Mitä ihmiset käyttivät ennen shampoota?

Kun kaupallinen shampoo alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille 1930-luvulla, se muutti maailman. Herääkin kysymys, mitä ihmiset tekivät ennen shampoota? Käytettiinkö vain vettä, saippuaa vai jotain muuta? Tarkastelemme joitakin historiallisten kansojen suosituimpia hiustenhoitotapoja, melko arkipäiväisistä todella outoihin.

Ancient Hair Care: Not As Weird As You Might Might Think

Tuhansia vuosia sitten oli monenlaisia näkemyksiä siitä, miten hiukset pestään ja hoidetaan. Sumerissa, sikäli kuin tiedämme, ihmiset peseytyivät enimmäkseen ilman saippuaa ja rasvasivat hiuksiaan pitääkseen ne kiiltävinä. Hajun häivyttämiseksi naiset laittoivat päähänsä hajuvesikartioita, jotka pitivät hiukset tuoksuvina koko päivän. Muinaisessa Kiinassa ihmiset käyttivät hiustensa pesuun Cedrela-kasvia, tuoksuvaa puuvartista kasvia, josta nykyään valmistetaan sikarilaatikoita.

Egyptissä heidän tapansa pestä hiukset oli: älä. He vain ajelivat kaiken pois välttääkseen päätäitä! He tosin käyttivät peruukkeja, jotka he pesivät usein sitrusmehulla. Mehun sisältämä sitruunahappo liuotti peruukissa olevat öljyt ja jätti hiustupet tiiviiksi. Pesun jälkeen he käyttivät mielellään manteliöljyä hoitoaineena.

Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät oliiviöljyä hoitamaan hiuksiaan ja pitämään ne pehmeinä sekä etikkahuuhteluja pitämään ne puhtaina ja vaalentamaan väriä.

Keskiaikainen hiustenhoito: Pekoninrasvaa, hirven kuorta, rosmariinivettä ja lipeää

Keskiajalla kylvyt olivat paljon työtä ja niitä pidettiin jopa epäterveellisinä, joten ihmiset käyttivät niitä harvoin. Joissakin osissa Eurooppaa neuvottiin kuitenkin, että naiset sekoittivat poltettua ohraleipää, suolaa ja karhunrasvaa keskenään ja laittoivat sitä hiuksiinsa. Sen piti saada ne kasvamaan! Jotkut muut naiset tekivät mielellään teetä vuohenmaidosta tai vedestä sekä jalavan kuoresta, pajunjuuresta ja ruokojuuresta ja pesivät sillä hiuksensa. Sen piti tehdä niistä paksummat. Muita hiustenpesumenetelmiä olivat etikka, rosmariinivesi, nokkoset, minttu, timjami ja monet muut yrtit.

Renessanssin aikana italialaiset naiset pesivät hiuksensa lipeäsaippualla ja käyttivät sen jälkeen pekoninrasvaa ja lakritsia hiusten hoitamiseen.

18. vuosisadan hiustenhoito: Peruukit runsain mitoin

1700- ja 1800-luvuilla peruukit olivat kaikki kaikessa. Suurin osa ihmisistä pesi hiuksensa lipeäsaippuoilla tai vedellä, ja silti he kulkivat päivät rasvoittamassa hiuksiaan ja vetämässä niitä taaksepäin. Mikä oli juju? Nyt rikkaat ihmiset pitivät mielellään peruukkeja – eivätkä mitä tahansa peruukkeja, vaan valtavia, puuteroituja peruukkeja. Ne olivat useimmiten valkoisia, mutta naiset pitivät myös pastelliväreistä, kuten vaaleanpunaisesta, sinisestä ja jopa laventelista. Mitä rikkaampi olit, sitä isompi peruukki oli.

Aikojen kuluessa varakkaammat ihmiset käyttivät yhä pitempiä peruukkeja. Ne tehtiin yleensä ihmiskarvoista, mutta joskus ne korvattiin vuohen- tai hevosen karvoilla.

Kerrotaan, että Ranskassa sijaitseva Matignonin kreivitär maksoi kampaajalle siitä, että tämä teki hänelle uuden peruukin viikon jokaiselle päivälle!

Viktoriaaninen aikakausi: Munat. Munia kaikkialla.

Viktoriaanisen aikakauden aikana tuhannet lääkärit kävivät kaduilla julistamassa kylpemisen terveyshyötyjä maailmalle. Viktoriaanit olivat tunnetusti innostuneita uusista, teollistuneista tuotteista ja terveyshulluista. Hiusten pesu lipeällä oli edelleen yleistä, mutta haastajana ilmestyi vaatimaton muna. Nyt noin kerran kuukaudessa (kuten oli suositeltu määrä) naiset halkaisivat kananmunan päänsä päälle, työstivät tahmean kananmunan vaahdoksi hiuksiinsa ja huuhtelivat sen sitten pois.

Castille-saippua oli myös suosittu vaihtoehto, samoin kuin P&G:n ”Ivory Soap”, jonka William Procter ja James Gamble keksivät ensimmäisen kerran vuonna 1859. ”Macassar-öljyä”, kookosöljystä, palmuöljystä ja ”ylang-ylang” -nimisistä kukista saadusta öljystä valmistettua öljyä, käytettiin suosittuna hoitoaineena.

1930-luvun shampoovallankumous

Viimein vuonna 1930 Springfieldissä Massachusettesissa tohtori John H. Breck perusti Breck Shampoon. Hänen nokkelan mainoskampanjansa ansiosta kaupallista shampoota alettiin käyttää hiustenpesutuotteena. Breck julkaisi mainoksia Woman’s Home Companion-, Seventeen-, Harper’s Bazaar-, Glamor- ja jopa Vogue-lehdissä iskulauseella ”jokainen nainen on erilainen” ja väitti luoneensa yksilöllisen shampoon, jonka avulla saataisiin joka kerta kauniit hiukset. 1950-luvulle tultaessa hänen shampoonsa oli saatavilla lähes kaikkialla. Kampanja pysyi suosittuna 1970-luvulle asti, ja se loi kulttuurisen odotuksen usein tapahtuvasta hiustenpesusta.

Muut yritykset ottivat nopeasti mallia, ja hiustenhoitoteollisuus syntyi. Siitä lähtien olemme käyttäneet kaupallista shampoota.