Miten luonnonvaraiset kaviaarit ja kesytetyt marsut eroavat toisistaan

Kotieläistämisellä on huomattava vaikutus eläinten käyttäytymiseen, mikä ei ole kovin yllättävää. Niiden ympäristön dramaattinen muuttuminen sekä ravinnon ja suojan tarjoaminen muuttavat tarvetta käyttäytymiseen, kuten tutkimiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Mutta mikä tarkalleen ottaen on ero?

Kotieläimet vs. villieläimet

Villieläinten ja kotieläinten käyttäytymistä ei ole verrattu monissa tutkimuksissa. Kun niitä on tehty, kuten marsujen kohdalla, niissä on useimmiten vertailtu aikuisia.

Zipser ym. olivat uteliaita selvittämään, löytyisikö kesytettyjen marsujen ja luonnonvaraisten kavioeläinten välisiä eroja käyttäytymisessä myös varhaisemmassa vaiheessa, ja niinpä he vertasivat näitä lajeja nuoruusvuosien varhais- ja myöhäisvaiheessa. He vertasivat 10 urosmarsua kahdeksaan luonnonvaraiseen kaviaaseen.

Kaikki testit tehtiin kahdesti: kummankin murrosiän vaiheen aikana, ja ne tallennettiin videolle. Käyttäytyminen mitattiin ja analysoitiin The Observer XT -ohjelmalla.

Emotionaaliset marsut

Eläinten emotionaalisuutta tutkittiin erilaisten testien avulla. Avoimen kentän testissä mitattiin häkin keskellä (1/4 kokonaispinta-alasta) vietetty aika verrattuna häkin reunaan.

Pimeä-valo testissä eläin sijoitettiin pimeään laatikkoon ja sillä oli mahdollisuus tutkia valoisaa aluetta. Pimeästä laatikosta poistumisen latenssi ja valoisalle alueelle siirtymiskertojen määrä kirjattiin ylös.

Seuraavaksi riskinottokyvyn arvioimiseksi eläin asetettiin alustalle ja mitattiin latenssi astua alas.

Etsiminen ja ahdistuneisuus

Villiintyneissä kavioeläimissä esiintyi etsivää ja ahdistuneisuutta muistuttavaa käyttäytymistä vähemmän kuin marsuilla, erityisesti varhaisnuoruuden aikana. Ne osoittivat myös enemmän riskinottoa, mutta vasta myöhäisnuoruuden aikana.

Nuoruuden aikana tutkimusmatkailu väheni molemmilla lajeilla. Evolutiivisesti riskinotto ja tutkimusmatkailu ovat tärkeitä veden, ruoan, suojan ja kumppaneiden saamiseksi.

Marsuilla nämä ovat ilmeisesti vähemmän tärkeitä. Tutkimisen ja riskinoton väheneminen marsuilla havaittuna voi siis hyvin olla seurausta tämän valintapaineen poistumisesta.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Seuraavaksi mitattiin sosiaalista käyttäytymistä.

Tutkittaessa eläimen yleistä motivaatiota aloittaa sosiaalinen kontakti, eläimet altistettiin tuntemattomalle urospuoliselle pikkulapselle, joka laitettiin pieneen häkkiin. Koehäkissä oli myös tyhjä häkki. Lähestymisen latenssiaikaa ja pikkulapsen lähellä vietettyä aikaa verrattiin samoihin parametreihin, jotka liittyivät tyhjään häkkiin.

Urospuoliset koe-eläimet altistettiin myös rajoittamattomalle sosiaaliselle kontaktille tuntemattomien naaraiden kanssa, jonka aikana rekisteröitiin kosiskelukäyttäytymistä.

Sosiaalinen vetovoima

Marsut ja kaviaarit käyttivät yhtä paljon aikaa tuntemattomien koe-eläinten lähestymiseen sekä pikkulapsi- että naarasvuorovaikutustesteissä molemmissa murrosikäisten vaiheittain. Molemmat olivat kiinnostuneempia sosiaalisesta ärsykkeestä kuin tyhjästä häkistä.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen määrässä oli kuitenkin huomattavia eroja: marsut osoittivat enemmän kiinnostusta sekä pikkulapsi- että naaraspuolisia murrosikäisiä kohtaan. Tämä on linjassa kirjallisuuden kanssa; kesytetyt eläimet osoittavat suurempaa miellyttävyyttä ja seksuaalista käyttäytymistä ja vähäisempää aggressiivisuutta.

Kotieläinjalostuksen seuraukset

Tämä on looginen seuraus kotieläinjalostusprosessista: ensimmäiset kasvattajat valikoivat vähiten aggressiivisia kaviaareja, jotta ne lisääntyisivät helposti ja niitä voitaisiin pitää suurissa ryhmissä.

Stressitasot

Stressireaktiivisuutta tutkittiin ottamalla verinäytteitä neljän tunnin mittaisen uudenlaisessa ympäristössä suoritetun kokeen alussa ja jokaisella tunnilla. Näistä viidestä näytteestä mitattiin sekä kortisoli- että testosteronitasot.

Endokriiniset profiilit erosivat selvästi kahden lajin välillä. Vaikka lähtötilanteen kortisolitasot olivat samankaltaiset, nousu uudenlaisen ympäristön kokeen aikana oli paljon suurempi kavioilla sekä varhais- että myöhäisnuoruuden kokeessa.

Fysiologiset sopeutumiset

Evoluutiosta johtuen luonnonvaraiset kaviaarit tarvitsevat asianmukaisia fysiologisia sopeutumisia, jotta ne voivat tuottaa tarvittavaa energiaa nopeasti tilanteen niin vaatiessa – tämä on stressijärjestelmän päätehtävä.

Siten luonnonvaraisilla kaviaareilla havaittu stressiakselin korkea reaktiivisuus ei välttämättä vaikuta haitallisesti eläimeen. Pikemminkin se tuottaa energiaa, jota ne tarvitsevat sopeutuakseen vaativaan elämäänsä luonnossa. Sen sijaan marsuilla on paljon vähemmän vaativa arki.

Testosteroni ja kortisoli

Testosteronitasot olivat korkeammat marsuilla, mikä vaikuttaa loogiselta syyltä sosiaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Tämä korrelaatio löytyykin usein kirjallisuudesta.

Testosteronitasot järjestävät myös kortisolijärjestelmän reaktiivisuutta, ja akuutti kortisolireaktiivisuus voi laukaista aggression. Niinpä marsuilla havaittu pienempi määrä agonistista käyttäytymistä verrattuna kavioihin on sopusoinnussa niiden käyttäytymisprofiilien kanssa.

Käyttäytymisen erot

Ei ole yllättävää, että tämä tutkimus vahvistaa kotieläintalouden aiheuttamat erot käyttäytymisessä.

Mikä vielä tärkeämpää on se, että nämä muutokset havaittiin jo varhaisnuoruudessa, mikä osoittaa, että nuorilla yksilöillä on jo nyt käyttäytymistä, joka heijastelee sopeutumista tehtyyn elinympäristöön.