Oraalisten ja intravaginaalisten sienilääkkeiden teho komplisoitumattoman vulvovaginaalisen kandidiaasin (VVC) hoidossa on samankaltainen (suosituksen voimakkuus : A, systemaattinen katsaus). Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa (RCT) ei kuitenkaan ole käsitelty antibiootteja käyttävien potilaiden hoitovaihtoehtoja. Suun kautta otettavat sienilääkkeet ovat vasta-aiheisia raskauden aikana. Vaikka ei-raskaana olevat naiset voivat käyttää lyhyempiä intravaginaalisia hoitojaksoja, 7 päivän hoito voi olla tarpeen raskauden aikana (vahvuus: A, systemaattinen katsaus). Lactobacillus-lajeja sisältävät valmisteet eivät ehkäise antibioottien jälkeistä vulvovaginiittia (SOR: A, systemaattinen katsaus ja RCT).
Monet naiset mieluummin ennaltaehkäisevät kuin hoitavat
Laura Kittinger-Aisenberg, MD
Chesterfieldin perhelääketieteen residenssikoulutusohjelma, Virginia Commonwealth -yliopisto
Monet naiset valittavat saaneensa hiiva-infektioita sen jälkeen, kun he ovat saaneet antibiootteja. Yleensä potilas ilmoittaa minulle tästä, kun kirjoitan antibioottireseptiä, ja pyytää Diflucania ”varmuuden vuoksi”. Naiset pitävät mieluummin suun kautta otettavasta lääkkeestä kuin paikallisista sovelluksista aiheutuvasta vaivasta. Jotkut toteavat, että yksi Diflucan-annos ei riitä, vaan he tarvitsevat yleensä kaksi annosta. Tämän seurauksena kirjoitan reseptin Diflucanille, joka aloitetaan antibiootin kanssa ja joka toistetaan toisena annoksena kolmen päivän kuluttua. En ole kuullut näiltä potilailta valituksia antibiootin jälkeisistä hiivatulehduksista.
Todisteiden yhteenveto
VVC on yleinen emätintulehduksen aiheuttaja; Candida albicansin osuus tapauksista on 85-90 %. Riskitekijöitä ovat raskaus, diabetes mellitus ja systeemiset antibiootit.1 Esiintyvyys lisääntyy seksuaalisen aktiivisuuden alkaessa, mutta suoraa näyttöä siitä, että se tarttuu seksuaalisesti, ei ole.1 Noin 75 %:lla naisista esiintyy elämänsä aikana yksi VVC-episodi, 40-45 %:lla kaksi tai useampia, ja 5-8 %:lla on toistuvia VVC-episodeja (määritelty neljäksi tai useammaksi vuosittain).1,2
Kandidiaasin ja antibioottien välinen yhteys
Vuonna 2003 tehdyssä systemaattisessa katsauksessa todettiin, että antibioottien ja VVC-episodin välistä yhteyttä tukeva näyttö oli vähäistä ja ristiriitaista.3 Useimmat tutkimukset olivat tapaus-verrokkitutkimuksia tai kohorttitutkimuksia, joissa otos oli pieni. Yhdessäkään RCT-tutkimuksessa ei vertailtu kulttuurilla vahvistetun VVC:n esiintyvyyttä antibiootteja tai lumelääkettä saaneiden naisten keskuudessa.
18 alkuperäistutkimuksen 19 raportissa oli riittävästi tietoa, jotta voitiin laskea antibioottien aiheuttaman VVC:n suhteellinen riski tai odds ratio. Kolmetoista raporttia 19:stä osoitti emättimen Candida-esiintyvyyden lisääntyneen (noin kaksinkertaiseksi; vaihteluväli 0,43-5); kolmessa raportissa 13:sta ei kuitenkaan ollut mykologisia viljelytietoja. Kuudessa tutkimuksessa ei havaittu merkittävää yhteyttä antibioottien ja emättimen hiivan välillä.3
Antibioottien uskotaan lisäävän VVC:n riskiä, koska ne tappavat emättimen endogeenisen kasviston (erityisesti Lactobacillukset), jolloin antibiooteille vastustuskykyiset mikro-organismit, kuten Candida, pääsevät kukoistamaan.1 On kuitenkin näyttöä siitä, että sukupuolielinten Lactobacillusten määrä on samanlainen naisilla, joilla on ja joilla ei ole oireista VVC:tä.4 Lisäksi Lactobacillusten väheneminen ei lisää VVC:n riskiä.5.
Topikaaliset ja suun kautta otettavat sienilääkkeet – molemmat tekevät tehtävänsä
Komplisoitumattoman VVC:n hoidossa sekä topikaaliset että suun kautta otettavat sienilääkkeet ovat kliinisesti ja mykologisesti tehokkaita, ja niiden kliiniset paranemisprosentit ovat vertailukelpoisia >80 %.6 Yksittäisten ja useampien kerta-annosten tai useampien kerta-annosten erilaisten kestojen välisiä eroja jatkuvien oireiden välillä ei ole havaittu, mutta näytteet ovat saattaneet olla liian pieniä, jotta niistä olisi voitu havaita kliinisesti merkittävät vaikutukset. Eräässä RCT:ssä todettiin vähemmän pahoinvointia, päänsärkyä ja vatsakipua intravaginaalisilla imidatsoleilla, mutta enemmän vulvaarista ärsytystä ja emättimen vuotoa kuin suun kautta otettavalla flukonatsolilla.6
Kertautuvan VVC:n hoidossa RCT:t ovat osoittaneet suun kautta otettavan flukonatsoli- ja itrakonatsoli-ylläpitohoidon tehoa, kun sitä otetaan kuuden kuukauden ajan aloitusohjelman jälkeen.7,8 Miesten seksikumppaneiden hoitaminen ei parantanut merkittävästi naisten oireiden häviämistä tai pienentänyt oireiden uusiutumisriskiä.9
Jogurtti ei ehkä vastaa mainettaan
Kaksi huonolaatuista ristiintaulukoitua RCT-tutkimusta antoivat riittämätöntä näyttöä suun kautta annettavaa Lactobacillus-jogurttia sisältävän ruokavalion tehosta uusiutuvan VVC:n ehkäisemiseksi.9 Tuoreessa RCT-tutkimuksessa 278 naista, jotka saivat lyhyitä antibioottikuureita, satunnaistettiin saamaan suun kautta otettavia maitohappobakteereja tai lumelääkettä ja emättimen kautta otettavia maitohappobakteereja tai lumelääkettä.10 Tutkimus lopetettiin ennenaikaisesti, koska mitään vaikutusta ei havaittu. Kaiken kaikkiaan 23 prosentille kehittyi oireinen vulvovaginiitti.
Muun tahon suositukset
The Infectious Diseases Society of America11 suosittelee komplisoitumattoman VVC:n hoitoa lyhyellä kuurilla suun kautta otettavilla tai paikallisesti käytettävillä sienilääkkeillä; komplisoituneen VVC:n hoitoa antimykoottihoidolla 7 vuorokauden ajan joko päivittäin paikallishoitona tai kahtena 150 mg:n flukonatsoliannoksena 72 tunnin välein; Muiden kuin albicans-lajin Candida-sienien hoito paikallisesti käytettävällä boorihapolla (600 mg/vrk 14 päivän ajan) tai paikallisesti käytettävällä flukosiinilla; ja toistuvan VVC:n hoito induktiohoidolla, jossa käytetään 2 viikon ajan paikallisesti tai suun kautta annettavaa atsolia ja sen jälkeen 6 kuukauden ajan ylläpitävää hoitoa (flukonatsolia kerran viikossa tai itrakonatsolia kahdesti viikossa).11