Vanhan kliseen mukaan halutuimmat miehet ovat ”pitkiä, tummia ja komeita” – ja tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että heteroseksuaaliset naiset suosivat yleensä kumppaneita, jotka ovat heitä pidempiä.
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että naiset olivat keskimäärin tyytyväisimpiä kumppaninsa todelliseen pituuteen silloin, kun tämä oli 21 senttimetriä itseään pidempi. Vastaavasti miesten tyytyväisyys oli suurin naisen kanssa, joka oli 8 cm heitä lyhyempi. Naiset eivät ainoastaan halua pidempiä miehiä, vaan he näyttävät suosivan suurempia pituuseroja kuin miehet.
Naisten valinta pitempiä miehiä kohtaan saattaa viitata mieltymykseen dominoivampiin miehiin, mikä saattaa johtua siitä, miten biologinen evoluutio on muokannut aivojamme. Tämä puolestaan on saattanut muovata kulttuuriamme ja normeja, jotka vahvistavat odotusta siitä, että miehen tulisi olla pidempi kuin naispuolisen kumppaninsa.
Onneksi voimme muuttaa kulttuuriamme.
Eläinten ”valtakunta”
Sukupuolidimorfismi – jossa toinen sukupuoli on huomattavasti suurempi tai muuten ulkonäöltään erilainen kuin toinen – on yleistä eläimillä.
Joidenkin lajien – kuten hämähäkkien, kuten australialaisen punaselän – naaras on urosta suurempi.
Mutta nisäkkäillä, kuten meillä ihmisillä, uros on usein suurempi.
Lähimmissä elävissä sukulaisissamme – simpanssissa, gorillassa ja orankissa – urokset ovat isompia kuin naaraat. Ne ovat fyysisesti vahvempia, ja niillä on suuremmat, terävämmät kulmahampaat.
Mikäli tällaiset ominaisuudet hyödyttävät uroksia kilpailussa toistensa kanssa, ne antavat niille myös mahdollisuuden hallita naaraita fyysisesti ja seksuaalisesti.
Naisten mieltymys dominoiviin miehiin
Pitkyyden mieltymyksen lisäksi naisilla on taipumus osoittaa mieltymystä myös miehissä esiintyviin dominoivuuden indikaattoreihin, kuten fyysiseen voimaan ja maskuliinisiin kasvonpiirteisiin. Kiistelty psykologi Jordan Peterson menee jopa niin pitkälle, että hän väittää naisten vihaavan harmittomia miehiä.
Kookkaat, dominoivat miehet voivat tarjota kumppaneilleen ja lapsilleen paremman suojan muilta miehiltä, ja he ovat todennäköisesti olleet parempia ruoan ja muiden resurssien tarjoajia koko evoluutiohistoriamme ajan. Tämä viittaa siihen, että evoluution kannalta on sopeutuvaa, että naiset tuntevat vetoa tällaisiin miehiin ja valitsevat heidät kumppaneikseen.
Tätäkin väitettä tukevissa tutkimuksissa on havaittu, että naiset, joilla on suurempi rikospelko, suosivat todennäköisemmin fyysisesti pelottavia ja hallitsevia miehiä. Lisäksi naiset, jotka saavat alhaisemmat pisteet dominanssista, osoittavat voimakkaampaa mieltymystä pitempiin miehiin.
Valitettavasti kookkaampien ja dominoivampien miesten suosimisella on hintansa. Vaikka tällaiset miehet saattavat suojella kumppaneitaan muilta miehiltä, heillä on myös riski kääntää aggressionsa kumppaneitaan vastaan.
Valitsemalla isompia ja dominoivampia miehiä naiset tulevat mahdollisesti alttiimmiksi kumppaninsa fyysiselle ja seksuaaliselle dominoinnille. Rikostilastot osoittavat, että suurin osa parisuhdemurhien uhreista on naisia.
Tekeekö biologiamme meistä luonnostaan seksistisiä?
Luonnonvalinnan kautta tapahtuvalla evoluutiolla ei ole mitään ennalta määrättyä tarkoitusta, eikä se toimi minkään päämäärän saavuttamiseksi. Se vain kuvaa, miten fyysiset ja psykologiset ominaisuudet yleistyvät, jos ne auttavat organismia siirtämään geenejään eteenpäin.
Naaraiden halu pitkiä, dominoivia miehiä kohtaan on vain todennäköisesti ollut menestyksekäs tapa levittää geenejä jo ennen Homo sapiensin kehittymistä.
Vaikka emme ole sokeita koon eduille, nämä seksuaaliset ja romanttiset mieltymykset eivät määräydy tietoisen valinnan perusteella, eivätkä ne ole aina rationaalisia tai toivottavia. Emme valitse sitä, mitä pidämme viehättävänä, aivan kuten kaikki muutkin eläimet, joiden aivot ovat myös evoluution tuotteita.
Se, että naiset suosivat miespuolisia kumppaneita, jotka voivat – ja usein myös hallitsevat – heitä, ei siis tarkoita, että naiset haluaisivat tulla hallituiksi. Geneettinen hyöty evoluution aikana jälkeläisten tuottamisesta tällaisten miesten kanssa on yksinkertaisesti ollut suurempi kuin mahdolliset geneettiset kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että naiset hallitsevat heitä. Naiset ottavat riskin kumppaninsa aggressiivisuudesta osana strategiaa, jolla torjutaan muiden miesten väkivallan uhkaa.
Kasvaessamme aikuisiksi
Na vaikka biologisesti perustuneet mieltymyksemme ovatkin suurelta osin tietoisemme kontrollin ulottumattomissa, ne eivät kuitenkaan määrittele käyttäytymistämme jähmeästi eivätkä tee meistä kyvyttömiä toimimaan toisin. Voimme vastustaa impulssejamme ja halujamme ja tehdä järkeviä valintoja siitä, miten käyttäydymme.
Biologiamme muokkaa kulttuuriamme, ja kulttuuri vahvistaa omalta osaltaan biologiaamme. Jopa nykymaailmassa jatkamme edelleen sellaisten kulttuuristen normien ylläpitämistä, jotka arvostavat miehissä suurempaa pituutta ja hallitsevuutta ja naisissa pienuutta ja alistumista.
Mutta tämä ei ole ”vain kulttuuria”, kuten monet saattavat väittää. Naisten lähes yleinen mieltymys suuriin, dominoiviin miehiin viittaa siihen, että kulttuuri on pikemminkin osasyynä kuin syynä tähän prosessiin.
Eikä kulttuuri ole kiinteä – kuten yhteiskunnan jo saavuttama edistys kohti sukupuolten tasa-arvoa osoittaa. Voimme haastaa kulttuuriset normit, jotka heikentävät niitä, jotka eivät noudata vallitsevaa tilannetta. Voimme edistää arvoja, jotka tarkoituksellisesti kompensoivat luontomme puutteita. Tämä saattaa johtaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa naiset eivät edes tunne tarvitsevansa suojelua.
Mutta meidän on tutkittava kriittisesti mieltämme ymmärtääkseen itseämme ja saadaksemme voimaa vapautua biologiamme otteesta meihin. Ehkä silloin asiat, jotka eivät välttämättä ole meille hyväksi, lakkaavat olemasta niin vietteleviä.