Taustaa: Pitkäaikaisen masennuslääkehoidon vaikutusta painoon on tutkittu heikosti. Ei myöskään tiedetä, onko eri yhdisteillä erilaisia vaikutuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida painon muutoksia pakko-oireisen häiriön (OCD) potilailla, joita hoidettiin 2,5 vuoden ajan klomipramiinilla tai selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä.
Menetelmä: 138 DSM-IV OCD-potilasta, jotka vastasivat 6 kuukauden akuuttihoitoon Torinon yliopiston neurotieteen laitoksen mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden yksikössä Italiassa, seurattiin 2 vuoden ajan, kun he saivat avointa klomipramiinia, sitalopraamia, fluoksetiinia, fluvoksamiinia, paroksetiinia tai sertraliinia. Potilaat rekrytoitiin ja heitä seurattiin peräkkäin toukokuusta 1998 maaliskuuhun 2003. Painon keskimääräistä prosentuaalista muutosta verrattiin kunkin ryhmän osalta, samoin kuin niiden potilaiden osuutta, joiden paino nousi > tai = 7 % lähtötilanteesta.
Tulokset: 2,5 vuoden tutkimusjakson lopussa potilaiden paino oli noussut keskimäärin 2,5 % lähtötilanteeseen verrattuna (1,58 kg); 14,5 %:lla koko otoksesta paino oli noussut merkittävästi (> tai = 7 %). Jokaisessa muussa paitsi fluoksetiinihoitoryhmässä parittaiset t-testit osoittivat merkittävää painonnousua lähtötilanteesta viimeiseen tutkimuskäyntiin. Varianssianalyysi osoitti merkittävää eroa hoitoryhmien välillä (p = 0,009), ja klomipramiiniin liittyi suurin painonnousu ja fluoksetiiniin ja sertraliiniin pienin. Suurempi osa klomipramiinihoitoa saaneista potilaista (34,8 %) sai > tai = 7 % painonnousua verrattuna sertraliiniin ja fluoksetiiniin, joiden osuus potilaista, joilla oli merkittävä painonnousu, oli pienin (4,5 % ja 8,7 %), vaikka tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Päätelmät: Painonnousun riski laajennetun serotoniinin takaisinoton estäjähoidon aikana OCD:n hoidossa vaihtelee sen mukaan, mitä yhdistettä käytetään. Pakkomielteitä ehkäisevien lääkkeiden väliset erot voivat vaikuttaa lääkityksen noudattamiseen ja terveysriskeihin.