Overland Travel:

Posted: 5/15/17 | May 15th, 2017

Inhoan ajamista. Kyse ei ole siitä, että olisin huono siinä. Teen sitä vain niin harvoin, että se hermostuttaa minua nykyään (ajan oikeastaan vain silloin, kun olen reissussa).

Sen takia minua kiehtovat aina ihmiset, jotka matkustavat autolla.

Takaisin tämän blogin alkuaikoina tapasin kaveriporukan, joka ajoi maailmanympärimatkaa. Heillä oli hulluja tarinoita. Muutama kuukausi sitten ilmoitin, että alamme tehdä enemmän lukijatarinoita, jotta voisimme tuoda esiin joitakin teidän hulluja tarinoitanne.

Ensimmäisessä lukijakohteessamme puhumme Ryanin kanssa, joka ajaa Seattlesta alas Argentiinaan tyttöystävänsä kanssa! (Mikä, olkaamme rehellisiä, kuulostaa uskomattomalta seikkailulta!)

Nomadic Matt: Kerro kaikille täällä itsestäsi!
Ryan: Olen 33-vuotias ja alunperin Seattlesta, Washingtonista, mutta collegen jälkeen vietin viisi vuotta työskentelemällä Washingtonissa, DC:ssä kongressin saleissa.

Kun pomoni päätti jäädä eläkkeelle vuonna 2012 sen sijaan, että olisi asettunut ehdolle uudelleenvaaleissa, päätin ottaa vuoden mittaisen sapattivapaan matkustaakseni roadtripillä halki Amerikan lännen ja patikoidakseni ja kiipeilläkseni niin paljon kuin mahdollista. Kun vuosi kuitenkin loppui, en ollut valmis luopumaan nomadisesta elämäntavasta, joten jatkoin matkaa.

Miten päädyit matkustamiseen?
Ensimmäiset ulkomaiset matkakokemukseni sain ulkomailla opiskellessani yliopistossa, jolloin vietin pitkiä aikoja Firenzessä, Italiassa, ja Sanaassa, Jemenissä. Molemmat matkat herättivät minussa vaelluksenhalun, joka säilyi mukanani toimistotyövuosieni aikana, ja uskon, että niillä oli merkittävä rooli siinä, että päädyin lopulta tien päälle.

Mihin tämä uskomaton matka on vienyt sinut tähän mennessä?
Amerikan länsirannikolla tekemäni vuoden mittaisen roadtripin jälkeen suuntasimme kaverini kanssa Kolumbiaan ja lähdimme tutkailemaan maata. Pääsimme vain Medellíniin asti, jonne asetuin. Tunsin tarvetta hidastaa tahtia elettyäni kuorma-autossa ja sitten repussa noin 15 kuukautta – ja tavattuani upean paikallisen tytön.

Tyttöystäväni ja minä ajoimme kuorma-autollani Seattlesta Medellíniin, matkustimme maitse Keski-Amerikan kaikkien maiden läpi ja viihdyimme upeasti.

Meidän oli pakko laivata kuorma-auto Panamasta Kolumbiaan, koska Dariénin kuilun halki ei ole tietä (puuttuva lenkki Paana-amerikkalaisella valtatiellä).

Pysähdyimme taas hetkeksi Medellínissä ryhmittymässä, mutta nyt valmistaudumme lähtemään road tripin toiseen osaan: ajamaan Patagonian eteläkärkeen asti, jossa olen pitkään haaveillut käyväni.

Matkustamme tällä matkalla enimmäkseen Andien selkärankaa pitkin, ja odotan innolla, että pääsen uppoutumaan vuoristomaisemiin.

Minkä vuoksi päätit lähteä tälle matkalle?
Sooloilureissuni halki Amerikan länsipuolen oli ehdottoman muuntautumiskykyinen kokemus, ja siemen ajamisesta Patagoniaan istutettiin mieleeni ja se juurtui parin vuoden aikana. Aloin miettiä, miksi ajaa vain Amerikan halki, kun voi ajaa koko Amerikan halki?

Tykkään myös tutustua uusiin kulttuureihin ja ruokiin sekä uppoutua eri kieliin aina, kun matkustan ulkomaille. Kaipaan päästä vähän kauemmas, pois kuluneilta turistireiteiltä, ja se voi olla aika vaikeaa.

Olen kulkenut reppureissaajien reittiä ja raahannut laukkuani värikkäissä pikkukaupungeissa ja hyppinyt julkisten bussien kyytiin ja niistä pois – mutta kun sinulla on omat pyörät, avautuu aivan uusi matkustusmaailma, jonka avulla pääset pois väkijoukoista ja pääset uppoutumaan paikalliseen elämään.

Mikä on ollut suurin oppitunti tähän mennessä?
Juuri se, kuinka toteuttamiskelpoinen tällainen matka on!

Kun ottaa huomioon koko Keski-Amerikan halki ajamisen laajuuden – matkustaa ”vaaralliseen” Meksikoon, olla tekemisissä korruptoituneiden poliisien tai mielenosoitusten ja tiesulkujen kanssa ja miettiä logistisia hankaluuksia, joita aiheutuu siitä, että ylittää kahdeksan tai yhdeksän kansainvälistä rajaa ajoneuvonsa kanssa ja lastaa sen sitten laivakonttiin, josta se viedään Etelä-Amerikkaan – se kaikki voi olla aivan ylivoimaista. Se tuntuu lähes mahdottomalta.

Mutta kun sen pilkkoo jokapäiväiseksi matkaksi, kaikki oli aika helppoa. Yksi asia virtasi toisesta, mikään ei ollut niin vaikeaa kuin kuvittelimme sen olevan, ja tulimme ulos itsevarmempina ja kyvykkäämpinä jokaisesta pienestä kuopasta.

Mikä on ykkösvinkkisi tällaista matkaa varten?
Sanoisin, että yksi matkustamisen parhaista puolista on haasteiden voittaminen ja tuntemattomuuden syleileminen, joten päästä irti ajatuksesta, että odottaisit, että asiat olisivat täydellisiä!

Matkailuyhteisössä olen nähnyt lukemattomia ihmisiä, jotka suunnittelevat vuosia ja vuosia, investoivat yhä enemmän rahaa ajoneuvoihinsa ja lisävarusteisiinsa ja käyttävät enemmän aikaa ja rahaa ”valmistautumisvaiheeseen” kuin varsinaiseen matkustamiseen ja seikkailuihin. Aivan kuin suunnittelusta tulisi todellisen tekemisen korvike.

Mutta mitä tulee konkreettisempiin neuvoihin uudelle matkailijalle, suosittelen lämpimästi, lämpimästi, että opettelisit mahdollisimman paljon kohdekieltä ennen lähtöäsi.

Ensimmäisellä kerralla, kun tulin Kolumbiaan, osasin espanjan kielen alkeet: ruuan tilaaminen, taksilla liikkuminen, muut muodollisuudet. Mutta matkastani tuli paljon antoisampi, kun kielitaitoni parani ja pystyin todella kommunikoimaan ihmisten kanssa, joita tapasin päivittäin.

Millainen logistiikka tällaiseen matkaan liittyy? Onko sitä vaikea suunnitella?
Logistiikan kannalta on muutamia perusasioita, jotka sinun pitäisi hoitaa, mikä tarkoittaisi, että sinulla pitäisi olla alkuperäiset (ja paljon kopioita) kaikista asiaankuuluvista ajoneuvon asiakirjoista: omistusoikeus, rekisteröinti jne.

Mutta et oikeastaan tarvitse paljon muuta kuin passin ja yleisen käsityksen siitä, minne olet menossa (tai joissakin tapauksissa paikkoihin, joihin sinun ei pitäisi mennä, turvallisuuden vuoksi). Mutta jos lisäät mukaan joitakin varusteita, joiden avulla voit leiriytyä ja laittaa ruokaa, olet paljon monipuolisempi tien päällä ja sinulla on enemmän vaihtoehtoja säästää rahaa.

Yksi uskomattomaksi voimavaraksi, joka alun perin istutti ajatuksen ajamisesta tänne asti, oli Arizonan Flagstaffissa järjestettävä vuosittainen Overland Expo, jonne kokoontuu joka kevät muutama tuhat ihmistä puhumaan kaikista overlandingiin liittyvistä näkökohdista.

Näillä on tarjolla kokeneiden matkailijoiden seminaareja ja puheita kaikesta mahdollisesta turvallisuudesta ja turvajärjestelyistä leirintäalueiden keittoresepteihin ja vinkkeihin ja temppuihin rajan ylittämisestä. Osallistujat ovat sekoitus ihmisiä, jotka ovat suorittaneet massiivisia ajomatkoja Amerikan tai Afrikan halki, ihmisiä, jotka ovat suunnittelemassa suurta kansainvälistä matkaa, ja ihmisiä, jotka vain haluavat telttailla ajoneuvoissaan Yhdysvalloissa.

Se, että ympärilläni oli niin paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka olivat ”olleet siellä ja tehneet sen”, sai minut aluksi tuntemaan, että tämä oli mahdollista – vaikka kului vielä kaksi vuotta, ennen kuin ajoin rajan yli Meksikoon.

Tämmöisen hirvittävän matkan laajuuden ja epävarmuuden vuoksi voi tosiaankin olla vaikeaa suunnitella kaikkea etukäteen sen suhteen, minne mennä, missä yöpyä, jne. Ennen lähtöä suunnittelimme pääpiirteittäin reitin, jonka kulkisimme, suunnilleen kuinka kauan ajattelimme kuluvan kussakin maassa jne, mutta olimme avoimia joustamaan koko matkan ajan.

Onneksi on ollut monia matkailijoita, jotka ovat dokumentoineet matkansa blogeihinsa ja voivat antaa hyvän viitekehyksen rajanylityspaikoista, leirintäalueista, turvallisuushuolista kuljettajana ulkomailla ja niin edelleen.

Yksi suosikkilähteistäni matkalla ollessani oli verkkosivusto nimeltä iOverlander.com, jossa kanssamatkailijat lisäsivät hintojaan, kuvauksiaan ja gps-koordinaattejaan kaikkeen, mitä tahansa ilmaisista leirintäalueista halpoihin hotelleihin, joilla on vartioidut pysäköintialueet. Siitä on tullut overland-matkailijoiden ensisijainen resurssi.

Mikä on ollut matkasi vaikein osa?
Vaikein ja helpoin osa ovat molemmat samat: matkustaminen ajoneuvon kanssa. Ilmeinen ulkomainen rekisterikilpi voi herättää kiinnostusta, sekä hyvässä että pahassa: ystävälliset paikalliset huomaavat ja juttelevat kanssasi matkoistasi – ja häikäilemättömämmät ihmiset saattavat ottaa ajoneuvosi kohteekseen sen sisältämien arvoesineiden takia.

Oman ajoneuvon kanssa matkustaminen tuo ajoittain lisää huolia. Sinun on aina oltava jossain määrin tietoinen ajoneuvosi yleisestä turvallisuudesta, jotta et altistuisi mahdollisille murtovarkauksille pysäköidessäsi kadulle – tai jopa joillekin parkkipaikoille – ja lisäksi matkustaessasi pieniin siirtomaa-aikaisiin kaupunkeihin, joissa on kapeat tiet, tulee lisävaikeuksia. Sitten on vielä sellaisen hotellin löytäminen, joka tarjoaa myös turvallisen parkkipaikan ajoneuvollesi, kun niin moni palvelee reppureissaajia.

Tämän sanottuamme, meillä ei koko matkan aikana tapahtunut yhtään murtoa tai muuta vastaavaa, ja vaikka olimmekin varovaisia, emme olleet kuitenkaan liian varovaisia tai vainoharhaisia.

Helppoimmasta tässä reissussa on kuitenkin – jälleen kerran – se, että sinulla on käytössäsi oma ajoneuvo, mikä tarkoittaa sitä, että olet vapaa tuomaan mukanasi paljon enemmän tavaraa, kuin jos olisit reppureissaamassa. Meillä on mukanamme varusteita kylmään ja lämpimään säähän, yleiseen leirimukavuuteen ja ruoanlaittoon, sekä melko paljon elektroniikkaa: kannettavia tietokoneita, kameroita, pieni aurinkopaneeli jne.

Meillä on myös vapaus mennä milloin ja minne haluamme, olematta sidottuja julkisiin liikennevälineisiin tai perinteiseen reppureissaajapiiriin.

Samassa kolikossa on siis kaksi puolta, mutta sanoisin, että tämänkaltaisen ”overland”-matkailun hyödyt ylittävät reilusti negatiiviset puolet.

Kustanntaako tämä paljon? Miten saatte pidettyä kustannukset kurissa?
Maaseutumatkailun suuri alkukustannus on tietenkin ajoneuvo. Pakettiautot, kuorma-autot tai maasturit ovat yleensä useimpien overlandereissa liikkujien valitsema ajoneuvo, koska ne ovat kooltaan suuria ja koska niiden avulla voidaan luoda tilaa nukkua ajoneuvon sisällä (tai sen päällä kattoteltan avulla).

Jos sinulla on jo kuorma-auto tai pakettiauto, olet selvinnyt suurimmista kustannuksista. Käytin vanhaa vuoden 1991 Toyota 4×4 pickupia – samaa kuorma-autoa, joka minulla on ollut lukiosta lähtien – ja se palveli minua hyvin lisäämällä siihen korotetun katoksen ja yksinkertaisella takakannen rakentamisella makuualustan ja säilytysjärjestelmän luomiseksi.

Jos joudut hankkimaan ajoneuvon, sinun kannattaisi etsiä vanhempi kuorma-auto, jota myydään kaikkialla maailmassa, kuten Toyota, jotta et joudu tekemisiin tuntemattomampien ajoneuvon merkkien tai moottorin osien kanssa, joita voi olla vaikea saada muualta maailmasta.

Jos haluat ostaa, voit myös liittyä overlanding-ryhmiin ja yrittää ostaa matkakumppanilta, joka on hiljattain suorittanut matkan ja haluaa purkaa ajoneuvon halvalla sen sijaan, että laittaisi sen ulkomaille kotimaahansa. He myyvät yleensä Panamassa, Kolumbiassa, Argentiinassa tai Chilessä.

On ihmisiä, jotka ovat tehneet matkan perinteisellä autolla, ja monia, jotka suorittavat matkan moottoripyörällä tai jopa polkupyörällä – älä siis anna sen tosiasian, että sinulla ei ole ”täydellistä” ajoneuvoa, estää sinua lähtemästä tähän seikkailuun.

Tosiasiallisista kustannuksista matkan aikana voidaan sanoa, että ne voivat vaihdella paljonkin maittain ja valuuttakurssista riippuen, mutta sanoisin, että meidän yleinen nyrkkisääntö koko matkan ajalta tähän mennessä oli noin 75 dollaria per päivä, pariskuntana. Tuo hinta sisältää kaiken, mukaan lukien bensiinin, hotellit tai leirintäalueet, ruoan jne. Kuten aina, voit tehdä sen joko vähemmällä tai suuremmalla rahalla, riippuen yksittäisestä matkustajasta.

Hinta jakautuu noin 20 USD/yö majoitukseen, 20 USD/päivä ruokaan ja 35 USD/päivä ajoneuvokuluihin (bensa, tietullit, maksullinen pysäköinti, huolto jne.). Mutta nuo päiväkohtaiset keskiarvot voivat vaihdella paljonkin paikasta toiseen.

Joskus maa, kuten Meksiko, on niin halpa matkustaa, että huomaamme syövämme usein ulkona ja etsimme edullisia hotelleja. Mutta toisinaan maa on niin kallis, kuten Costa Rica (bensa, majoitus, ruoka, kaikki!), että vietämme käytännössä kaiken aikamme telttaillen ja vain satunnaisesti ulkona syöden. Strategiamme kustannusten alhaalla pitämiseksi on nukkua useammin kuorma-auton takapenkillä halvoilla tai ilmaisilla leirintäalueilla ja laittaa ruokaa hieman useammin.

Yllättävää kyllä, ajoneuvon tuomiseen kuhunkin maahan ei liity juurikaan kustannuksia. Jotkut maat vaativat vakuutuksen hankkimista, toiset eivät; joissakin on pieniä maksuja (10-15 USD), jotka liittyvät ajoneuvon tuomiseen (väliaikainen tuontilupa, vakuutus, kaasutus), jotkut ovat ilmaisia, jotkut ovat melko kalliita, kuten Honduras (40 USD).

Mutta kaiken kaikkiaan on melko edullista ylittää kansainvälisiä rajoja ajoneuvon kanssa, ja suurimmat kulut ovat edelleen säännölliset bensiini- ja huoltokulut.

Jos haluat seurata Ryania, hän on Big Travel, Small Budget -kirjan kirjoittaja ja Desk to Dirtbag -blogin takana oleva bloggaaja, joka kertoo yksityiskohtaisesti hänen matkoistaan ja ulkoilmaseikkailuistaan jätettyään Washingtonin toimistotyön. Seuraa hänen seikkailujaan Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä.