tutkimuspopulaatioissa (henkisesti aktiiviset vs. ei eksplisiittisesti aktiiviset), valmisteluissa (viittaus mystisiin/kestäviin vaikutuksiin vs. ei viittauksia) ja ympäristössä (esteettinen olohuoneen kaltainen ympäristö, joka oli suunniteltu nimenomaan tutkimusta varten vs. sairaalan osasto) olivat todennäköisesti syynä siihen, että mystisten vaikutusten arviot olivat yleisesti ottaen alhaisemmat tässä tutkimuksessa verrattuna Griffithsin ja kollegoiden tekemiin tutkimuksiin (Griffiths et al. 2006, 2011). Emme myöskään havainneet yhtään tapausta merkityksellisistä mystisen tyyppisistä vaikutuksista lumelääkkeen antamisen jälkeen (Liechti ym. 2017), kun taas Griffithsin ja kollegoiden tutkimuksissa noin 5 prosenttia koehenkilöistä koki merkittävän tai täydellisen mystisen kokemuksen lumelääkkeen antamisen jälkeen (Barrett ym. 2015; Griffiths ym. 2011). Siten Griffithsin ja kollegoiden tutkimusten asetelmat näyttivät olevan erittäin optimoidut edistämään mystisten kokemusten syntymistä (Barrett ja Griffiths 2017), kun taas muiden ryhmien tekemissä tutkimuksissa raportoitiin vähemmän mystisen tyyppisiä kokemuksia (Carhart-Harris ym. 2016a; Gasser ym. 2015; Liechti ym. 2017; Studerus ym. 2011, 2012). Huomionarvoista on, että tässä tutkimuksessa LSD:n (200 μg) ja psilosybiinin (30 mg/70 kg) vaikutukset 5D-ASC-pisteisiin olivat vertailukelpoisia (Griffiths ym. 2017; Liechti ym. 2017), mikä osoittaa samanlaisia muutoksia tietoisuudessa erilaisista asetuksista ja akuuteista mystisistä kokemuksista huolimatta. Testattavaksi jää, mitä korkeat akuutit mystiset kokemukset ja niihin liittyvät pitkäaikaisvaikutukset todella heijastavat. Korkeat MEQ-pisteet (myös lumelääkkeen jälkeen) havaittiin ympäristöissä, joihin kuului enemmän hengellistä harjoittelua/tukea, ja nämä pisteet ja niihin liittyvät pitkän aikavälin muutokset saattavat osittain heijastaa tällaisia ympäristöjä (Griffiths et al. 2017) eivätkä psilosybiinin vaikutuksia sinänsä. Lopuksi, 5D-ASC- ja MEQ-akuuttivaikutusarviot korreloivat tässä tutkimuksessa keskenään (Liechti et al. 2017). Itse asiassa sekä 5D-ASC:n että MEQ:n akuutit vaikutusarviot ennustivat tässä tutkimuksessa merkittävästi pitkän aikavälin muutoksia subjektiivisessa hyvinvoinnissa ja elämäntyytyväisyydessä PEQ:lla 12 kuukauden kohdalla. Sitä vastoin MEQ-luokitukset ja siten erityisesti mystisen tyyppiset kokemukset näyttivät pääasiassa ennustavan psilosybiinin erilaisia pitkäaikaisvaikutuksia henkisesti aktiivisemmilla koehenkilöillä (Griffiths ym. 2008, 2017).
Tässä tutkimuksessa on useita rajoituksia. Ensinnäkin tutkimukseen ei sisältynyt todellista kontrolliolosuhdetta LSD:n pitkäaikaisvaikutuksille (ts., rinnakkainen kontrolliryhmä LSD:n pitkäaikaisvaikutusten eikä ainoastaan akuuttien vaikutusten osalta). Kestovaikutukset liitettiin subjektiivisesti LSD-kokemukseen ja/tai niitä verrattiin LSD-istuntoa edeltäviin mittauksiin ajallisesti ja koehenkilöiden sisällä. Näin ollen emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kaikki nämä subjektiiviset vaikutukset johtuivat odotuksista LSD:n myönteisistä pitkäaikaisvaikutuksista. Toiseksi tutkimuksen otos oli pieni, eikä sillä ollut riittävää tehoa havaita pieniä vaikutuksia persoonallisuuteen. Kolmanneksi kyselylomakkeita käytettiin aiemmin englanninkielisinä, mutta niitä ei ollut enimmäkseen validoitu ja käännöksiä ei ollut validoitu saksankielisinä. Neljänneksi tutkimus tehtiin terveillä koehenkilöillä ja siinä käytettiin monia turvatoimia (Johnson ym. 2008). Siksi tuloksia ei välttämättä voida yleistää muihin ympäristöihin tai potilaisiin. Negatiivisia akuutteja reaktioita tai negatiivisia pitkäaikaisvaikutuksia voi esiintyä erilaisissa populaatioissa tai ympäristöissä (Carbonaro ym. 2016; Halpern ym. 2016).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhden vuoden kuluttua yksittäinen LSD-kokemus tuotti henkilökohtaisia merkityksiä ja lisääntynyttä hyvinvointia, jotka subjektiivisesti johtuivat LSD-kokemuksesta, mutta persoonallisuuden piirteiden mittareissa ei tapahtunut merkityksellisiä muutoksia.