Mustapuuakasia — Acacia melanoxylon
Mustapuuakasia on Australian kosteilta itä- ja kaakkoisrannikoilta kotoisin oleva, nopeasti kasvava ja suhteellisen lyhytikäinen (20-50 vuotta) laji. Sitä pidetään vieraslajina monilla maailman alueilla, myös Havaijilla. Sitä käytettiin täällä nopeana pensaan tai puun peittäjänä, mutta Kalifornian invasiivisten kasvien luettelossa se luokitellaan nyt rajoitetusti invasiiviseksi, mikä tarkoittaa joko sitä, että se voi olla paikallisesti merkittävä, mutta ei osavaltion laajuinen ongelma, tai että siitä tiedetään vielä liian vähän.
Puuta arvostetaan Australiassa koristeellisen sydänpuunsa vuoksi, jota käytetään puutavaraan, oluttynnyreihin ja soittimiin. Laji luokitellaan Fabaceae- eli palkokasvien heimoon, jonka jäsenet sitovat ilmakehän typpeä sisäiseen käyttöönsä kasvin juurissa olevissa kyhmyissä elävien rhizobia-bakteerien ansiosta. Palkokasvit eivät pysty muuntamaan ilmasta peräisin olevaa typpeä ilman bakteereja.
Mustapuuakasia kasvaa nopeasti ja aggressiivisesti tiheäksi 40 metriä korkeaksi ja 20 metriä leveäksi ikivihreäksi puuksi, jonka oksat ovat usein hauraita. Kuori on tummanharmaa ja uurteinen. Nuoren puun lehdet ovat aluksi höyhenpeitteisiä, hienojakoisia ja pikkuruisia, mutta lopulta puu siirtyy tummanvihreisiin, 2-4 tuuman pituisiin, elliptisiin, litistyneisiin, yhdensuuntaisilla suonilla varustettuihin lehtivarsiin, jotka näyttävät lehdiltä ja toimivat niiden tavoin. Runsas karike on yleistä. Keväällä kukkii pieniä kermanvärisistä valkoisiin vaihtelevia rykelmäkukkia. Niistä kehittyy punaruskeita hedelmäkoteloita, jotka sisältävät kiiltäviä, pieniä, mustia siemeniä.
Mustapuuakasia sietää hyvin maaperää ja ilmastoa, myös merenrantaa, mutta se suosii täyttä aurinkoa ja viileämpiä, kosteampia paikkoja. Se rakastaa San Francisco Bay Area -ilmastoa. Puu sietää kuivuutta ja on talvenkestävä 15-20 celsiusasteeseen. Juuret ovat lajin tavoin aggressiiviset ja saattavat nostaa jalkakäytäviä, mutta juuristo on matala.
Aboriginaalit liottivat reumaattisia niveliään paahdetussa kuoriuutteessa, josta saatiin myös tehokasta kalamyrkkyä. Ottaen huomioon sen kielteiset ominaisuudet pitäisi olla selvää, että tämän puun, tai muutenkaan minkä tahansa viikon puun, kuvaus ei tarkoita, että sitä kannattaisi istuttaa. Sen sijaan sitä tarjotaan keinona oppia lisää olemassa olevista puista, jotka muodostavat kiehtovan kaupunkimetsän, joka ympäröi meitä Southlandissa.
— Pieter Severynen