Tuttu viiden renkaan olympialogo suunniteltiin vuonna 1912 ja hyväksyttiin virallisesti vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan vuoksi viivästyneenä logoa käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissä, Belgiassa. Olympialaisten virallinen logo koostuu viidestä toisiinsa liittyvästä renkaasta valkoisella pohjalla. Sininen, keltainen, musta, vihreä ja punainen rengas valkoista taustaa vasten oli tarkoitettu kuvaamaan maailman alueita, ja värit otettiin tuolloin edustavilta kansakunnilta. Renkaiden lomittumisen oli tarkoitus symboloida olympialaisten yleismaailmallisuutta ja kannustaa maailman yhtenäisyyteen erityisesti aikana, jolloin kansojen väliset jännitteet olivat suuria. Idea olympiarenkaisiin tuli Tukholmassa, Ruotsissa vuonna 1912 järjestetyistä kisoista, joissa ensimmäistä kertaa sitten Ateenassa, Kreikassa vuonna 1896 järjestettyjen nykyaikaisten olympialaisten kilpailivat edustajia kaikista viidestä maanosasta.
Suunnittelijana toimi Kansainvälisen olympiakomitean perustaja ja nykyaikaisten olympialaisten isä Pierre de Coubertin, ja hän selitti ensimmäisen kerran design olympian vuoden 1912 painoksessa:
”…näin yhdistetyt kuusi väriä jäljittelevät kaikkien kansakuntien värejä ilman poikkeusta. Ruotsin sininen ja keltainen, Kreikan sininen ja valkoinen, Ranskan, Englannin ja Amerikan, Saksan, Belgian, Italian ja Unkarin kolmiväriset, Espanjan keltainen ja punainen Brasilian tai Australian uutuuksien rinnalla, vanhan Japanin ja uuden Kiinan kanssa. Tässä on todella kansainvälinen symboli.”
Ja tekstistä Textes choisis, vol. II, s. 470, 1931:
Olympialipussa … on valkoinen tausta, jonka keskellä on viisi toisiinsa lomittunutta rengasta: sininen, keltainen, musta, vihreä ja punainen … Tämä kuvio on symbolinen ; se edustaa maailman viittä asuttua maanosaa, joita olympialaisuus yhdistää, kun taas kuusi väriä ovat ne, jotka esiintyvät nykyisin kaikissa maailman kansallislipuissa.
Viisi rengasta symboloivat kutakin maailman mannerta, mutta varsinaisia värejä ei ole osoitettu millekään tietylle mantereelle. Ennen vuotta 1951 olympialaisten virallisissa käsikirjoissa värit kyllä osoitettiin kullekin maanosalle: sininen Euroopalle, keltainen Aasialle, musta Afrikalle, vihreä Australialle ja Oseanialle ja punainen Amerikalle (sekä Pohjois- että Etelä-Amerikalle). Tammikuussa 1951 Olympiakatselmuksen toimeenpanevan komitean päätöksellä tämä viittaus poistettiin todeten:
Vihreän vihkon (sekä ranskankielisen että englanninkielisen version) sivulla 18 tekstissä sanotaan, että olympiarenkaiden värit, jotka on osoitettu kullekin viidelle mantereelle, ovat seuraavat: Sininen Euroopalle, keltainen Aasialle, musta Afrikalle, vihreä Australialle ja punainen Amerikalle. Valtioneuvoston kanslian hallussa olevien asiakirjojen mukaan ei ole varmoja todisteita siitä, että tämä värien jako olisi ollut P. de Coubertinin alkuperäinen ajatus, korkeintaan hän olisi saattanut myöntää sen jälkikäteen. Lopettaakseen kaikki kiistat tästä asiasta I.O.C.:n E.C. on päättänyt kumota tämän kohdan ja olla jakamatta värejä eri maanosille. C.E. pyytää kaikkia asiasta kiinnostuneita panemaan tämän merkille. (Bulletin du Comité International Olympique, numero 25, tammikuu 1951)
Brasilialainen taiteilija Gustavo Sousa on tulkinnut uudelleen viisi olympiarenkaita ja muuttanut niiden kokoa eri maanosien erilaisten sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Hänen infografiikkasarjassaan värit on jaettu uudelleen (ranskalaisen Fubiz-blogin mukaan) seuraavasti: Oseania: sininen, Eurooppa: musta, Amerikka: punainen, Aasia: vihreä ja Afrikka: keltainen. Uudelleenmitoitettujen renkaiden kirkkaan värin lisäksi mitään muuta tulkintaa ei anneta: ei legendaa, mittakaavapalkkia tai metatietoja, mikä sai katsojat osallistumaan renkaista kirjoittavilla eri sivustoilla käytyyn keskusteluun siitä, mitkä värit todella edustavat mitäkin maanosia. Juuri niin kuin taiteilija tarkoitti, Sousa selitti haastattelussa: ”Syy siihen, etten paljastanut, mikä on mikä, on se, että sen voi melkein keksiä lukiessaan; ajattelin, että tämä löytämisprosessi oli mielenkiintoinen.” Saman Fast Design -lehden artikkelin mukaan myös infograafien määrä on sidottu olympialaisiin: niitä on kaikkiaan kuusitoista, yksi jokaiselle olympiapäivälle. Visualisoidut tietokokonaisuudet: henkirikokset, sotilasmenot, miljardöörien määrä, televisiota omistavien kotitalouksien prosenttiosuus, vangit, vaaralliset jätteet, CocaColan maailmanlaajuisen myynnin prosenttiosuus, lapsikuolleisuus, katoliset papit, turvapaikanhakijat, hiilidioksidipäästöt asukasta kohden, hiv-tartunnan saaneet, väestö, McDonald’sin myymälät, aseiden omistus ja lihavuusprosentti.
Tuloksena syntyneet infografiikat julkaisi ensimmäisenä Sousa osoitteessa oceaniaeuropeamericasafricaasia.tumblr.com. Valikoima olympiarenkaista (jos haluat nähdä ne kaikki, käy Sousan tumblrissa olympiarenkaiden infografiikassa:
Sivuhuomautus: GIS Lounge kartoitti ja profiloi hiljattain Forbesin listan maailman miljardööreistä. Jos haluat lisätietoja, käy osoitteessa: Miljardöörien maantiede: Mapping Nationalities and Residency.
Lisäesimerkkejä paikkatiedosta, joka on visualisoitu kartan ulkopuolella, löydät osoitteesta Spatial Unmapped.