Newly 21, Olen ensimmäinen ystäväni käydä gynekologilla. Kävin ensimmäisen kerran vastaanotolla 20-vuotiaana, kun yliopistoni opiskelijaterveydenhuolto vaati minua menemään rutiinitarkastukseen ennen ehkäisyvälineiden reseptini uusimista. Olin tuolloin ollut melkein kolme vuotta parisuhteessa, ollut seksuaalisesti aktiivinen vähän yli vuoden, ja pelkäsin tapaamista. Olen kotoisin superkonservatiivisesta katolisesta perheestä, ja olin juuri ja juuri yhtä valmis kertomaan gynekologille seksielämästäni kuin äidilleni, ja valmistauduin väistämättömään huomautukseen. Kun lääkärini kuitenkin astui tutkimushuoneeseen ja alkoi kysellä minulta rutiinikysymyksiä sosiaalisesta elämästäni, kuukautiskierrostani ja liikuntarutiineistani, en ollut koskaan tuntenut oloani niin levolliseksi.
Mahdollisesti se johtui siitä, että lääkärini näytti pelottavan samanlaiselta kuin brittiläinen kirjallisuuden professorini, tai siitä, että hän teki nopeasti selväksi, ettei minun tarvinnut perustella seksuaalista aktiivisuuttani kertomalla koko parisuhteeni historian, mutta poistuin tuolta tapaamiskerrasta tuntien oloni voimaantuneemmaksi ja luottavaisemmaksi terveisiin naiseni osiinsa kuin koskaan ennen. Kun astuin ulos opiskelijaterveydenhuoltorakennuksesta, Shania Twainin ”Man! I Feel Like a Woman!” kuului päässäni kuin voitonmarssi.
Selvästikin minulla oli suuret odotukset seuraavaa tapaamistani kohtaan. Hieman ärsyyntyneenä, kun apteekkari kertoi minulle, että minun piti neuvotella lääkärin kanssa ennen kuin uusin viime kuussa antamani ehkäisyvälinemääräyksen, soitin ärtyneenä opiskelijaterveydenhuollon numeroon valmistautuneena selittämään, etten ollut harrastanut seksiä yli vuoteen ja että halusin pillerin vain kuukautisteni hallintaan. Ystävällinen naisääni tervehti minua kolmannen soiton jälkeen, ja ärtyneisyyteni katosi välittömästi. Puhuessani naiselta naiselle ja uudessa uskossa tyttökoodiin varasin seuraavan ajan Sherille.
Ajanvarauspäivänä ilmoittauduin Sherille vastaanotolla ja pian sen jälkeen tuttu hoitaja johdatti minut tutkimushuoneeseen. Tunnistin hänet edelliseltä tapaamiskerralta ja tekisi mieli kysyä: ”Miten vuotesi on mennyt, tyttö?”, kun hän tarkisti pituuteni, painoni ja verenpaineeni. Toinen Girls Only -klubin jäsen, Denise näytti ymmärtävän asian. Hän oli muutamaa vuotta äitiäni vanhempi, mutta vaikutti silti tarpeeksi trendikkäältä juodakseen mimosaa keskustellessaan synnytyskivuista, kuukautisten koettelemuksista ja täydellisistä seksiasennoista, jotka takuuvarmasti johtavat isoon O:han.”
Saatuani Sheriltä ja Deniseltä hyvät vibat olin aika innoissani jatkaessani tyttökoodin puhumista lääkärilleni. Olin puolivälissä miettimässä, olisiko minulla sama nainen, joka tutki minut viime vuonna, kun Denise kääntyi ympäri ja sanoi matkalla ulos ovesta. ”Puhuin juuri lääkärisi kanssa. Hänen pitäisi tulla pian luoksesi.”
Hän. Hänen pitäisi tulla pian luoksenne.”
Kaksi asiaa tapahtui, kun Denise sulki oven. Ensinnäkin peruin henkisesti hänen jäsenyytensä Girls Only -kerhossa. Seuraavaksi otin puhelimeni ja tekstasin kuumeisesti kämppikselleni seuraavaa: ”MIES ON TUTKIMASSA MINUN VAGINAANI.”
Kun hän astui huoneeseen, vältin katsekontaktia anonyymin miesgynekologin kanssa, kun hän kätteli minua. Hän esitteli itsensä ja alkoi kommentoida säätä, tulevaa viikonloppua, lähestyvää lukukauden loppua, mutta en kuullut mitään. Pystyin vain ajattelemaan, että olet mies. Olet mies ja olet gynekologi. Minun laskujeni mukaan se tekee sinusta miesgynekologin. En tiennyt, että sellaisia on olemassa! Miten aiot tarkastaa emättimeni, kun sinulla ei ole edes emätintä?”
Hän oli kolmekymppinen ja, kuten hän selitti, suoritti erikoistumistaan yliopistollisessa sairaalassa. Hän oli hyvin pukeutunut, siististi ajeltu ja hänellä oli vihkisormus. Mietin, mitä hänen vaimonsa ajatteli hänen ammatistaan.
Ajatukseni keskeytyivät, kun A.M.G. sanoi: ”Minä siis teen tänään tutkimuksen… Ellei se aiheuta teille epämukavuutta.” Taistelin tarvetta vastaan purskahtaa: ”Kyllä, se tekee oloni epämukavaksi! Missä tyttöni ovat?” ja tuskallisen tietoinen siitä, että lääkärin vaihtaminen saattaisi merkitä pidempää odottelua ja aiheuttaa väistämättä sen, että myöhästyisin tunnin päästä alkavasta haastattelustani, vastasin: ”Ei kiitos.”
Ja niin alkoivat rutiinikysymykset.
Anonyymi miespuolinen gynekologi:
Minä: Noin vuosi sitten.
A.M.G.: Miksi sitten tulit tänne?
Minä: Koska minulle sanottiin, että minun on käytävä vuositarkastuksessa, jotta ehkäisyvälineeni uusitaan.
A.M.G.: Vai niin. Tiedoistasi käy ilmi, että olit parisuhteessa viimeisimmän käyntisi aikaan. Onko se yhä niin?
Minä: Ei.
A.M.G.: Mutta olit seksuaalisesti aktiivinen tuon kumppanin kanssa?
Minä: Jep.
A.M.G.: Milloin tuo suhde päättyi?
Minä: Noin vuosi sitten.
A.M.G.: Onko sinulla ollut muita seksikumppaneita?
Minulla: Ei.
A.M.G.: Siitä on siis pitkä aika, kun olet viimeksi harrastanut seksiä.
Minulla: (päässäni) Kiitos muistutuksesta, kusipää. (ääneen) Jep.
A.M.G.: Mitä opiskelet?
Minä: (päässäni) Huh! Turvallinen keskustelunaihe. (ääneen) Englantia ja ranskaa. Haluan kirjailijaksi.
A.M.G.: Niinkö?
Minä: Joo, itse asiassa kirjoitan nyt muutamaan eri julkaisuun. En vain akateemista kirjoittelua, vaan myös elämäntapajuttuja, joista nautin todella paljon.
A.M.G.: Milloin sinulla oli viimeksi kuukautiskierto?
Minä: (päässäni) Tasaisesti. (ääneen) Viime viikolla.
A.M.G.: Millainen vuoto oli?
Minä: (päässäni) EW GROSS GAG PLEASE ÄLÄ KOSKAAN SAA SANOA ”VUOTO” IKINÄ EW!!! JOKU TAPPAA MUT NYT. (ääneen) Se oli normaalia.
A.M.G.: No, aloitetaanko tutkimus?
Minä: (päässäni) Rakas Jumala, armahda minua sydänkohtauksella ennen kuin tämä tapahtuu. (ääneen) Toki.
Hän poistui huoneesta sillä välin, kun minä riisuin ja puin puuvillasukan päälleni ja asetuin tutkimuspöydälle. Muutamaa minuuttia myöhemmin Anonyymi miesgynekologi astui uudelleen sisään Denisen kanssa.
”Denise tulee tarkkailemaan tutkimusta, koska en voi laillisesti tehdä sitä itse”, A.M.G. ilmoitti minulle. Ammuin katseeni Deniseen nurkassa. Olin yhä vihainen, että hän petti tyttökoodin, ja ajattelin, että oli resurssien tuhlausta, kun kaksi ihmistä teki yhden naisen työn.
Vei kaiken 20 ja 11/12 vuoden kypsyyteni (myönnettäköön, että sitä ei ollut aluksi kovin paljon), että katsoin A.M.G.:tä suorin kasvoin, kun sanat ”rinta” ja ”tutkimus” tulivat hänen suustaan. Olin jo punapunaista nolostuneisuudestani siitä, että ensimmäinen tissiä koskeva toiminta vuoteen oli mieheltä, jolla oli laboratoriotakki ja lateksihanskat, ja päätin heti antaa Anonyymin miesgynekologin imeä itseensä kaiken huoneessa vallitsevan kiusallisuuden. En aikonut pyytää anteeksi hänen valitsemaansa ammattia enkä sitä, että olin joku, joka oikeasti tiesi, miltä kuukautiskrampit tuntuivat – jotain, mitä ei voi mitenkään oppia edes arvostetuimmissa lääketieteellisissä kouluissa.
Tunsin oloni melko mukavaksi feminiinisyyteni kanssa, kun A.M.G. oli edennyt toiseen rintaani, zen-henkinen viileyteni murtui äkkiä, kun hän kysyi: ”Kirjoitatko yhä koulun sanomalehteen?”
Jos koskaan oli hetki, jolloin ei kannattanut keskustella koulun ulkopuolisista aktiviteeteista, se oli juuri tämä. Sen sijaan, että olisin selittänyt vuoden kestäneen päätoimittajuuteni lehdessä ja vähentyneen osallistumiseni sen jälkeen, kun löysin paikkani muista julkaisuista, vastasin: ”On aika karmivaa, että tiedät sen”, ja vilkaisin oikean olkapääni yli. Sen sijaan, että hän olisi kohdannut katseeni, hän jatkoi tutkimustaan katsoen suoraan eteenpäin tutkimuspöydän vastakkaisessa päässä olevaa seinää. Hän naurahti hieman, mutta hänen ilmeensä tuskin muuttui, kun hänen sormensa kiersivät rintaani ja hän vastasi: ”Se oli kansiossasi viime kerrasta. Lupaan, etten kyttää potilaitani.”
Hienoa, nyt siis kyttääminen oli mielessäni. ”No sehän on hyvä”, vastasin tuntien itseni hieman ääliöksi, mutta en tarpeeksi pahaksi pyytääkseni anteeksi, koska olin jo muutenkin aika nöyryyttävässä asennossa.
Kaksi minuuttia myöhemmin olin selälläni, jalat levällään, vastassa mies, jonka en olisi ikinä odottanut kurkistelevan puhtaiden lakanoiden yli naistenluolaani. Kiusallinen olo palasi.
”Pyydän sinua siirtymään pöydällä eteenpäin ja asettamaan jalkasi jalustimiin”, A.M.G. sanoi polvieni välistä.
Epäonnistuessani saamaan jalkani jalustimiin ja liukumaan pöydän päähän samanaikaisesti, tein useita säälittäviä yrityksiä siirtyä eteenpäin A.M.G.:n kannustaessa minua ja Denisen arvostellessa jalkojeni sijoittamista. ”Sinun on saatava jalkasi seisomaan jalustimiin, kultaseni.” Säikähdin sitä, kuinka monta kertaa työ ”jalustin” oli sanottu viimeisten 30 sekunnin aikana, mutta kiitin itseäni siitä, että olin ollut kaukonäköinen ja potkaissut Denisen ulos Tyttökerhosta puoli tuntia aikaisemmin.
Kun olin asettunut paikalleni, A.M.G. selvitti minulle emätintutkimuksen kulun. Hän käytti selityksessään asianmukaista lääketieteellistä terminologiaa, mutta kuulin vain: ”Sopiiko, jos tökkimme vähän siellä alhaalla?”. LMK thanks!”
A.M.G. oli varmaan oppinut läksynsä small talkin pitämisestä kosketellessaan naiseni osia, joten hän melkeinpä hiljeni vaginaa tutkiessaan, antaen minulle aikaa tuijottaa kattoa ja miettiä, mitä tästä tilanteesta pitäisi tehdä.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että hemmetti, tästä tulee hieno tarina; toinen ajatukseni oli, miksi miespuolisia gynekologeja on olemassa? Kannatan sukupuolistereotypioiden murtamista, mutta minusta tuntui loogisimmalta, että naiset kertovat toisille naisille, miten heidän kehostaan tulee huolehtia. Olin varma, että A.M.G. tiesi enemmän kuin minä ikinä voisin tietää kuukautisten mekaniikasta ja kaikesta siitä, mitä siellä alhaalla tapahtuu, mutta terveenä nuorena naisena, joka haki pelkkää ehkäisyvälinelääkettä, halusin vain puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää seksiä naisten näkökulmasta.
En voi puhua äidilleni seksistä. Ystäväni ovat yhtä huonosti informoituja kuin minä, ja meillä on siskojeni kanssa ”Älä kysy, älä kerro” -politiikka, kun on kyse toistemme rakkauselämästä. Loppujen lopuksi nämä pakolliset gynekologikäynnit ovat ainoat tilaisuuteni kysyä seksistä, ja haluan tehdä sen jonkun kanssa, joka ymmärtää sitä samalla tavalla kuin minä – jonkun, joka ymmärtää seksisuhteiden voimakkaan emotionaalisen kiinnittymisen ja sen, miten kurjaa on, kun ne päättyvät, jonkun, joka ymmärtää, miltä seksi tuntuu ensimmäisellä kerralla (Maroon 5:n sanoin: ”Se ei ole aina sateenkaarta ja perhosia”), helvetti sentään, jonkun, joka on oikeasti käyttänyt tamponia ja kiroillut luontoäitiä kohtujen olemassaolosta. Kun puhutaan seksistä, tyttökoodi on kaikki kaikessa.
Kuten odotin, sain hetkeä myöhemmin vihreää valoa, minulle kerrottiin, että olin terve sisältä ja ulkoa, ja lopulta minulle annettiin uusittu resepti. A.M.G. kätteli minua, toivotti onnea haastatteluun, ja valmistauduin väistämättömään ”Nähdään ensi vuonna!”, jota ei suureksi helpotuksekseni tullut.
Kävelin bussipysäkille miettien yhä tapaamista. Olinko ollut ennakkoluuloinen? Hän oli tehnyt hienoa, ammattitaitoista työtä, joten ehkä se oli minun vikani, että tunsin oloni epämukavaksi. Ja silti hänen täytyi tietää, että hänen läsnäolonsa muutti vierailun dynamiikkaa, eikö niin? Huone täynnä naisia olisi mitätöinyt jännityksen, mutta miesten ja naisten välinen konteksti, jossa tutkimukseni tapahtui, sai minut tuntemaan, että minun täytyi tavallaan selitellä itseäni, ikään kuin minun täytyi perustella naisellisuuteni lääkärin ja minun biologisten erojeni vuoksi. Tai ehkä olin vain epäkypsä.
Koska en halunnut antaa A.M.G:n työllistää mieltäni kauempaa, päätin pullottaa kokemukseni, kunnes olisin ollut valmis palaamaan siihen uudelleen ja kirjoittamaan siitä mielekkäällä tavalla. Lähes kuukausi myöhemmin siinä ei kuitenkaan vieläkään ole järkeä. Mutta siitä saa hyvän tarinan.
- Author
- Recent Posts
- Neljä materiaalia, jotka muuttavat Halloween-koristelusi – 25. lokakuuta, 2019
- What Getting a Massage Taught Me About Self Love – February 26, 2018
- How To Create the Perfect Winter Flower Arrangement – February 5, 2018