Pentujen varhaiseen hyväksymiseen liittyy paljon kiistaa. Olen nähnyt joidenkin lemmikinomistajien adoptoivan pentuja jo 3-4 viikon ikäisinä. Onko tämä väärin? Onko se turvallista?
Joitakin syitä, joita lemmikkieläinten ystävät mainitsevat etsiessään näitä nuoria koiria, on se, että he haluavat adoptoida pennun mahdollisimman aikaisin sekä tutustuakseen pentuunsa että varmistaakseen, että pentu sitoutuu heihin. Tyypillisesti hyväksytty adoptioajankohta on enintään 8 viikon ikä, mutta vähemmän hyvämaineiset kasvattajat tarjoavat ja edistävät varhaista adoptiota – useimmiten siksi, että pentu on poissa kotoa ja vähemmän työtä heille.
Onko varhainen adoptio hyvä vai huono ajatus? Milloin on ihanteellinen aika adoptoida pentu? Vastatakseni tähän kysymykseen käännyin tohtori Karen Overallin puoleen saadakseni neuvoja. Hänen uudessa kirjassaan The Manual of Clinical Behavioral Medicine for Dogs and Cats (Koirien ja kissojen kliinisen käyttäytymislääketieteen käsikirja) annetaan esimerkki toisensa jälkeen tutkimuksista, joissa tutkitaan, miten varhainen adoptio voi vaikuttaa kielteisesti pennun oppimis- ja toimintakykyyn.
Asia varhaista adoptiota vastaan
Kasvattajien ja koiraharrastajien, jotka ovat usein tekemisissä lukuisten koiraeläinten parissa, keskuudessa on vakiintunut käsitys siitä, että pennuilla on useita kielteisiä käyttäytymismalleja, jos ne viedään irti emoistaan ja pentutovereistaan ennen kahdeksan viikon ikää. Vaikutus riittää siihen, että monet kasvattajat kieltäytyvät siirtämästä pentuja uuteen kotiin ennen kuin ne ovat 8, 10 tai jopa 12 viikon ikäisiä. Myös eläinlääkärit ja tutkijat tukevat tätä näkemystä yhä useammissa tutkimuksissa. Eräässä tällaisessa tutkimuksessa havaittiin korrelaatio sosiaalisen ahdistuksen kehittymisen ja pentueesta erottamisen välillä ennen 60 päivän ikää (Sargisson, 2014). Tohtori Overall siteeraa kirjassaan ehkä tähän mennessä vaikuttavinta tutkimusta aiheesta:
Aikuisilla koirilla, jotka on erotettu emostaan ja pentueestaan 30-40 päivän ajaksi, esiintyi enemmän liiallista haukkumista, pelokkuutta kävelylenkeillä, reaktiivisuutta ääniin, lelujen omistushalukkuutta, ruokapassiivisuutta, huomionhakuista käyttäytymistä ja tuhoisaa käyttäytymistä kuin koirilla, jotka oli pidetty pentueidensa kanssa kahdeksanviikkoisen iän ajan (Pierantoni ym., 2011). Tämä on yksi vahvimmista todisteista siitä, että koiria ei pitäisi erottaa pentueestaan ja emon vaikutuksesta eikä adoptoida uuteen kotiin ennen 8 viikon ikää.
Yllämainitun lisäksi useissa osavaltioissa kasvattajien on itse asiassa laitonta myydä pentuja ennen 8 viikon ikää.
Valtiot, jotka kieltävät pennun myymisen ennen 8 viikon ikää*
- Arizona
- Kalifornia
- Colorado
- Connecticut
- Florida
- Georgia
- Illinois
- Indiana
- Kansas
- Maine
- Maryland
- Massachusetts
- Michigan
- Minnesota
- Missouri
- Nebraska
- Nevada
- New York
- Ohio
- Oklahoma
- Pennsylvania
- Texas
- Utah
- Virginia (laiton alle 7 viikon ikäisenä)
- Wisconsin (laiton alle 7 viikon ikäisenä)
Osavaltiot, joissa ei ole pentujen ikäkausilakeja
- Alaska
- Arkansas
- D.C.
- Delaware
- Hawaii
- Idaho
- Iowa
- Kentucky
- Louisiana
- Mississippi
- Montana
- New Hampshire
- New Jersey
- New Mexico
- North Carolina
- North Dakota
- Oregon
- Rhode Island
- South Carolina
- South Dakota
- Tennessee
- Vermont
- Washington
- West Virginia
- Wyoming
.