Vanhemmat eivät halua myöntää rumaa totuutta – että joskus he eivät pidä lapsestaan. Jos sinusta tuntuu tältä ja sinua pelottaa, se on ihan okei. Vanhemmuus on haastavaa ja usein tunteisiin vetoavaa, varsinkin kun lapsemme ovat uhmakkaita, epäkunnioittavia tai eivät ole sellaisia kuin halusimme heidän olevan.
Meillä kaikilla on odotuksia siitä, miten lastemme pitäisi kasvaa ja käyttäytyä, ja kun nämä odotukset eivät täyty, se voi olla hyvin tuskallista. Ehkä lapsesi ei ole sellainen henkilö, kuin kuvittelit hänestä tulevan: ehkä hän ei ole tarpeeksi akateeminen tai ulospäin suuntautunut, tai ehkä hän on negatiivinen ja tykkää valittaa.
Sen sijaan, että tuntisit olosi järkyttyneeksi ja syylliseksi, on olemassa keinoja, joilla voit rakentaa terveemmän suhteen lapseen ja pitää siitä, kuka hän on. Tässä muutamia vinkkejä.
Tunnusta tunteesi
Älä työnnä tunteitasi pois, koska tunnet syyllisyyttä tai ajattelet, että on väärin inhota lastasi. Sinun ei tarvitse pitää emotionaalisesta totuudesta – sinun tarvitsee vain omistaa se. Muutos ei voi alkaa ennen kuin olet rehellinen itsellesi siitä, miltä sinusta tuntuu. Kysy itseltäsi: ”Mitä tunnen ja miksi?”
On tärkeää hyväksyä se tosiasia, ettet tule aina pitämään lapsistasi – ja he eivät tule aina pitämään sinusta.
Tunnista tunteidesi syy
Löydä aikaa miettiä tunteidesi perimmäistä syytä. Onko lapsesi käyttäytymiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä, kuten ongelmia koulussa? Vai liittyykö se enemmänkin ennakko-odotuksiisi?
Mahdollisesti et pidä lapsestasi, koska hän on niin erilainen kuin sinä. Tai ehkä et pidä lapsestasi, koska hän käyttäytyy oudosti, on uhmakas ja oppositiohakuinen ja aiheuttaa tuhoa kotonasi. Nämä kaikki ovat ymmärrettäviä syitä tuntea vastenmielisyyttä lastasi kohtaan. Miksi pitäisit ihmisestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Jos asia on näin, yritä muistaa, että kyse on käytöksestä, josta et pidä, ei lapsesta. Voimme rakastaa lapsiamme ja vihata heidän käytöstään, mutta joskus nämä kaksi kietoutuvat toisiinsa.
Jos katsot tarkkaan, saatat huomata, että lapsesi inhoaminen liittyy enemmän sinuun kuin häneen – koska se liittyy sinun reaktioosi hänen käytökseensä.
Joskus vanhempina meitä laukaisevat muistot omasta lapsuudestamme, mikä aiheuttaa riittämättömyyden, pelon tai ahdistuksen tunteita. Projisoimme sitten nämä tunteet lapsiimme. Jos sinua esimerkiksi arvosteltiin lapsena ankarasti siitä, ettei sinulla ollut loistavia todistuksia, olet ehkä ankara lapsellesi, kun hänen keskiarvonsa laskee alle kympin. Ole tietoinen tästä, äläkä anna sen hallita vanhemmuuttasi.
Katso muita tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa tunteisiisi. Lapsesi saattaa esimerkiksi joutua vaikeuksiesi ja yhteisvanhempasi väliin. Ehkä yhteisvanhempasi (tai sinä) ei pidä lastasi vastuullisena käytöksestään.
Hallitse odotuksiasi
Hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on, niin voitte edetä kohti parempaa suhdetta. Jos lapsesi poikkeaa odotuksistasi, hallitse näitä odotuksia.
Muista, että viime kädessä ainoa ihminen, jota voit hallita, olet sinä itse. Opettele löytämään tilaa lapsesi toiminnan ja sinun reaktiosi väliltä. Juuri tässä voit oppia olemaan rauhallinen vanhempi ja pysymään emotionaalisesti erillään. Riippumatta siitä, miten lapsesi käyttäytyy, lupaa itsellesi, että yrität pysyä rauhallisena.
Tutustu lapseen paremmin
Varaa aikaa tehdä jotain hauskaa. Opettele, mistä lapsesi pitää ja mistä ei pidä ja mikä saa hänet innostumaan. Yritä kuunnella tuomitsematta – lapset reagoivat todennäköisemmin kielteisesti, kun he tuntevat, että heitä tarkastellaan. Lapsesi arvostaa tilaisuutta avautua ja kertoa, miltä hänestä tuntuu.
Pysy positiivisena
Puhu lapsillesi kuin pitäisit heistä, vaikka sanoisit ”ei” tai antaisit seuraamuksia. Älä mulkoile ja puhu pehmeään sävyyn, joka antaa heille viestin, että välität heistä. Positiivisena pysyminen voi olla vaikeaa, varsinkin kun olet turhautunut ja lapsesi on ollut epäkunnioittava.
Ole silti mahdollisimman positiivinen, kun olet tekemisissä heidän kanssaan, sillä he tarttuvat negatiivisiin tunteisiin nopeasti ja sisäistävät ne pian – tai kapinoivat niitä vastaan aggressiivisesti. Ja muista, että ilmeesi ja äänensävysi viestivät enemmän kuin sanasi.
Keskity siihen, mikä on oikein, ja ala rakentaa sen varaan, mikä on hyvää. Älä ajaudu pakkomielteisesti negatiivisiin asioihin tai yritä muuttaa sitä, millainen lapsesi on. Teillä on parempi suhde, jos yrität kehua lastasi ja vahvistaa hyvää käytöstä. Joskus me vanhemmat olemme liian automaattisia tuomitsemaan. Pyri tarkkailemaan, mitä sanot. Muista: lapsesi tarvitsee valmentajaa, ei arvostelijaa.
Viimeiseksi, tuo vuorovaikutukseenne enemmän leikkisyyttä ja vähemmän vakavuutta. Tunnista, että lapsellasi saattaa olla ongelma, mutta sinun vuorovaikutuksesi on johtanut inhon tunteisiin. Yritä hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat ja rakastaa heitä murehtimatta heitä niin paljon.
Sitoutua olemaan arvostelematta
Tässä on temppu, joka toimii minulla. Nousen aamulla ylös ja sanon itselleni: ”Okei, tänään ei saa tulla yhtään kritiikkiä suustani.” Teen siitä hyvin tietoisen ajatuksen ja toiminnan. Joillekin meistä on niin automaattista arvostella, että puolet ajasta emme edes tiedä tekevämme sitä. Tee siitä siis tietoinen ponnistus.
Huomaa, kun lapsesi tekee jotain hyvin. Osoita lapsesi vahvuuksia ja kuvaile, mitä näet. Voit esimerkiksi sanoa:
”Näytit siltä kuin olisit meinannut huutaa veljellesi, mutta huomasin, miten ryhdistäydyit ja kävelit pois. Miten teit sen? Se oli vaikuttavaa.”
Jos pystyt tähän, se auttaa teitä molempia saamaan arvostusta toisianne kohtaan.
Kun persoonallisuus törmää lapsesi kanssa
Mitä jos persoonallisuutenne yksinkertaisesti törmäävät? Ehkä lapsesi ei ole sellainen ystävä, jonka olisit itse valinnut. Ehkä olette liian erilaisia tai liian samanlaisia. Ongelmat alkavat, kun kannat mukanasi paljon pettymystä jotakuta kohtaan ja yrität muuttaa häntä tavalla tai toisella. Silloin alkaa negatiivinen kierre.
Kannattaa muistaa, että lapsesi ei ole ystäväsi. Roolisi vanhempana on ainutlaatuinen, ja voit olla ystävällinen olematta välttämättä ystävä.
Ymmärtää, että sinun ei tarvitse olla lapsesi ystävä, voi auttaa sinua hyväksymään sen, kuka lapsesi on – ja hyväksymään hänet.
Johtopäätös
Vastuun ottamisella tunteistasi ja ponnistelemalla osoitat lapsellesi, että haluat asioiden olevan paremmin. Kerro lapsellesi:
”Tiedän, ettemme ole aina tulleet toimeen menneisyydessä, koska olen ollut liian ankara sinua kohtaan. Pyydän anteeksi ja teen töitä asian eteen.”
Toisella yrityksellä pääset pitkälle lapsesi kanssa. Rauhoitu, hyväksy lapsesi ja auta häntä tulemaan sellaiseksi ihmiseksi, jollainen hänen on tarkoitus olla.