Perherakenne

Arviointi | Biopsykologia | Vertaileva | Kognitiivinen | Kehitys | Kieli | Yksilölliset erot | Persoonallisuus | Filosofia | Sosiaalinen |
Menetelmät | Tilastot | Kliininen | Koulutus | Kasvatustieteellinen | Työelämässä | Ammatilliset kohteet | Maailmanlaajuinen psykologia |

Sosiaalipsykologia:Perhepsykologia: Altruismi -Attribuutio -Asenteet -Konformisuus -Diskriminointi -Ryhmät -Sisällölliset suhteet -Kuuliaisuus – Ennakkoluulot – Normit – Hahmottaminen – Indeksi -Ohjeistus

Perherakenne liittyy perheiden eri näkökohtiin, tapaan, jolla perheet ovat järjestäytyneet, valtasuhteisiin ryhmän sisällä, perheen kokoon jne.

Vaimoperhe koostuu yhdestä tai useammasta vanhemmasta/huoltajasta ja heidän lapsistaan. Tämän perheen yleisintä muotoa kutsutaan säännöllisesti ydinperheeksi.

Vanhempaperhe koostuu vanhemmasta ja hänen lapsistaan sekä muista henkilöistä. Tällainen perhe on yleinen siellä, missä äideillä ei ole resursseja kasvattaa lapsiaan yksin, ja erityisesti siellä, missä omaisuus periytyy. Kun tärkeän omaisuuden omistavat miehet, sukulaisperheet koostuvat yleensä miehestä ja vaimosta, heidän lapsistaan ja muista miehen perheenjäsenistä.

Matrifokaalinen perhe koostuu äidistä ja hänen lapsistaan. Yleensä nämä lapset ovat hänen biologisia jälkeläisiään, vaikka adoptiolapset ovat käytäntö lähes kaikissa yhteiskunnissa. Tällainen perhe on yleinen siellä, missä naisilla on resursseja kasvattaa lapsensa itse tai missä miehet ovat liikkuvampia kuin naiset.

Sukulaisuussuhdeterminologia

Pääartikkeli: Sukulaisuussuhdeterminologia

Arkeologi Lewis Henry Morgan (1818-1881) teki ensimmäisen selvityksen eri puolilla maailmaa käytössä olevista sukulaisuussuhdeterminologioista. Vaikka suurta osaa hänen työstään pidetään nykyään vanhentuneena, hän väitti, että sukulaisuusterminologiat heijastavat erilaisia erottelukokonaisuuksia. Useimmissa sukulaisuusterminologioissa tehdään esimerkiksi ero sukupuolten (veli ja sisar) ja sukupolvien (lapsi ja vanhempi) välillä. Lisäksi hän väitti, että sukulaisuusterminologioissa erotetaan toisistaan sukulaiset veren ja avioliiton perusteella (vaikka viime aikoina jotkut antropologit ovatkin väittäneet, että monet yhteiskunnat määrittelevät sukulaisuuden muulla tavoin kuin ”veren” perusteella).

Morgan erotti toisistaan sukulaisuussysteemit, joissa käytetään luokittelevaa terminologiaa, ja ne, joissa käytetään kuvailevaa terminologiaa. Morganin erottelu on laajalti väärinymmärretty, jopa nykyantropologien keskuudessa. Luokittelevat järjestelmät ymmärretään yleisesti ja virheellisesti sellaisiksi, jotka ”luokittelevat yhteen” yhdellä termillä sukulaisia, joilla ei todellisuudessa ole samantyyppistä suhdetta egoon. (Se, mikä tällaisissa määritelmissä määrittelee ”samantyyppisen suhteen”, näyttää olevan genealoginen suhde. Tämä on enemmän kuin hieman ongelmallista, kun otetaan huomioon, että missä tahansa genealogisessa kuvauksessa, olipa se kuinka standardoitu tahansa, käytetään sanoja, jotka ovat peräisin kansanomaisesta käsityksestä sukulaisuudesta). Morganin terminologia itse asiassa erottaa toisistaan ne (luokittelevat) sukulaisuussuhdejärjestelmät, joissa ei tehdä eroa lineaaristen ja kollateraalisten suhteiden välillä, ja ne (kuvailevat) sukulaisuussuhdejärjestelmät, joissa tehdään ero. Morgan, joka oli lakimies, teki tämän eron pyrkiessään ymmärtämään senecalaisten perintökäytäntöjä. Senecalaisen miehen omaisuus periytyi pikemminkin hänen sisartensa lapsille kuin hänen omille lapsilleen.

Morgan tunnisti kuusi sukulaisuusterminologian perusmallia:

• Havaijilainen: erottaa sukulaiset vain sukupuolen ja sukupolven perusteella.
• Sudanilainen: kahdella sukulaisella ei ole samaa termiä.
• Eskimo: erottaa sukulaiset sukupuolen ja sukupolven perusteella, mutta erottaa sukulaiset myös sukulaisuussukulaiset linjasukulaisuussukulaisuussukulaisuussukulaisuussukulaisuussukulaiset.
• Irokeesit: erottelee sukupuolen ja sukupolven lisäksi myös vanhemman sukupolven eri sukupuolta olevat sisarukset.
• Crow: matrilineaarinen järjestelmä, jossa on joitakin piirteitä irokeesien järjestelmästä, mutta jossa on ”vinouttava” piirre, jossa sukupolvi ”jäädytetään” joidenkin sukulaisten osalta.
• Omaha: kuten Crow-järjestelmä, mutta patrilineaarinen.

Länsimainen sukulaisuussuhde

Useimmat länsimaiset yhteiskunnat käyttävät eskimojen sukulaisuussuhdeterminologiaa. Tämä sukulaisuusterminologia esiintyy yleisesti avioliittoperheisiin (tai ydinperheisiin) perustuvissa yhteiskunnissa, joissa ydinperheillä on jonkinasteinen suhteellinen liikkuvuus.

Ydinperheen (tai lähisuvun) jäsenet käyttävät kuvailevia sukulaisuustermistöjä:

• Äiti: naispuolinen vanhempi
• Isä: miespuolinen vanhempi
• Poika: vanhemman/vanhempien miespuolinen lapsi
• Tytär: vanhemman/vanhempien naaraspuolinen lapsi
• Veli: saman vanhemman (vanhempien) miespuolinen lapsi
• sisar: saman vanhemman (vanhempien) naispuolinen lapsi
• isoisä: isän tai äidin isä
• isoäiti: isän tai äidin äiti

Tällaisissa järjestelmissä oletetaan yleensä, että äidin aviomies on toiminut myös biologisena isänä. Joissakin perheissä naisella voi olla lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa tai miehellä voi olla lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa. Järjestelmässä lapsesta, jolla on vain yksi yhteinen vanhempi toisen lapsen kanssa, käytetään nimitystä ”velipuoli” tai ”sisarpuoli”. Lapsista, joilla ei ole yhteisiä biologisia tai adoptiovanhempia, englanninkieliset käyttävät termiä ”stepbrother” tai ”stepsister” (velipuoli” tai ”siskopuoli”) kuvaamaan heidän uutta suhdettaan toisiinsa, kun jompikumpi heidän biologisista vanhemmistaan menee naimisiin toisen lapsen biologisen vanhemman kanssa.

Kustakin henkilöstä (joka ei ole lapsen biologinen vanhempi), joka menee naimisiin tuon lapsen vanhemman kanssa, tulee lapsen ”sijaisvanhempi” (stepparent), joka on siis joko ”äitipuoli” (stepmother”) tai ”isäpuoli”. Perheeseen adoptoituihin lapsiin sovelletaan yleensä samoja termejä kuin perheeseen syntyneisiin lapsiin.

Tyypillisesti yhteiskunnat, joissa on aviopuolisoperheitä, suosivat myös uuspaikkakuntalaista asumista; näin ollen avioliiton solmiessaan henkilö eroaa lapsuutensa ydinperheestä (suuntautumisperhe) ja muodostaa uuden ydinperheen (lisääntymisperhe).

Länsimaisessa yhteiskunnassa yksinhuoltajaperhe on kuitenkin tullut yhä hyväksytymmäksi, ja se on alkanut todella vaikuttaa kulttuuriin. Suurin osa yksinhuoltajaperheistä on yleisemmin yksinhuoltajaäidin perheitä kuin yksinhuoltajaisän perheitä. Nämä perheet kohtaavat monia vaikeita asioita sen lisäksi, että heidän on kasvatettava lapsensa yksin, mutta heidän on myös selviydyttävä pienituloisuuteen liittyvistä asioista. Monet yksinhuoltajat kamppailevat pienituloisuuden kanssa, ja heidän on vaikea selviytyä muista kohtaamistaan asioista, kuten vuokrasta, lastenhoidosta ja muista tarpeellisista asioista, joita tarvitaan terveen ja turvallisen kodin ylläpitämiseen.

Oman (entisen) ydinperheen jäsenten ydinperheiden jäsenet voidaan luokitella sukulais- tai sivuperheiksi. Sukulaiset, jotka pitävät heitä sukulaisina, viittaavat heihin termeillä, jotka rakentuvat ydinperheessä käytettäville termeille:

• Isovanhempi
  • Isoisä: vanhemman isä
  • Isoäiti: vanhemman äiti
• Tyttärentytär: lapsen poika
• Isotytär: lapsen tytär

Sivusukulaisille tulee lisää luokittelevia termejä, jotka eivät rakennu ydinperheen sisällä käytettävien termien varaan:

• Setä: isän veli, äidin veli, isän/äidin siskon aviomies
• Täti: Isän sisar, äidin sisar, isän/äidin veljen vaimo
• Veljenpoika: sisaren poika, veljen poika, vaimon veljen poika, vaimon sisaren poika, aviomiehen veljen poika, aviomiehen sisaren poika
• Sisarentytär: Vaimon veljen tytär, vaimon veljen tytär, vaimon sisaren tytär, aviomiehen veljen tytär, aviomiehen sisaren tytär

Kun välissä on lisäsukupolvia (toisin sanoen kun sivusukulaiset kuuluvat samaan sukupolveen kuin isovanhemmat tai lapsenlapset), etuliite ”grand” muuttaa näitä termejä. (Tosin satunnaisessa kielenkäytössä Yhdysvalloissa ”isotätiä” kutsutaan usein esimerkiksi ”isotädiksi”). Ja kuten isovanhempien ja lastenlasten kohdalla, useampien sukupolvien väliin tullessa etuliite muuttuu ”great grand”:ksi, jolloin jokaista lisäsukupolvea kohden lisätään vielä yksi ”great”.

Useimmilla sivusukulaisilla ei ole koskaan ollut oman ydinperheen jäsenten ydinperheen jäsenyyttä.

• Serkku: Luokittelevin termi; tätien tai setien lapset. Serkkuja voidaan edelleen erottaa toisistaan sukulaisuusasteen ja sukupolven mukaan. Kaksi samaan sukupolveen kuuluvaa henkilöä, joilla on yhteinen isovanhempi, lasketaan ”ensimmäisiksi serkuiksi” (yksi sukulaisuusaste); jos heillä on yhteinen isoisovanhempi, heidät lasketaan ”pikkuserkuiksi” (kaksi sukulaisuusastetta) ja niin edelleen. Jos kahdella henkilöllä on yhteinen esi-isä, joista toinen on kyseisen henkilön lapsenlapsi ja toinen lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsi, nämä kaksi jälkeläistä luokitellaan ”ensiserkuiksi, jotka on poistettu toisistaan” (yhden sukupolven etäisyydellä toisistaan); jos yhteinen esi-isä on toisen henkilön isovanhempi ja toisen henkilön iso-iso-isovanhempi, henkilöt luokitellaan ”ensiserkuiksi, jotka on poistettu toisistaan kaksi kertaa toisistaan” (kahden sukupolven etäisyydellä toisistaan) ja niin edelleen. Vastaavasti, jos yhteinen esi-isä on yhden henkilön iso-isovanhempi ja toisen henkilön iso-iso-iso-isovanhempi, yksilöt luokitellaan ”kerran poistetuiksi pikkuserkuiksi”. Tästä johtuu ilmaisu ”kolmas serkku kerran etäältä ylöspäin”.

Serkut vanhemmasta sukupolvesta (toisin sanoen vanhempiensa ensimmäiset serkut), vaikka ne ovatkin teknisesti ensimmäisiä serkkuja kerran etäältä, luokitellaan usein ”tädeiksi” ja ”sediksi”.

Hän voi vastaavasti kutsua vanhempiensa läheisiä ystäviä ”tädiksi” tai ”sedäksi” tai kutsua läheisiä ystäviä ”veljeksi” tai ”siskoksi” käyttäen fiktiivisen sukulaisuuden käytäntöä.

Englanninkieliset merkitsevät avioliiton kautta syntyneitä sukulaisuussuhteita (vaimoa/aviomiestä lukuun ottamatta) tunnisteella ”-in-law”. Puolison äidistä ja isästä tulee anoppi ja appi; lapsen naispuolisesta puolisosta tulee miniätytär ja lapsen miespuolisesta puolisosta vävy. Termi ”käly” viittaa kolmeen olennaisesti erilaiseen suhteeseen: joko oman sisaruksen vaimo, oman puolison sisar tai oman puolison sisaruksen vaimo. ”Lanko” ilmaisee samanlaisen monitulkintaisuuden. Muille puolison perheenjäsenille ei ole olemassa erityisiä termejä.

Termit ”velipuoli” ja ”sisarpuoli” tarkoittavat sisaruksia, joilla on vain yksi yhteinen biologinen tai adoptiovanhempi.

Perhe länsimaissa

Etnografiasta, historiasta, lainsäädännöstä ja sosiaalitilastoista peräisin olevat moninaiset tiedot osoittavat, että ihmisperhe on instituutio eikä biologinen tosiasia, joka perustuu luonnolliseen sukulaisuussuhteeseen.

Erilaisia perhetyyppejä esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, ja niiden erityiset toiminnot ja merkitykset riippuvat pitkälti niiden suhteesta muihin sosiaalisiin instituutioihin. Sosiologit ovat erityisen kiinnostuneita näiden muotojen toiminnasta ja asemasta kerrostuneissa (erityisesti kapitalistisissa) yhteiskunnissa.

Termiä ”ydinperhe” käytetään yleisesti, erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa, viittaamaan avioperheisiin. Sosiologit erottavat toisistaan avioperheet (jotka ovat suhteellisen riippumattomia vanhempien sukulaisista ja yleensä muista perheistä) ja ydinperheet (jotka säilyttävät suhteellisen läheiset siteet sukulaisiinsa).

Termi ”laajennettu perhe” on myös yleinen, erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tällä termillä on kaksi eri merkitystä. Ensinnäkin se toimii synonyyminä sanalle ”consanguinal family”. Toiseksi, avioperheen hallitsemissa yhteiskunnissa sillä viitataan sukulaisiin (egosentrinen sukulaisverkosto, joka ulottuu kotiryhmän ulkopuolelle), jotka eivät kuulu avioperheeseen.

Nämä tyypit viittaavat ihanteellisiin tai normatiivisiin rakenteisiin, joita esiintyy tietyissä yhteiskunnissa. Kaikissa yhteiskunnissa on jonkin verran vaihtelua perheiden todellisessa koostumuksessa ja käsityksessä. Suuri osa sosiologisesta, historiallisesta ja antropologisesta tutkimuksesta on omistettu tämän vaihtelun ja perhemuodon ajallisten muutosten ymmärtämiselle. Niinpä jotkut puhuvat porvarillisesta perheestä, joka on 1500- ja 1600-luvun eurooppalaisista kotitalouksista syntynyt perherakenne, jossa perheen keskiössä on miehen ja naisen välinen avioliitto, jossa sukupuoliroolit on tiukasti määritelty. Miehellä on tyypillisesti vastuu tuloista ja elatuksesta, naisella kodista ja perheasioista.

Filosofit ja psykiatrit, kuten Deleuze, Guattari, Laing ja Reich, selittivät, että länsimaisessa perinteessä ajateltu patriarkaalinen perhe (aviomies-vaimo-lapset eristetty ulkopuolelta) palvelee propertaristisen ja autoritaarisen yhteiskunnan ylläpitämistä. Lapsi kasvaa kapitalististen yhteiskuntien rakenteelle tyypillisen oidipaalisen mallin mukaisesti, ja hänestä tulee vuorostaan alistuvien lasten omistaja ja naisen suojelija.

Perheinstituutio on ristiriidassa ihmisluonnon kanssa, ja yksi sen ydintoiminnoista on vaistojen tukahduttamisen suorittaminen, halun tukahduttaminen, joka alkaa lapsen varhaisimmasta iästä lähtien. Tämä psyykkinen tukahduttaminen on sellaista, että sosiaalinen tukahduttaminen tulee halutuksi, jolloin muodostuu tottelevaisia alamaisia yhteiskuntaa varten. Michel Foucault havaitsi systemaattisessa seksuaalisuutta koskevassa tutkimuksessaan tarkemmin, että muuta kuin tukahdutettua halua muokataan ja käytetään välineenä yksilön hallitsemiseksi ja ihmissuhteiden muuttamiseksi. järjestäytynyt uskonto moraalisten kieltojen kautta ja taloudellinen valta mainonnan kautta käyttävät hyväkseen tiedostamattomia sukupuoliviettiä. Hallitsemalla halua ne hallitsevat yksilöitä.

Michel Foucault’n analyysin mukaan länsimaissa:

perheorganisaatiota käytettiin juuri siinä määrin kuin se oli saarekkeellinen ja heteromorfinen suhteessa muihin valtamekanismeihin, tukemaan suuria ”manöövereitä”, joita käytettiin syntyvyyden malthusilaiseen kontrollointiin, populaatiolietsontaan, seksin medikalisaatioon ja sen ei-sukupuolisten muotojen psykiatrisoimiseen.

-Michel Foucault, Seksuaalisuuden historia, Bd. I, kpl. IV, sektiota. Metodi, sääntö 3, s.99

Tutkijoiden Max Weberin, Alan Macfarlanen, Steven Ozmentin, Jack Goodyn ja Peter Laslettin työn mukaan valtavaa muutosta, joka johti moderniin avioliittoon länsimaisissa demokratioissa, ”vauhditti uskonnollis-kulttuurinen arvomaailma, jonka tarjosivat juutalaisuuden, varhaisen kristinuskon, roomalaiskatolisen kanonisen lain ja protestanttisen uskonpuhdistuksen elementit”.

Nykyaikaisessa Euroopassa ja Yhdysvalloissa ihmiset akateemisella, poliittisella ja siviilialalla ovat kiinnittäneet huomiota yksinhuoltajaperheisiin ja samaa sukupuolta olevien parien johtamiin perheisiin, vaikka akateemikot muistuttavat, että näitä muotoja esiintyy muissakin yhteiskunnissa. Myös termi sekaperhe tai perhepuoli kuvaa perheitä, joissa vanhemmat ovat sekaisin: toinen tai molemmat vanhemmat menevät uudelleen naimisiin ja tuovat entisen perheen lapset uuteen perheeseen.

Valtasuhteet

• Matriarkaatti
• Patriarkaatti

Perhetyyppi

• Kompleksinen perhe
• Häiriöperhe
• Lisäperhe
• Asiakasperhe
• Ydinperhe
• Skitsofrenogeeninen. perhe
• Porrasperhe

• Monogamia
• Polygamia

Perheeseen liittyviä näkökohtia

Näitä ja muita perheisiin liittyviä näkökohtia pidetään sosiokulttuurisina tekijöinä, jotka voivat vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen, mielenterveyteen, koulutustasoon jne. Näitä olisivat mm:

• Syntymäjärjestys
• Lapsettomuus
• Vanhempien poissaolo
• Yksin asuminen
• Vain lapset

Ks. myös

• Kulttuuri (antropologinen)
• Sukuperhe
• Perheenjäsenet
• Tyhjä pesä
• Endometodologia
• Perhesysteemiteoria
• Homoseksuaaliset vanhemmat
• Ryhmärakenne
• Sukulaisuussuhderakenne
• Elämänjärjestelyt
• Perheellisyys status
• Yksinhuoltajat
• Sosiaalinen rakenne
• Puolisot
• Vanhemmat

Tämä sivu käyttää Wikipedian Creative Commons -lisensoitua sisältöä (Näytä tekijät).