Pikaluistelu tai pikaluistelu on sitä, kun luistelussa ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan. Kaikki kulkevat saman matkan. He kilpailevat yleensä soikean radan ympäri. Hollantilaiset olivat kiistatta luistelun varhaisimpia pioneereja. He alkoivat käyttää kanavia yhteydenpitoon luistelemalla kylästä toiseen jo 1200-luvulla. Luistelu levisi lopulta kanaalin yli Englantiin, ja pian alkoivat muodostua ensimmäiset seurat ja tekojääradat. Intohimoisia luistelijoita olivat muun muassa useat Englannin kuninkaat, Marie Antoinette, Napoleon III ja saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe.
Pikaluistelu esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1924 Chamonix’n ensimmäisissä talviolympialaisissa. Aluksi vain miehet saivat osallistua. Vasta Lake Placidin kisoissa vuonna 1932 naiset saivat luvan kilpailla pikaluistelussa, joka oli tuolloin vain esittelylaji. Vasta Squaw Valleyn vuoden 1960 kisoissa naisten pikaluistelu sisällytettiin virallisesti olympiaohjelmaan.
Kilpailuissa noudatetaan lähes aina eurooppalaista järjestelmää, jossa luistelijat kilpailevat kaksi kerrallaan. Vuoden 1932 olympialaisissa amerikkalaiset järjestivät amerikkalaistyyliset lajit eli joukkolähdön. Tämä päätös johti monien eurooppalaisten kilpailijoiden boikottiin, minkä ansiosta amerikkalaiset saivat neljä kultamitalia. Tämä järjestelmä synnytti lyhyen radan pikaluistelun, joka lisättiin Albertvillen olympialaisten ohjelmaan vuonna 1992. Ensimmäisen tunnetun luistelukilpailun uskotaan pidetyn Alankomaissa vuonna 1676. Ensimmäiset viralliset pikaluistelukilpailut järjestettiin kuitenkin vasta vuonna 1863 Oslossa, Norjassa. Vuonna 1889 Alankomaissa järjestettiin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistui hollantilaisia, venäläisiä, amerikkalaisia ja englantilaisia joukkueita.