Onko lapsellasi vaikeuksia työntää kieltään ulos? Onko lapsellasi vaikeuksia tiettyjen puheäänteiden kanssa (jotka tuotetaan kielen kärjellä tai sisään vedetyllä kielellä, kuten /t, d, n, l, s, z, sh, r/), tai onko hän kykenemätön liikuttamaan kieltään liikkeissä, jotka tuntuvat helpoilta toteuttaa (esim. jäätelötötterön nuoleminen)?
Jos vastaukset näihin kysymyksiin ovat ”kyllä”, kyseessä voi olla kieliside. Ensimmäinen askel on arvioida tarkasti, onko kieliside todella olemassa. Jos nostat lapsen kieltä ylös, huomaat ohuen, venyvän kudospalan, joka kiinnittää kielen suun pohjaan. Tätä kudosta kutsutaan kielihaarakkeeksi. Kielihaarakkeen tehtävänä on antaa kielelle vapaa liikkumavara suun liikkeitä varten, mukaan lukien puheäänteiden tuottaminen (artikulaatio). Tyypillisessä kehityksessä kielihaarakkeen pitäisi irrota ennen syntymää, jolloin kieli voi liikkua vapaasti. Kun kielihaarake on epätavallisen lyhentynyt, paksuuntunut tai jää kiinni kielen pohjaan, syntyy ankyloglossiaksi tai ”kielisiteeksi” kutsuttu tila. On mielenkiintoista huomata, että kielen sidonta on yleisempää pojilla kuin tytöillä, ja se voi esiintyä suvussa.
Joidenkin kohdalla kielen sidonta ei välttämättä aiheuta ongelmia, joten toimenpiteitä ei välttämättä tarvita. On mahdollista, että lingual frenulum löystyy ajan mittaan, jolloin kielen solmukohta korjaantuisi. Toisissa tapauksissa kielen sidonnaisuus voi aiheuttaa vaikeuksia yhdessä tai useammassa seuraavista: ongelmat imetyksessä; syömis- ja nielemisvaikeudet, hammaspuutokset, artikulaatio-ongelmat; huono suuhygienia ja muiden suun liikkeiden huono suorittaminen.
Voi olla, että ihmettelet, miten kielen sidonnaisuutta hoidetaan. Kielisiteen kirurginen hoito (frenulektomia) on herättänyt keskustelua ja kiistoja ammattilaisten keskuudessa, mutta jos kieliside aiheuttaa merkittävää vaikutusta edellä mainittuihin toimintoihin, voidaan suositella pientä kirurgista toimenpidettä, jolla vapautetaan kieliside ja parannetaan linguaalista liikelaajuutta. Vaikka kielen solmua on pitkään pidetty vähäisenä poikkeavuutena, sen fyysisiä ja emotionaalisia vaikutuksia on dokumentoitu koko elinkaaren ajan lapsuudesta aikuisuuteen. Jos epäilet, että lapsellasi on kieliside, on aina parasta kääntyä asianmukaisten ammattilaisten (esim. puheterapeuttien, hammaslääkäreiden, korva- ja korvalääkäreiden, lastenlääkäreiden) puoleen, jotka voivat auttaa diagnoosin tekemisessä ja tarvittavan hoidon määrittämisessä.