Martin Lutherin 95 teesiä pidetään usein peruskirjana, protestanttisen kirkon rohkeana itsenäisyysjulistuksena.
Mutta kirjoittaessaan lähes sata väittelykohdetta latinaksi Luther kutsui akateemisia kollegoitaan vain ”kiistelemään lahjojen voimasta ja tehokkuudesta”, kuten teesit virallisesti nimettiin. (Väittelyä ei koskaan pidetty, koska teesit käännettiin saksaksi ja levitettiin laajalti, mikä aiheutti kuohuntaa.)
Mitä syntipukit olivat? Katumuksen sakramentissa kristityt tunnustivat syntinsä ja saivat niistä synninpäästön. Katumusprosessiin kuului hyvitys – ajallisen rangaistuksen maksaminen näistä synneistä. Tietyissä olosuhteissa joku, joka oli todella katuvainen ja tunnustanut syntinsä, saattoi saada osittaisen (tai harvoin täydellisen) vapautuksen ajallisesta rangaistuksesta ostamalla lahjakirjeen.
95 teesissä Luther ei hyökännyt lahjanantokirjeen ajatusta vastaan, sillä teesissä 73 hän kirjoitti: ” … paavi jyrisee oikeutetusti niitä vastaan, jotka millään keinolla keksivät vahingoittaa lahjanantokirjeen myyntiä.”
Mutta Luther vastusti jyrkästi lahjanantokirjeen väärinkäyttöä – viimeisimpänä Johann Tetzelin myyntimyynnistä. Ja samalla Luther, vaikkei luultavasti ollutkaan täysin tietoinen siitä, kaatoi monia keskiaikaisen kristinuskon käytäntöjä tukevia pilareita.
Keskeiset lausumat
Tässä on 13 näytettä Lutherin teeseistä:
1. Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: ”Tehkää parannus” jne. hän tarkoittaa, että uskovien koko elämän tulisi olla parannusta.
2. Tätä lausumaa ei voi ymmärtää katumuksen sakramentista eli ripittäytymisestä ja tyydytyksestä, jota papisto hoitaa.
27. Tämä lausuma ei voi tarkoittaa katumusta. Ne saarnaavat inhimillistä hulluutta, jotka teeskentelevät, että heti kun raha arkussa soi, sielu kiirastulesta lähtee.
32. Ne, jotka luulevat, että he ovat lahjakirjojensa perusteella varmoja pelastuksesta, joutuvat ikuiseen kadotukseen yhdessä opettajiensa kanssa.
36. Jokaiselle aidosti katuvalle kristitylle annetaan täysi anteeksiantamus sekä rangaistuksesta että syyllisyydestä, vaikka hänellä ei olisikaan päästökirjeitä.
37. Jokaisella oikealla kristityllä, olipa hän elossa tai kuollut, on osallisuus kaikkiin Kristuksen ja kirkon antamiin etuihin, sillä Jumala on suonut ne hänelle myös ilman anteeksiantokirjeitä.
45. Kristityille on opetettava, että se, joka näkee jonkun hädässä olevan ihmisen ja sen sijaan, että auttaisi häntä, käyttää rahojaan päästölupaan, ei saa paavilta päästölupaa vaan Jumalan tyytymättömyyden.
51. Kristityille on opetettava, että paavin pitäisi ja hän antaisi oman omaisuutensa köyhille, joilta eräät abendisaarnaajat kiskovat rahaa, vaikka hänen täytyisi myydä Pyhän Pietarin katedraali sitä varten.
81. Tämä häpeilemätön armonjulistus tekee jopa oppineiden miesten vaikeaksi puolustaa paavin kunniaa panettelua vastaan tai vastata maallikoiden epäilemättä oveliin kysymyksiin.
82. Esim: ”Miksi paavi ei tyhjennä kiirastulta pyhän rakkauden tähden … sillä loppujen lopuksi hän vapauttaa lukemattomia sieluja katedraalin rakentamista varten lahjoitetun likaisen rahan vuoksi. …”
90. Näiden hyvin puhuttelevien maallikoiden väitteiden tukahduttaminen väkisin sen sijaan, että niihin vastattaisiin riittävin perusteluin, merkitsisi kirkon ja paavin altistamista vihollistensa pilkalle ja kristittyjen tekemistä onnettomiksi.
94. Meidän tulisi kehottaa kristittyjä seuraamaan Kristusta, heidän päämiestään, rangaistuksen, kuoleman ja helvetin läpi.
95. Asettakoot siis luottamuksensa siihen, että he pääsevät taivaaseen monien koettelemusten kautta, eikä johonkin väärään turvallisuuteen ja rauhaan.
Kahden kuukauden kuluessa Johann Tetzel ampui takaisin omilla teeseillään, joihin kuului mm: ”Kristityille tulisi opettaa, että paavi on toimivaltansa nojalla koko katolista kirkkoa ja sen neuvostoja ylempiarvoisempi ja että heidän tulisi nöyrästi totella hänen ohjesääntöjään.”
Painettu artikkelista ”Protestants’ Most-Famous Document”, ChristianHistory.netin toimitukset. Klikkaa tästä lukeaksesi alkuperäisen artikkelin ja saadaksesi tietoja uusintapainoksesta.