Keskimmäisen phalanxin varsi kapenee myös distaaliseen päähänsä päin, ja proksimaalisen phalanxin tavoin se on poikkileikkaukseltaan jokseenkin tunnelinmuotoinen ja siinä on pyöristetty dorsaalipinta ja litteä kämmenpinta. Myös keskimmäisen falanxin sivut ovat koholla, mikä johtuu flexor digitorum profundus -jänteen jänteeseen kiinnittyvästä jännetupesta.
Keskimmäisen falanxin pää on hihnapyörän muotoinen ja siten morfologialtaan samankaltainen kuin proksimaalisen falanxin pää, vaikkakin se on selvästi paljon pienempi. DIP-nivelen anatomia on hyvin samankaltainen kuin PIP-nivelen anatomia, sillä se on myös yksiakselinen sarananivel, joka kykenee merkittäviin liikeasteisiin vain yhdessä tasossa. Kun MCP-nivelessä tapahtuu fleksio, interfalangeaalinivelen ekstensio tapahtuu lumbrical-lihasten9 avulla, jotka lähtevät flexor digitorum profundus -lihaksen jänteistä ja työntyvät dorsaaliseen digitaalilaajentumaan (Long ja Brown, 1964; Goldberg, 1970).
Distaaliset falangit (joita joskus kutsutaan ”ungual phalanges”-nimellä, joka tulee latinankielisestä sanasta ”kynsi tai kynsi”) eroavat toisistaan nivelettömän vapaan distaalisen ääripäänsä vuoksi, ja niiden sanotaan usein olevan muodoltaan jokseenkin kolmiomaisia, sillä ne ovat leveimmät proksimaalisesti ja kapenevat distaalista napaa kohti. Itse asiassa sitä kuvataan varsin osuvasti ”harppuunan” muotoiseksi, kun otetaan huomioon kaksi piikkimäistä uloketta, jotka kulkevat proksimaalisesti distaalisen raajan kummaltakin puolelta. Polliksin distaalinen falangi ei ole ainoastaan pisin, vaan myös huomattavasti järeämpi kuin mikään muu distaalinen falangi.
Ensimmäisen distaalisen falangin epänormaali lyhyys tunnetaan nimellä brachymegalodaktylismi, ja se on tunnustettu autosomaalisesti dominoivaksi 40 %:n levinneisyydellä (Straus, 1942; Goodman et al., 1965; Poznanski et al., 1971a).10 Noin 74 %:ssa tapauksista polliceal interphalangeal-nivelessä on sesamoidiluu, mutta se esiintyy nivelen kapselissa eikä flexor pollicis longus -lihaksen jänteessä (Joseph, 1951b).
On mielenkiintoista huomata, että jäljelle jäävissä neljässä sormenpäässä on hyvin vähän eroja distaalifalanxin pituudessa, mutta ne eroavat huomattavasti toisistaan robustiuden suhteen: kolmas on robustein, ja sen jälkeen tulevat vähenevässä järjestyksessä toinen, neljäs ja lopuksi viides, joka on gracilein. Distaalifalanx niveltyy proksimaalisesti DIP-nivelessä keskimmäisen falanxin päähän, ja sen tyvessä on kaksi joskus melko epämääräistä koveraa nivelpintaa. Dorsaalipinta on sileä, ja sen tyvestä kiinnittyy peukalossa extensor pollicis longus -jänne ja muissa sormenpäissä extensor digitorum -jänne. Phalanxin distaalinen napa on sileä ja istuu syvällä kynteen. Kämmenpinta on karheampi, ja sen tyvi on litteä, jotta siihen mahtuu flexor digitorum profundus -jänne neljässä keskimmäisessä sormenpäässä ja flexor pollicis longus -jänne peukalossa (Wilkinson, 1953). Peukalossa keskeinen jänteen pääliitos ja kaksi lateraalista jänteenliitosta voivat työntyä erillisiin, hyvin määriteltyihin kyhmyihin. Sormien päätefalangeissa fleksiojänteen kiinnityskohtaa rajoittaa proksimaalisesti poikittainen luinen harjante, kun taas distaalisesti jänne kiinnittyy yli puolenvälin päähän nivelreunasta kämmenen tuberositeetin tyvelle (Wilkinson, 1951). Palmar tuberosity (tuberositas unguicularis) falanxin distaalisessa napaosassa on digitaalisen kuiturasvapehmusteen kiinnityskohta, joka kiinnittää sormenpään massan.