Mitä sosiologi tekee?
Sosiologi Dorothy Smith määrittelee sosiaalisen ”yksilöiden toiminnan jatkuvaksi yhteensovittamiseksi ja koordinoimiseksi”. Vaikka mukana olisi vain kaksi ihmistä, kyseessä on sosiaalinen vuorovaikutus, joka merkitsee ”jatkuvaa toimintojen yhteensovittamista ja koordinointia”. Sosiologiassa käytetään monia erilaisia menetelmiä, joilla tutkitaan valtavaa määrää aineistoa ja sovelletaan näitä tutkimuksia reaalimaailmaan. Sosiologit saavat tietoa yhteiskunnasta kokonaisuutena tutkimalla kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, ryhmävuorovaikutusta ja jopa tutkimalla laajamittaisia historiallisia tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen kokonaisiin sivilisaatioihin.
Sosiologit tutkivat ihmisten sosiaalista elämää, toimintaa, käyttäytymistä, vuorovaikutusta, prosesseja ja organisaatioita laajempien sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten voimien yhteydessä. He tutkivat, miten sosiaaliset vaikutteet vaikuttavat eri yksilöihin ja ryhmiin ja miten organisaatiot ja instituutiot vaikuttavat ihmisten elämään. He myös jäljittävät näiden ryhmien ja vuorovaikutussuhteiden alkuperää ja kasvua.
Yhteiskuntaa voidaan ajatella ryhmänä ihmisiä, jotka asuvat tietyllä alueella, ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja jakavat tietyn elämäntavan (tai kulttuurin). Kulttuuri eli tapa, jolla ihmisryhmä tavanomaisesti tekee asioita, voi sisältää yhteisiä ja tavanomaisia käytäntöjä, arvoja ja uskomuksia.
Yhteiskunnat voivat olla hyvin erilaisia riippuen asuinpaikasta. Sanotaan esimerkiksi, että pariskunta osallistuu urheilupeliin yhdessä satojen tai tuhansien muiden ihmisten kanssa. He saattavat tuntea toisensa vain väkijoukossa. He saattavat kuitenkin kokea toveruuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen monien muiden paikalla olevien kanssa, kun he hurraavat ja buuaavat heidän rinnallaan. Kun he lähtevät urheilutapahtumasta, he tietävät, miten käyttäytyä. He siirtyvät pois tieltä, jos jonkun on päästävä ohi, ja he sanovat ”anteeksi”, jos heidän on päästävä ohi.
Vaikka jos sama pariskunta olisi vieraassa maassa ja täpötäydessä urheiluareenassa, kokemus voisi olla hyvin erilainen. Ehkä normi tuossa vieraassa maassa (tai yhteiskunnassa) on olla hyvin demonstratiivinen ja intohimoinen. Ehkä kotikaupungin joukkueen häviäminen johtaa vihaan, tappeluihin tai jopa mellakointiin. Pariskunnalla on todennäköisesti vaikeuksia ymmärtää, mitä tapahtuu ja miksi, eikä se tunne olevansa osa väkijoukkoa tai edes turvassa siellä. He eivät tiedä, mitä tehdä tai miten käyttäytyä kyseisessä tilanteessa.
Yleisön reaktio kahteen samanlaiseen tapahtumaan voi olla hyvin erilainen, koska kullakin ihmisryhmällä on oma yhteiskuntansa eli kulttuurinsa ja oma tapansa olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Vielä monimutkaisemmaksi asian tekee se, että pelkkä ihmisryhmässä oleminen voi muuttaa ihmisten käyttäytymistä, mikä tarkoittaa, että samaan ryhmään kuuluvat ihmiset voivat käyttäytyä eri tavoin jopa samassa tilanteessa.
Miksi ihmiset tuntevat ja toimivat eri tavoin erityyppisissä sosiaalisissa tilanteissa? Miksi samaan ryhmään kuuluvat ihmiset osoittavat erilaista käyttäytymistä täsmälleen samassa tilanteessa? Miksi hyvin samankaltaisesti käyttäytyvät ihmiset eivät tunne yhteyttä muihin samaa käyttäytymistä osoittaviin ihmisiin? Miten toveruuden tai yhteenkuuluvuuden kokemus voidaan pukea sanoiksi tai selittää? Nämä ovat vain joitakin niistä monista kysymyksistä, joita sosiologit esittävät tutkiessaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita ja tasoja.
Sosiologia on hyvin laaja oppiaine. Kaikkea yhteiskunnallisella areenalla on mahdollista tutkia ja erikoistua, mm:
Sosiologit voivat erikoistua monenlaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin:
Terveys
Avioliitto
Seksuaalisuus
Ryhmien välinen vuorovaikutus
Rikollisuus
Koulutus
Työroolit
Racial and Ethnic Relations
Perheet
Väestö
Väestö
Sukupuoli. Roles
Deviance
Public Policy
Attitude Development
Poverty
Aging
Social Inequality
Joitakin sosiologien yleisiä tehtäviä ja vastuita:
Suunnittelevat tutkimushankkeita testatakseen teorioita yhteiskunnallisista kysymyksistä
Keräävät tietoja kyselytutkimuksilla, havainnoinnilla, haastatteluilla ja muista lähteistä
Analyysoivat ja tekevät johtopäätöksiä tiedoista
Valmistavat raportteja, artikkeleita, tai esityksiä tutkimustuloksistaan
Yhteistyötä muiden sosiologien tai yhteiskuntatieteilijöiden kanssa
Konsultoida ja neuvoa asiakkaita, poliittisia päättäjiä tai muita ryhmiä tutkimustuloksista ja sosiologisista kysymyksistä
Sosiologit analysoivat yhteiskuntaa jaottelemalla asiat neljään eri osa-alueeseen:
Mikrososiologia
Makrososiologia
Mesososiologia
Globaalisosiologia
Mikrososiologia
Mikrososiologia keskittyy tutkimaan ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta pienessä mittakaavassa, kuten naisen asemaa, perheen luonnetta ja maahanmuuttoa. Se tarkastelee yksilöitä ja sitä, miten he ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja keskittyy ensisijaisesti siihen, miten yksilöt tai pienet ryhmät ovat vuorovaikutuksessa kasvokkain. Mikrotason tutkimuksissa tarkastellaan yksilöiden ajattelua, toimintaa ja vuorovaikutusta.
Mikrososiologit pyrkivät esittämään tarkemmin kohdennettuja kysymyksiä, joissa tutkitaan pienempien ihmisryhmien elämää. Mikrososiologisessa tutkimuksessa käytetään yleisemmin yksilöhaastatteluja, etnografista havainnointia ja fokusryhmiä. Näiden tutkimusmenetelmien avulla voidaan luoda yhteyksiä historiallisten suuntausten ja ihmisten arkielämän kokemusten välille. Jotkut mikrososiologit haluavat asettua osaksi tutkimiaan yhteisöjä ja tulla osaksi osallistujiensa elämää. Asumalla tutkimiensa ihmisten keskellä mikrososiologit voivat nähdä, miten osallistujat elävät, miten he ovat vuorovaikutuksessa, miten he kommunikoivat ja miten sosiaaliset järjestelmät vaikuttavat niissä elävien ihmisten elämään ja kokemuksiin.
Makrososiologia
Kiinnostus makrososiologiaa kohtaan on yhtä vanha kuin itse sosiologian tieteenala. Makrososiologia keskittyy tutkimaan ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaalisia ilmiöitä laajassa mittakaavassa. Sosiaalinen rakenne on löydettävissä sekä suurista ihmisryhmistä että heidän vuorovaikutuksestaan. Makrotason tutkimukset kohdistuvat sosiaalisiin rakenteisiin ja vaikutuksiin, jotka organisoivat sekä erottavat ihmisiä poliittisiin, sosiaalisiin tai uskonnollisiin ryhmiin ja järjestöihin, etnisiin populaatioihin ja yhteisöihin. Sosiaaliluokka on esimerkki sosiaalisesta rakenteesta, samoin kuin sosiaaliluokan ja talouden väliset suhteet. Siksi yhteiskuntaluokkien tutkimus ja talouden tutkimus ovat esimerkkejä makrososiologiasta.
Makrososiologia voi korkeimmillaan kattaa koko ihmiskunnan yhteiskunnan ja historian. Se voi käsitellä monenlaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten sotia, kolmannen maailman kansojen kärsimyksiä, köyhyyttä ja ympäristöä. Se voi myös keskittyä sivilisaatioiden nousuun ja tuhoon, nykyaikaisten kansallisvaltioiden syntyyn ja kehitykseen, yhteiskunnallisiin vallankumouksiin sekä sosiaalisten, poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen muutosten syntyyn.
Meso-sosiologia
Meso-sosiologia tutkii yhteiskunnallista rakennetta keskivaiheilla (meso), kuten tuloja, ikää, sukupuolta, rotua, etnistä alkuperää, organisaatioita ja maantieteellisiä yhteisöjä. Tämä sosiologian osa-alue sijoittuu sen väliin, että keskitytään laajamittaisiin makrovoimiin, kuten talouteen, ja ihmisten jokapäiväiseen sosiaaliseen mikrovuorovaikutukseen, kuten perhedynamiikkaan. Siihen liittyy tyypillisesti mikro- ja makrotason väliin sijoittuva populaatiokoko, kuten yhteisö tai organisaatio. Sosiaalisen valvonnan mesotason alueisiin kuuluvat esimerkiksi keskitason organisaatiot, kuten vankilat, mielisairaalat ja kuntoutuskeskukset. Myös yhteisöt ovat sosiaalisen kontrollin välineitä, kuten poliisivoimat.
Globaalisosiologia
Globaalisosiologia keskittyy yhteiskunnan taloudellisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten alueiden muutoksiin. Se tarkastelee näiden alueiden sulautumista kansakuntien, alueiden, yhteisöjen ja jopa erillisten paikkojen välillä. Globalisaatiolla tarkoitetaan kapitalismin laajentamista kattamaan kaikki paikat ympäri maailmaa yhdeksi globaalisti yhtenäiseksi talousjärjestelmäksi.
Kulttuurisosiologit viittaavat ideoiden, arvojen, normien, käyttäytymismallien ja elämäntapojen maailmanlaajuiseen yhtenäistymiseen. Poliittisesti he tarkastelevat sellaisen globaalin mittakaavan hallituksen kehittymistä, jonka politiikkaa ja sääntöjä kansakuntien odotetaan noudattavan. Näitä globalisaation keskeisiä piirteitä vauhdittavat teknologinen kehitys, viestintätekniikoiden maailmanlaajuinen yhdistyminen ja tiedotusvälineiden maailmanlaajuinen leviäminen.