Raportit keskustelevat laajennetusta sairaanhoitajan ammatinharjoittamisalueesta
Vuonna 2010 Institute of Medicine (IOM) julkaisi yhdessä Robert Wood Johnson -säätiön kanssa raportin ”The Future of Nursing: Leading Change, Advancing Health”. Tämän yhteisen työn tavoitteena oli tutkia vaihtoehtoja terveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi Affordable Care Act -lain hyväksymisen seurauksena. Heidän johtopäätöksensä oli, että ”Advanced Practice Registered Nurses (NPs) olisi kutsuttava täyttämään ja laajentamaan potentiaaliaan perusterveydenhuollon tarjoajina eri toimintaympäristöissä koulutuksensa ja pätevyytensä perusteella”.6 Komitean 18 jäsenestä vain kaksi oli lääkäreitä, joista toinen oli CVS Caremarkin lääketieteellinen johtaja.
Council of Medical Specialty Societies (CMSS), joka edustaa 34 yhdistystä, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on yli 650 000 yhdysvaltalaista lääkäriä, uskoo, että ”muut kuin lääkäreitä edustavat kliiniset lääkärit ovat kriittisiä sidosryhmiä kansakuntamme terveydentilassa ja että sairaanhoitajat ovat korvaamattomia jäseniä korkeatasoisesti toimivassa, potilaskeskeisessä terveydenhuoltotiimissä”. Vastalauseessaan IOM:n raporttiin CMSS toteaa, että ”sairaanhoitajat sopivat erinomaisesti lääkärin johtaman hoitokodin puitteissa auttamaan näiden äskettäin katettujen ennaltaehkäisevien palvelujen tarjoamisessa”.7
Olemassa olevat tutkimukset yksityislääkäreiden maantieteellisestä jakaumasta Yhdysvalloissa osoittavat, että yksityislääkäreitä on enemmän kaupungeissa kuin lääkäreitä: 85 prosenttia yksityislääkäreistä työskentelee suurkaupunkien piirikunnissa, ja vain 5,5 prosenttia yksityislääkäreistä harjoittaa lääkärin vastaanottotoimintaa syrjäisissä maaseutupiirikunnissa2,8 . CMSS:n mukaan IOM:n raportista puuttuu lisäksi yksityiskohtaisia tietoja tarvittavista kliinisistä ja koulutuksellisista standardeista, jotka olisivat tällaisen laajentamisen perustana, eikä siinä kiinnitetä riittävästi huomiota suositusten kustannusvaikutuksiin.” CMSS huomauttaa IOM:n raporttia kritisoidessaan, että äskettäin valmistunut yksityislääkäri, jolla on vain 500 tuntia kliinistä kokemusta, saisi laillisesti ottaa potilaita sairaalaan tai saattohoitokotiin, johtaa potilasta hoitavaa tiimiä ja saada samantasoisen korvauksen kuin lääkäri7 . Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että yksityislääkärit tilaavat yleensä enemmän laboratorio- ja diagnostisia testejä kuin lääkärit, mikä on ristiriidassa terveydenhuollon kustannusten vähentämisen ajatuksen kanssa.9,10
American Medical Association (AMA) tunnustaa, että muut kuin lääkärin ammatinharjoittajat, mukaan lukien yksityislääkärit, voivat tarjota potilaille keskeistä hoitoa, mutta että tällaista hoitoa ”on tarkoituksenmukaisinta tarjota osana lääkärin johtamaa tiimiä”. Lisäksi AMA toteaa, että ”sairaanhoitajat ovat ratkaisevan tärkeitä terveydenhuoltoryhmässä, mutta lääkärin koulutusta ei voi korvata millään. Kun sekä sairaanhoitajista että lääkäreistä on pulaa, sairaanhoitajien vastuun lisääminen ei ole vastaus lääkäripulaan. Tutkimukset osoittavat, että niissä osavaltioissa, joissa sairaanhoitajat voivat harjoittaa itsenäisesti ammattiaan, lääkärit ja sairaanhoitajat työskentelevät edelleen samoilla kaupunkialueilla, joten sairaanhoitajien itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääminen ei ole auttanut ratkaisemaan maaseutualueiden lääkäripulaa. Ponnisteluja terveydenhuollon ammattilaisten saamiseksi alueille, joilla pula uhkaa, on jatkettava, jotta parannetaan kaikkien potilaiden mahdollisuuksia saada hoitoa. ”11
Johtopäätöksenä totean, että me kaikki haluamme erinomaista potilashoitoa, mutta meidän on muistettava, että lääkärit ovat kiistatta kaikkein koulutetuimpia ja parhaiten koulutettuja johtamaan terveydenhuoltojärjestelmää. Emme saa sekoittaa terveydenhuollon saatavuutta ja laatua sallimalla yksityislääkäreiden harjoittaa ammattiaan ilman lääkärin valvontaa.