Millaisia vaikutuksia muuntogeenisillä viljelykasveilla voisi olla ympäristöön?
- 5.1 Mitä suoria vaikutuksia muuntogeenisillä kasveilla voisi olla ympäristöön?
- 5.2 Mitä epäsuoria vaikutuksia muuntogeenisillä kasveilla voisi olla ympäristöön?
- 5.3 Miten näitä ympäristövaikutuksia tulisi arvioida?
5.1 Mitä suoria vaikutuksia geneettisesti muunnetuilla kasveilla voisi olla ympäristöön?
Viljelijä maissipellolla Boliviassa Lähde: FAO
Kaikenlainen maatalous – omavarainen, luonnonmukainen tai tehomaatalous – vaikuttaa ympäristöön, joten on odotettavissa, että uusien geenitekniikoiden käyttö maataloudessa vaikuttaa myös ympäristöön.
Geenitekniikka voi kiihdyttää maatalouden haitallisia vaikutuksia, sillä voi olla sama vaikutus kuin tavanomaisella maataloudella tai se voi edistää kestävämpiä maatalouskäytäntöjä ja luonnonvarojen, myös biologisen monimuotoisuuden, säilyttämistä.
Vaikka tieteelliset mielipiteet näistä riskeistä jakautuvat, ollaan yhtä mieltä siitä, että ympäristövaikutukset on arvioitava tapauskohtaisesti. He suosittelevat ekologista seurantaa mahdollisten odottamattomien tapahtumien havaitsemiseksi, kun kasveja kasvatetaan ympäristössä. Lisää…
5.1.1 Horisontaalisella geenivirralla tarkoitetaan geenien siirtymistä, yleensä siitepölyn välityksellä, viljellyistä lajeista niiden luonnonvaraisiin sukulaisiin (ja päinvastoin). Tämä voi tapahtua joko tavanomaisten tai geneettisesti muunnettujen kasvien kanssa.
Mutta monet maailman tärkeimmistä ravintokasveista eivät ole kotoperäisiä niillä alueilla, joilla niitä viljellään, eikä niillä siten ole läheisiä luonnonvaraisia sukulaisia, joita tarvittaisiin geenivirran syntymiseen. Esimerkiksi perunalla (joka on peräisin Etelä-Amerikasta) ja maissilla (joka on peräisin Meksikosta) ei ole luonnonvaraisia sukulaisia Euroopassa. Tällaisissa tapauksissa horisontaalinen geenivirta luonnonvaraisiin sukulaisiin on mahdotonta. Yhdysvalloissa puuvillalla ja maissilla ei ole luonnonvaraisia sukulaisia, mutta auringonkukilla, kurpitsalla ja retiisillä on, joten jälkimmäiset ovat mahdollisia geenivirtauskandidaatteja.
Yleisesti geenivirtausta viljeltyjen kasvien ja niiden luonnonvaraisten sukulaisten välillä ei pidetä ympäristöongelmana, ellei se johda ei-toivottuihin seurauksiin. Lisäksi geenivirran viljellyistä kasveista luonnonvaraisiin sukulaisiin odotetaan synnyttävän hybridejä, joilla on ominaisuuksia, jotka ovat edullisia maatalousympäristössä, mutta jotka eivät menestyisi luonnossa. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhdestäkään viljelykasvin ja luonnonvaraisen sukulaisen välisestä hybridistä ei ole koskaan tullut invasiivista.
Tulevaisuudessa geneettisesti muunnetut kasvit saatetaan suunnitella siten, että geenivirta muihin kasveihin estetään. Tämä on tärkeää muuntogeenisten ja tavanomaisten viljelykasvien rinnakkaiselon kannalta, ja se voi olla erityisen tärkeää sellaisten muuntogeenisten kasvien osalta, jotka tuottavat lääketieteellisesti tai teollisesti kiinnostavia aineita. Geenivirran hallintaan tähtääviin hallintastrategioihin kuuluu geneettisesti muunnettujen viljelykasvien istuttamisen välttäminen siellä, missä esiintyy luonnonvaraisia sukulaiskasveja, tai puskurivyöhykkeiden käyttäminen geneettisesti muunnettujen lajikkeiden eristämiseksi tavanomaisista tai luonnonmukaisista lajikkeista. Lisää…
5.1.2 Kasvit, jotka kantavat tiettyä Bt-geeniä, tuottavat toksiinia, joka tappaa niitä ravintonaan käyttäviä hyönteistuholaisia, mutta on vaaraton ihmisille ja muille lajeille, joita ei pidetä hyönteistuholaisina. Bt-geeniä käytetään luonnonmukaisessa maataloudessa luonnollisena hyönteismyrkkynä.
Kiista syntyi siitä, voiko Bt-kasvien siitepöly vahingoittaa hyödyllisiä lajeja (kuten monarkkiperhosta). Useissa seurantatutkimuksissa päädyttiin kuitenkin siihen, että kenttäolosuhteissa Bt-maissin siitepölystä monarkkiperhosen toukille aiheutuva haittariski on hyvin pieni, erityisesti verrattuna muihin uhkiin, kuten tavanomaisiin torjunta-aineisiin ja kuivuuteen.
Viljelyssä ei toistaiseksi ole havaittu merkittäviä haitallisia vaikutuksia muihin kuin kohdelajeina oleviin luonnonvaraisiin eläimiin eikä maaperän korkeampien Bt-pitoisuuksien pitkäaikaisia vaikutuksia. Tutkijat ovat kuitenkin eri mieltä siitä, kuinka paljon näyttöä tarvitaan sen osoittamiseksi, että Bt-kasvien viljely on pitkällä aikavälillä kestävää.
Tutkijat kehottavat siksi jatkamaan tällaisten vaikutusten seurantaa ja vertaamaan Bt-geenin vaikutuksia kasveihin muiden nykyisten maatalouskäytäntöjen, kuten kemiallisten torjunta-aineiden käytön, vaikutuksiin. Lisää…