Mitä on origami? – Japanin kuuluisa taittopaperin taittotaito

Vaikka et olisi koskaan käynyt Japanissa, tiedät todennäköisesti origamista. Vaikka et olisi tehnyt taideprojektia sitten yläasteen, olet todennäköisesti kokeillut origamia. Miten japanilainen taidemuoto sitten valloitti maailman tällä tavalla?

Origami on japanilaista paperin taittamisen taidetta, ja nimi ”origami” on kirjaimellisesti käännettynä sitä (”ori” tarkoittaa taittamista ja ”kami” tarkoittaa japaniksi paperia). Origamia tehdessäsi sinun on käytettävä vain käsiäsi muotoillaksesi muodon yksinkertaisesta paperinpalasta. Materiaalia ei voi muokata saksilla, liimalla tai millään muulla välineellä – paperiin ei voi edes tehdä merkintöjä.

Tutkiskellaanpa hieman lisää siitä, mistä origami on saanut alkunsa ja mihin suuntaan se voi tulevaisuudessa kehittyä.

Origamin lyhyt historia

Origamin tarkasta alkuperästä kiistellään. Monet väittävät, että origami alkuperäisessä muodossaan on peräisin Kiinasta, ei Japanista – tarkemmin sanottuna Zhe Zhi -nimellä tunnetusta kiinalaisesta paperin taitteluammatista. Toiset kiistävät, että origamin periaatteet ovat olleet osa japanilaista kulttuuria jo kauan ennen paperin keksimistä – että materiaalien, kuten nahan, koristeellinen taittelu on pitkäaikainen osa japanilaista kulttuuria. Toiset taas väittävät, että origamin juuret ovat Euroopassa, jossa taiteltuja venemalleja nähtiin jo 1400-luvulla ja jossa koristeellinen lautasliinojen taittelu oli yleinen näky hyvin toimeentulevien kotitalouksien keskuudessa.

Vaikka on vaikea arvioida, mistä origami tarkalleen ottaen on peräisin (ja onkin täysin mahdollista, että kukin näistä kulttuureista on itsenäisesti keksinyt oman paperin taittelun muotonsa), taito on nykyään japanilaisen kulttuuri ainutlaatuisen kulttuuriympäristön kulmakivi – mutta siitä lisää myöhemmin. Jäljitellään nyt sitä, mitä tiedämme varmasti origamin historiasta Japanissa.

Origami oli aikoinaan eliitin käsityötaito – mikä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että paperi oli aikoinaan kallista ja harvinaista tavaraa. Kiinasta käsintehtyä paperia kulkeutui Japaniin ensimmäisen kerran kuudennella vuosisadalla. Sitä toivat maahan buddhalaismunkit, ja niinpä origamia valmistettiin Japanissa ensin uskonnollisten seremonioiden koristeeksi. Tietojen mukaan origamikoristeita käytettiin shintolaisissa häissä jo vuonna 1680.

Shogunien aikana (1603-1868) origami oli osa nuorten sotureiden koulutusohjelmaa. Heidän tehtävänään oli valmistaa yhä monimutkaisempia origamitaitoksia strategian ja tarkkuuden testinä.

1700-luvun lopulla paperia oli Japanissa helpommin saatavilla – tämä tarkoitti, että tavalliset kansalaiset saattoivat alkaa opetella origamia harrastuksena. Julkaistiin kirjoja, joissa oli tarkat ohjeet erilaisten taiteltujen muotojen tekemisestä.

1800-luvulla origami otettiin Japanissa ja muualla osaksi koulujen opetussuunnitelmaa – mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa.

Jos haluamme puhua henkilöstä, joka todella toi origamin seuraavalle tasolle, kun puhutaan valtavirran laajemmasta kansainvälisestä suosiosta, meidän on puhuttava Akira Yoshizawasta. Yoshizawa syntyi vuonna 1911, ja kuollessaan vuonna 2005 häntä pidettiin laajalti japanilaisen origamin ”suurmestarina”.

Vuoteen 1989 mennessä hän oli tehnyt yli 50 000 origami-luomusta ja julkaissut 18 opetuskirjaa. Yksi hänen tunnetuimmista panoksistaan origamitekniikkaan oli märän taiton käyttöönotto, jossa paperi kostutetaan hieman ennen taiton tekemistä. Näin lopputuotteesta tulee pyöreämpi ja vähemmän tärkätty.

Mielenkiintoista on, että Yoshizawa ei koskaan myynyt yhtään taidokkaista malleistaan – vaikka hän lahjoitti monia lahjaksi tai osaksi näyttelyitä. Yoshizawan katsotaan pitkälti vieneen origamin käsityöstä vakavasti otettavaksi taidemuodoksi. Ennen kuolemaansa hän puhui käsityön mielenterveydellisistä hyödyistä – todeten, että ”kun kädet ovat kiireiset, sydän on tyyni”.

Lyhyt origamin historiaa lapsille

Saksalainen pedagogi Friedrich Froebel oli lastentarhaliikkeen perustaja ja paperin taittelun hyötyjen suuri puolestapuhuja esikouluikäisille lapsille. Hän vakiinnutti kolme päätaittolajia, joita käytettiin osana päiväkodin opetussuunnitelmaa – elämän taittoja (perus), totuuden taittoja (joita käytettiin geometrian opettamiseen) ja kauneuden taittoja (joita käytettiin koristetarkoituksiin).

Vuoden 1800 tienoilla nämä päiväkodin periaatteet alkoivat kulkeutua Japaniin (muistakaa, että japanilaiset olivat tunnettuja siitä, että he lähettivät opintoryhmiä eri puolille maailmaa keräämään viimeisimpiä kansainvälisiä kasvatustrendejä). Japanilaislapset alkoivat taittaa paperia luokkahuoneessa opetustarkoituksessa, aivan kuten heidän esi-isänsä tekivät vapaa-ajalla ja seremonioissa.

Samanaikaisesti saksalaiset kasvattajat jatkoivat origamin edistämistä luokkahuoneissa. Tunnettu kasvattaja Rudolf Steiner avasi ensimmäisen koulunsa Saksassa vuonna 1919 erityisesti Waldorf-Astorian työntekijöiden lapsille (myöhemmin se sai tästä syystä nimen ”Waldorf-koulu”). Steinerin innovatiivisessa kasvatustyylissä keskityttiin lapsen kokonaisvaltaiseen oppimiseen yhteiskouluopetuksessa, jossa käytettiin käytännönläheisiä opetustekniikoita. Origami sopi täydellisesti tähän malliin, ja se oli olennainen osa Waldorf-opetussuunnitelmaa. Steinerin vaikutus näkyy edelleen maailmanlaajuisesti osana vaihtoehtoisia opetusohjelmia.

Eikä se pysähtynyt vain pienten lasten kouluihin – Bauhausin muotoilukoulu Saksassa opetti origamikursseja kaupallisen muotoilun opiskelijoille, koska se oli tunnistanut hyötyjä samoista lastentarha- ja Waldorf-koulujen opetussuunnitelmista.

Vuosien varrella todisteet ovat tukeneet origamitaitojen opettamisen hyötyjä lapsille. Fyysisesti se parantaa hienomotorisia taitoja – ja toiminnasta voidaan tehdä enemmän tai vähemmän vaikeaa muuttamalla paperin kokoa. Se opettaa tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä, ja se voidaan mukauttaa joko yksilö- tai ryhmätoiminnaksi. Se tarjoaa myös länsimaisille lapsille mahdollisuuden oppia uutta kulttuuria vuorovaikutteisella tavalla hyvin nuorena.

Tänä päivänä origami on taidemuoto, jota lapset harrastavat kaikkialla maailmassa – riippumatta siitä, tietävätkö he sen virallista nimeä vai eivät. Kuinka moni meistä vietti lapsuuden iltapäivän lentäen paperilentokoneita tai hämmästyttäen ystäviämme paperisella ennustajalla?

Origamin aikajana

105 jKr. – Paperi keksittiin Kiinassa. Pian tämän jälkeen kiinalaiset alkoivat taittaa paperia kultaisiksi nugeteiksi käytettäväksi hautajaisseremonioissa. Nämä huolellisesti valmistetut paperikoristeet poltettiin juhlallisesti hautajaisten jälkeen.

6. vuosisata – Japanilaiset munkit tuovat paperia Japaniin. Sitä käytetään aluksi myös seremoniallisiin tarkoituksiin – shintolaisissa häissä ja hautajaisissa käytettiin taiteltua paperia osana koristelua ja symboliikkaa.

1603 – Edo-kauden alku. Japani alkoi laajentaa teollisuuttaan ja luoda paperia. Paperia tuli laajalti saataville, ja siksi origamitaiteesta tuli tavallisten kansalaisten toteuttamiskelpoinen harrastus.

1680 – Kirjallisuudessa on todisteita siitä, että origamia käytettiin koriste- ja lahjatarkoituksiin uskonnollisten seremonioiden ulkopuolella. Ihaira Saikakun runossa kuvataan paritettuja origamiperhosia, joita käytettiin sake-pullojen koristeena shintolaisissa häissä ja jotka edustivat morsianta ja sulhasta.

1764 – Tsutsumi-no-Ki, ensimmäinen origamia käsittelevä kirja, julkaistaan Japanissa. Siinä annetaan yksityiskohtaiset ohjeet noshin ja tsutsumin, kahden suosituimman origamityylin, taittamiseen.

1797 – Ensimmäinen vapaa-ajan origamikirja julkaistaan Japanissa, Secret Techniques of Thousand Cranes. Kirjassa opastetaan 49 eri tapaa tehdä paperinosturi.

1800-luku – Origamia opetetaan japanilaisissa kouluissa lastentarhaliikkeen vaikutuksesta. Tämä tarkoittaa, että uusi japanilaissukupolvi oppii syntymävuosinaan kotimaista kulttuurista taidemuotoa.

1900-luvun puoliväli – Origamin sosiaalisia kerhoja ja yhdistyksiä alkaa syntyä maailmanlaajuisesti.

1954 – Akira Yoshizawa julkaisee teoksen New Origami Art. Tämä luo perustan sille, mistä tulee Yoshizawa-Randlettin standardoitu paperin taittelujärjestelmä, jossa määritellään sallitut taitokset origami-taiteen luomiseksi.

Nykyaika – Tutkijat löytävät yhä useampia käytännöllisiä tapoja, joilla origamin periaatteilla voidaan saada aikaan uutta kehitystä monilla eri aloilla – avaruustutkimuksesta sydänkirurgiaan. Etkö usko minua? Tutustu tähän artikkeliin.

Origami-faktoja

Paperia sai ennen leikata

Kuka tahansa origamin harrastaja tietää, että sakset tai repiminen on tässä taidemuodossa suuri kielto. Perinteisessä japanilaisessa origamissa näin ei kuitenkaan aina ollut. Tämä tuli mukaan paljon myöhemmin – samoihin aikoihin kuin päiväkodin opetussuunnitelma. Saksalaistyylinen paperin taittamisen käsityö vaati, ettei saksia saa käyttää, ja tämä tuotiin sitten Japaniin tutkimusryhmän tarkkaileman lastentarhaohjelman mukana. Mielenkiintoista, eikö?

1000 kurkea tarkoittaa toivetta

Japanilaisen perinteen mukaan, jos rakentaa 1000 paperikurkea, voi toivoa jotain. Yksi kuuluisimmista tähän liittyvistä tarinoista on Sadako Sasakin tarina. Sadako joutui Hiroshiman pommitusten kohteeksi pikkulapsena, ja sairastui sen seurauksena kuolemaan johtavaan leukemiaan. Sadako teki sairaalasängyssään tuhat paperinosturia ennen kuolemaansa 12-vuotiaana.

Popularisoitu versio tästä tarinasta, josta on tehty kuuluisa kirja ja elokuva, on se, että Sadako teki 600 nosturia, ja hänen luokkatoverinsa saivat projektin valmiiksi hänen kuolemansa jälkeen. Hänen perheensä oli toistuvasti selittänyt, että näin ei tapahtunut.

Sadakon tarina innoitti Peace Crane Project -projektia, maailmanlaajuista aloitetta, jossa oppilaat tekevät paperinostureita maailmanrauhan vision ylläpitämiseksi. Origamilla on siis assosiaatioita, joilla on melko voimakas viesti kansainvälisesti.

Origamilla on vahvat henkiset yhteydet

Tiesitkö, että japanilainen sana ”kami” tarkoittaa sekä paperia että jumalaa? Tämä on osasyy siihen, miksi origamia käytetään niin laajalti uskonnollisissa seremonioissa Japanissa.

Origamin maailmanennätykset

Tässä on muutamia mielenkiintoisia origamin maailmanennätyksiä, jotka pitävät paikkansa tämän artikkelin kirjoittamishetkellä. Pisin origamilentokoneen lento on tällä hetkellä 22,48 sekuntia, ja sitä pitää hallussaan Takuo Toda (joka ilmeisesti keksi paperilentokoneen – aika siisti väite kuuluisuudesta). Pienin origami-nosturi oli kooltaan 0,1 mm x 0,1 mm, ja sen loi taiteilija Naito Akira mikroskoopin avulla. 256 jalkaa 6 tuumaa on origami-nosturin suurimman siipiväliennätyksen ennätys, jota pitävät hallussaan Odate, Japanin asukkaat.

Miksi origami on tärkeää japanilaisessa kulttuurissa?

Se opettaa tarkkuuden ja järjestyksen tärkeyttä

Origami-kuviota tehtäessä ei voi leikata nurkista – jokaisen taitoksen on oltava oikeassa asennossa ja oikeassa järjestyksessä. Tämä taito opetetaan lapsille jo nuorena on siksi paljon kulttuurisesti merkittävämpi kuin pelkkä askartelu. Origami opettaa japanilaisille lapsille yhteyden ahkeran työskentelyn ja tulosten näkemisen välillä – jotain, josta japanilainen kulttuuri on ylpeä.

Se säilyttää osan Japanin historiaa

Jos et ohittanut tämän artikkelin historiaosuutta (tuhma tuhma, jos niin on käynyt), tiedät, että origami on osa Japanin tarinaa. On tärkeää säilyttää kansallinen perintö siirtämällä eteenpäin esi-isien kieltä ja tapoja, vaikka niitä ei käytettäisikään päivittäin. Usko pois joltain, joka puhuu irlannin kieltä sujuvasti – kansallinen identiteetti on tärkeää.

Sitä on käytännön hyötyä

Japanilaiset ovat käytännöllistä kansaa, ja origamilla on paljon käytännön hyötyä. Olemme jo käsitelleet niitä, mutta käydäänpä läpi joitakin kohokohtia. Lapsille origamilla voidaan opettaa hankalia käsitteitä, kuten geometriaa. Tekniikassa origamia voidaan käyttää monimutkaisten tuotteiden suunnitteluun. Laajemmassa yhteiskunnassa origamia voidaan käyttää yhteisöjen keskittymiseen laajamittaisiin kysymyksiin, kuten rauhaan. Kaukana siitä, että origami olisi ”pelkkää taidetta”, sillä sillä on konkreettisia käyttötarkoituksia, mikä viehättää japanilaisia.

Se on symbolista

Monilla japanilaisten origamitaiteilijoiden käyttämillä taitteilla on syvempi merkitys. Katso esimerkiksi perinteisesti häissä käytettäviä joutsenkoristeita, jotka edustavat pariskunnan yhteen tulemista. Katso lohikäärmeitä, yksi yleisimmistä japanilaisista taitoksista, jotka edustavat voimaa ja viisautta. Ja tietysti katsokaa kurkia – kun niitä on tuhat kappaletta, maailma on teidän osterinne.

Niin käytännöllisiä kuin japanilaiset ovatkin, he panostavat myös paljon symboliikkaan – ja origamin avulla he voivat luoda mitä tahansa tilaisuuteen sopivaa symbolia.

Se kulkee aikojen mukana

Ei origami ole mikään menneisyyteen jämähtänyt tunkkainen käsityötaito, vaan se on kulkenut aikojen mukana, ja sen ansiosta se voi pysyä edelleen merkityksellisenä osana japanilaista kulttuuria. Nykyaikaisesta origamista on vuosien saatossa tullut yhä kawaii – japanilaisissa luokkahuoneissa oppilaat taittelevat yhtä todennäköisesti paperista Pikachua kuin paperinosturia!

Kulttuurisen merkityksensä, maailmanlaajuisten ihailijoidensa ja jatkuvan sopeutumisensa vuoksi on epätodennäköistä, että japanilainen origamitaide häipyisi menneisyyteen lähiaikoina.