Keskiviikkona FDA:n komissaari Scott Gottlieb näytti antavan jonkin verran uskottavuutta professori Cohenin ennusteelle. BioCenturyn haastattelussa hän kritisoi tiedeyhteisöä siitä, että se ei ole onnistunut pysäyttämään tohtori He:tä, ja varoitti ”mahdollisista säädöksistä ja laeista, jotka voisivat olla paljon rajoittavampia kuin ne muuten olisivat, jos luotettaisiin enemmän siihen, että yhteisö pystyy itse asettamaan asianmukaiset normit”.
Se olisi sääli. Saattaa olla aikoja, jolloin ihmisalkioiden muokkaaminen olisi lääketieteellisesti järkevää. Viime vuonna Kansallinen tiedeakatemia ja Kansallinen lääketieteellinen akatemia antoivat yksityiskohtaiset ohjeet siitä, millaiset tapaukset voisivat tulla kysymykseen. Vaikka ne eivät viitanneet mihinkään tiettyyn sairauteen, ne väittivät, että sitä pitäisi harkita vain silloin, kun mikään muu hoito ei anna vanhemmille mahdollisuutta saada terve lapsi.
Onneksi historia tarjoaa meille toisenlaisen tien. Meidän tarvitsee vain katsoa, mitä mitokondrioiden korvaushoidolle tapahtui Britanniassa.
Kun brittiläiset tiedemiehet toivat esiin ajatuksen toimenpiteen käyttämisestä ihmisen munasoluihin, maassa käytiin vakavaa ja avointa keskustelua sen eduista ja haitoista. Terveysministeriö suoritti pitkän tutkimuksen. Parlamentti kävi julkisen keskustelun. Ja vuonna 2015 se hyväksyi lain, jolla menettely hyväksyttiin.
Britannian hallitus ei ollut luomassa lääketieteellistä villiä länttä, jossa lääkärit voisivat vapaasti käyttää menettelyä milloin tahansa. Klinikoiden oli saatava lupa Britannian Human Fertilization and Embryology Authority -viranomaiselta, joka valvoisi toimenpiteitä ja seuraisi lapsia koko heidän elämänsä ajan odottamattomien sivuvaikutusten varalta.
Tänään helmikuussa viranomainen ilmoitti hyväksyvänsä ensimmäistä kertaa mitokondrioiden korvaushoidon käytön kahdelle naiselle Newcastlessa sijaitsevalla hedelmöitysklinikalla. Torstaina viranomaisen edustaja kieltäytyi sanomasta, oliko sen seurauksena vielä syntynyt lapsia.
On luonnollista, että maailma kiinnittää huomionsa kahteen Kiinassa syntyneeseen lapseen. Mutta nämä Britanniassa syntyneet vauvat ansaitsevat myös meidän huomiomme. Voimme valita, mitkä heistä edustavat tulevaisuutta.
Carl Zimmer kirjoittaa The New York Timesin Matter-kolumnia ja on kirjoittanut kirjan ”She Has Her Mother’s Laugh: The Powers, Perversions, and Potential of Heredity.”