Peliteoria – määritelmä
Peliteoriaa sovelsi taloustieteeseen ensimmäisen kerran unkarilaissyntyinen matemaatikko ja taloustieteilijä John von Neumann (1903-1957).
Hänen merkittävin panoksensa syntyi Princetonin yliopistossa, jossa hän kirjoitti yhdessä Oskar Morgensternin kanssa erittäin vaikutusvaltaisen ja uraauurtavan teoksen Theory of Games and Economic Behavior (1944) Princeton University Press.
Lyhyesti sanottuna peliteoria tutkii sitä, miten yksilöt (tai organisaatiot) soveltavat strategiaa saavuttaakseen lopputuloksen, joka hyödyttää heitä – nimittäin voiton.
Pelaajat, voitot ja strategiat
Peleissä on kolme olennaista osatekijää – pelaajat, voitot (kuten voitto, häviö, tasapeli) ja strategiat. Peliteoriaa on sovellettu taloudellisiin transaktioihin juuri siksi, että taloudelliset transaktiot sisältävät kaikki kolme osatekijää – pelaajat, mukaan lukien kuluttajat ja tuottajat, voitot, kuten suuremman hyödyn saaminen (kuluttajien tapauksessa) tai suuremman voiton, suuremman markkinaosuuden tai tappioriskin pienentäminen (yritysten tapauksessa), ja strategiat, kuten sen ennustaminen, miten kuluttajat tai muut yritykset reagoivat yritysten tekemiin päätöksiin.
Maximax- ja maksimistrategiat
Riippuvuus ja epävarmuus
Käytettäessä liiketaloustieteeseen peliteoria pyrkii selittämään epävarmuuden vallitessa toimivien, toisistaan riippuvaisten yritysten käyttäytymistä. Yksi erityinen sovellus liiketaloustieteeseen liittyy sen ymmärtämiseen, miten ja miksi oligopolistit tekevät päätöksiä pyrkiessään tavoitteisiinsa – esimerkiksi siitä, kilpailevatko vai sopivatko ne keskenään, nostavatko vai alentavatko ne hintojaan.
Sääntelyviranomaiset voivat myös käyttää peliteoriaa apuna päättäessään sääntelystä ja arvioidessaan sakkojen tai rangaistusten todennäköistä vaikutusta yritysten käyttäytymiseen.
-
Lue lisää aiheesta Peliteoria
-
Vangin dilemma
-
-
Peliteoria
-
-