Viime vuoden marraskuussa iPhone varastettiin taskustani juhlissa. Purskahdin itkuun ja nyrkkeilin kaikille ympärillä oleville kysellen, missä se on; ystäväni yrittivät rauhoitella minua ja yhtäkkiä olin Uberin takapenkillä miettimässä, miksi ihmeessä olin niin vihainen.
Loppujen lopuksi se on vain puhelin.
En rehellisesti sanottuna käyttänyt sitä paljoa; lähetin Whatsapp-viestejä ystävilleni, otin kuvia ja kirjoitin muistiinpanoja, ja lisäksi tärkein käyttötarkoitukseni: kuuntelin Spotifyta joka paikassa; työmatkalla, kuntoillessani ja tiskaillessani tiskitkin. Sen lisäksi myönnän, että pari kertaa haaveilin elämästä ilman puhelinta.
Kun aika koitti ja näin itseni ilman puhelinta enää, en voinut muuta kuin tuntea itseni tyhjäksi. Älkää käsittäkö väärin, ei sellaista tyhjyyttä, joka jättää sydämen särkyneeksi ja masentuneeksi, vaan sellaista tyhjyyttä, joka luo tilaa muille asioille. Asioille, jotka, uskallan väittää, ovat tärkeämpiä.”
Näin ollen, nämä ovat joitakin niistä opetuksista, joita olen oppinut siitä, että minulla ei ole älypuhelinta.”
- Olen enemmän läsnä: Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa sinusta joltain zen-paskalta, mutta myönnä se: et ole paikalla, kun katsot näyttöä. Et ole oikeasti paikalla, kun mietit, kuinka monta ilmoitusta sinulla saattaa olla aloitusnäytölläsi. Et ole oikeasti siellä muokkaamassa sitä Instagram-kuvaa, kun hengailet ystäväsi kanssa. Kun sinulla ei ole puhelinta, et voi paeta sitä, että olet todella, 100-prosenttisesti siellä, missä olet.
- Olen tuottavampi: Älä taas ajattele, että koska minulla ei ole puhelinta, en voi langeta Netflix-prokrastinaatio-loukkuun. Olen edelleen normaali(?) ihminen, joka rakastaa viivyttelyä, vaikka nykyinen tilanteeni, jossa olen ilman puhelinta, on itse asiassa vähentänyt mahdollisuuksia, että minua häiritsevät ilmoitukset, syötteet tai ryhmäviestit, ja auttaa hoitamaan multitasking-oireyhtymää, joka meillä kaikilla on. Ratkaisen vain sen, mikä on edessäni juuri nyt.
- Minulla on merkityksellisempiä vuorovaikutussuhteita: Tämä on valtava. Se, ettei sinulla ole puhelinta, tarkoittaa, että et voi helposti kommunikoida kaikkien ympärilläsi olevien kanssa: muista, ei enää Whatsappia, Messengeriä, Telegramia, puheluita tai välittömästi vastattuja sähköposteja. Tämä saa sinut valitsemaan tarkkaan, kenen kanssa juttelet, kun sinulla on siihen mahdollisuus, koska kenelläkään ei ole aikaa merkityksettömiin keskusteluihin, jotka vain hukkaavat aikaa tylsistyessään.
- Olen oppinut selviytymään hankalista tilanteista: Tiedäthän, kun yhtäkkiä huomaat olevasi keskellä sosiaalista tapahtumaa, jossa et tunne ketään ja kukaan ei tunne sinua? Totta kai sinä tiedät! Yleensä vedät puhelimesi taskustasi ja tarkistat postisi, lähetät twiitin tai otat kuvan juomastasi ja postaat sen facebookiin! Kuten kaikki muutkin tekevät ja teeskentelevät olevansa liian siistejä ollakseen paikalla! No, kuvittele nyt, ettet voi tehdä sitä, koska sinulla ei ole puhelinta. Usko minua, sinä (lainaten xxi-luvun rap-runoilija Kendrick Lamaria) olet nöyrä, b*t@h ja ponnista itsesi vuorovaikutukseen uusien ihmisten kanssa tai mene kotiin.
- Olen vähemmän ahdistunut: Ahdistuneisuuteni tasot ovat laskeneet paljon, koska minun ei todellakaan tarvitse pitää jatkuvasti silmällä laitetta nähdäkseni, olenko saanut uusia viestejä, ilmoituksia tai päivityksiä. Kun minulla oli puhelin, tunsin itseni jopa vainoharhaiseksi ja luulin, että se värisee, vaikka se ei oikeasti värähtänyt.
- Käytän kannettavaa tietokonettani kaikkeen: viestittelyyn, musiikkiin, Youtubeen, Mediumiin. Ja läppäriä ei todellakaan voi raahata mukanaan kaikkialle, joten kaikki, mitä netissä tapahtuu, pysyy siellä, kunnes käynnistät sen uudelleen.
- Luen enemmän: Tämä on tuottavuuden sivuvaikutus, mutta se oli pakko sisällyttää listaan. Olen ahminut noin 3-4 kirjaa sen jälkeen, kun minulla ei ole ollut puhelinta. No, minun oli pakko käyttää aikani johonkin, mikäs sen parempaa kuin lukeminen!!!
Luetteloa voisi jatkaa, mutta en halua vaikuttaa joltain, joka saarnaa ja käskee sinua heittämään puhelimesi pois ja haistelemaan ruusuja. Todellisuus on se, että nykyään älypuhelin helpottaa viestintää, tehtäviä voi hoitaa vain sovelluksista ja voit ostaa asioita/saada ohjeita/tai tulostaa asiakirjoja vain näyttöä napauttamalla.
Käytännöllisyys. Älypuhelinten ideana on tehdä elämästämme helpompaa, käytännöllisempää ja tuottavampaa. Älypuhelimet ovat työkaluja, me hallitsemme, miten käytämme niitä ja miten käytämme aikamme niiden parissa. Tai ainakin meidän pitäisi.
Ei ehkä ole yllätys, jos kerron, että hankin lopulta uuden älypuhelimen, lähiaikoina (vaikka olen vielä hieman vastahakoinen, se on välttämätön tuote). Mutta tämän valaisevan kokemuksen jälkeen olen hieman tietoisempi siitä, miten käytän sitä helpottaakseni elämääni.
Tehdäkseni siitä helpompaa, en monimutkaisempaa.