Seksuaalisen fetissin omaaminen ei ole aina helppoa. Psykiatrisessa yhteisössä parafilioiksi kutsutut fetissit määritellään löyhästi kokemukseksi siitä, että epätavalliset tai hyvin erityiset ärsykkeet kiihottavat seksuaalisesti. Fetissejä on monenlaisia, tavallisesta jalkafetissistä (podofilia) hämärämpään akrotomofiliaan (vetovoima amputoituihin ihmisiin) tai fornifiliaan (vetovoima ihmisiin, joita käytetään huonekaluina). Ne ovat myös yllättävän yleisiä: erään vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes joka kuudennella ihmisellä on fetissi.
Koska fetissit ovat erittäin leimallisia, monien ihmisten on kuitenkin vaikea hyväksyä niitä – ja tämä pätee kaksinkertaisesti, jos heidän fetissiään ei todellisuudessa ole olemassa. Makrofilia – joka tunnetaan yleisemmin nimellä ”jättiläisfetissi” – kuuluu tähän kategoriaan.
Useimmissa tapauksissa makrofilia ilmenee siten, että heteroseksuaaliset miehet kiihottuvat ajatuksesta, että erittäin suuret naiset (tai harvemmin miehet) tekevät massiivisia asioita, kuten tuhoavat kaupunkeja, murskaavat ihmisiä ja autoja jalkojensa alle ja yleisesti ottaen aiheuttavat tuhoa. Ennen internetiä makrofiilit saattoivat joutua turvautumaan vuoden 1958 Attack of the 50 Foot Woman -elokuvan uusintakatsomiseen saadakseen nautintonsa, mutta nykyään on olemassa lukuisia verkkofoorumeita, kuten GiantessCity.com, jolla on yli 92 000 jäsentä, sekä yli 2000 ”jättiläisnaisen” videota xHamster-sivustolla, sivuston tiedottajan Alex Hawkinsin mukaan. Tällaiset videot on usein kuvattu alhaalta päin, ja niissä nainen polkee ympäriinsä, joskus pieniä lelusotilaita tai pienoismallikaupunkeja jalkojensa juuressa, kun hän murskaa tai litistää ne peppunsa alle tai rintojensa väliin. Joskus hän jopa syö niitä.
Me emme oikeastaan tiedä, kuinka yleistä makrofilia on, osittain siksi, että sitä on tutkittu harvoin: tähän mennessä makrofiliasta ei ole koskaan julkaistu tieteellistä artikkelia. Mutta yleisesti ottaen makrofilian kaltaisten fetissien juuret eivät ole täysin selvillä, vaikka uskotaankin, että ne juurtuvat lapsuuden ja nuoruuden aikana. ”Kyse voi olla seksuaalisesta leimautumisesta (nuorella pojalla on seksuaalisesti kiihottava/muistettava kohtaaminen naisen kanssa, joka kohoaa hänen yläpuolelleen, ja se muokkaa hänen eroottista malliaan); tai tavasta hallita trauman aiheuttamaa kipua ja muuntaa se mielihyväksi (poika melkein tukahdutetaan ja hän tuntee itsensä avuttomaksi, mutta myöhemmin elämässään hänellä on tämä fantasia)”, sanoo tohtori Ian Kerner, PhD, LMFT, psykoterapeutti, joka on lisensoitu psykoterapeutti ja kirjoittaja, joka on julkaissut kirjan ”She Comes First” (Hän tulee ensimmäisenä).
Dr. Justin Lehmiller, Ball State Universityn sosiaalipsykologian jatko-ohjelman johtaja ja The Psychology of Human Sexuality -kirjan kirjoittaja, arvelee, että fetissi ”liittyy luultavasti laajempaan kiinnostukseen dominanssia ja alistumista kohtaan, koska suurin osa tämän alan pornosta ja erotiikasta kuvaa jättiläismäistä ihmistä, joka käyttää valtaa jonkun paljon pienemmän ihmisen yli.”
Tärkeää on kuitenkin huomioida, että vaikkemme ehkä ymmärrä himojen juuria, makrofilian kaltaiset fetissien kaltaiset fetissit ovat normaaleja, terveitä seksuaalisuuden ilmaisuja. ”Ihmisillä on usein jo paljon häpeää fetissinsä ympärillä”, sanoo Los Angelesissa toimiva seksuaaliterapeutti Moushumi Ghose. ”On tärkeää, että ihmiset yrittävät ymmärtää fetissiään, ja mikä tärkeintä, yrittävät ilmaista sitä terveellä, suostumuksellisella tavalla joko yksin tai toisten suostumuksellisten aikuisten kanssa.”
Me ihmettelimme, millaista on kokea jättiläisfetissi, joten puhuimme yhdelle GiantessCityn aktiivisimmista jäsenistä, Davidille* (nimi on muutettu yksityisyydensuojan vuoksi). David on hetero, valkoinen, sinkkukokki Amerikan eteläosista, joka on tuntenut vetoa jättiläisnaisiin (erityisesti jättiläisnaisten jalkoihin) niin kauan kuin hän muistaa. Tässä on, mitä hänellä oli sanottavaa.
MH SEX: The Man’s Guide To Kinky Sex:
Men’s Health:
David: Kun olin hyvin nuori, leikin paljon Matchbox-autoilla, kuten kaikki muutkin nuoret pojat. Huomasin, että pidin kovasti siitä, kun joku käveli ohi ja astui pienen auton tai rakentamani osan päälle. Minulla oli aina tämä ainutlaatuinen halu olla pieni ja olla auton tai rakennuksen sisällä nähdäkseni, miltä se tuntuisi.
MH: Muistatko, milloin tajusit, että tämä ei ollut normaalia?
D: Olin aina lapsuudessani hölmö, energinen lapsi. Kun olin löytämässä jalkafetissiäni, törmäsin valokuviin, joissa tytöt astuivat pikkuruisten ihmisfiguurien päälle, ja siisteihin kuviin, joissa pikkuruiset miehet olivat juuttuneet varpaiden väliin jalan alta katsottuna. Tiesin, että se, että pidän jaloista, saisi ihmiset tuomitsemaan minut, joten oletin, että tietysti tämäkin fantasia saisi minut tuomitsemaan.
MH: Saiko se aikaan sen, että ihmiset tuomitsivat sinut? Onko se ollut ongelma elämässäsi?
D: Minua on ehdottomasti kiusattu ja vähätelty sen takia, eikä hauskalla tai kunnioittavalla, leikkisällä tavalla. Minulla on ollut paljon itseluottamusongelmia sen takia aiemmin. Mutta kukaan perheessäni ei ole vieraantunut minusta sen takia, koska he rakastavat minua ja sitä hölmöä, ahkeraa ihmistä, joka olen. Sillä ei ole väliä, mistä pidän, varsinkaan jos se on harmitonta. Se on minulle todella hauska pakopaikka olla fantasiamaassa.
MH: Millainen kokemus sinulle on nähdä kuvia tai videoita jättiläisnaisista? Onko se seksuaalista vai enemmänkin henkistä?
D: Se on sekoitus seksuaalista kiihkoa ja siistiä henkistä huumaa fantasiamaahan ajautumisesta! Kuvat ja kamerakulmat sekä videot herättävät fantasian eloon. On hauska nähdä pikkumiehen näkökulma, ja vaikka olen runkannut muutaman kerran tälle sisällölle, pidän sitä enimmäkseen todella siistinä. Vähän kuin taidetta.
MH: Mikä nimenomaan houkuttelee sinua ajatuksessa olla pikkuruinen mies valtavan naisen jalan alla? Osaatko pukea sen sanoiksi?
D: Se on ehdottomasti sen voimattomuus. Sen ympärillä koko tämä fetissi mielestäni pyörii. Olla kauniin jumalattaren mielijohteessa, olipa hän sitten jättimäinen ja murskata pikkukaupunkeja isovarpaansa alla tai flip-floppiensa tai lenkkareidensa pohjalla, miehen tai useamman ihmisen kutistamiseen ja murskaamiseen tai käyttämiseen jalkaorjina tai seksiorjina. Kaikki pyörii jättiläistytön vallan ja kauneuden ympärillä!
Luulen, että useimpia miehiä viehättää alistumistekijä. Meidät on synnytetty ja kasvatettu dominoiviksi. Sillä on ehdottomasti tekemistä patriarkaalisen yhteiskuntamme kanssa. On valtava muutos muuttua alistuvaksi ja tämän fetissin äärimmäisyys tuo sen täysillä esiin. Se on hauskaa, ja uskon, että monista miehistä on hauskaa olla niin voimaton. Olla naisen käyttämä ja hyväksikäyttämä.
MH: Minkälaisesta jättiläissisällöstä pidät eniten? Liittyykö fetissisi muihin fetisseihin?
D: Fetissini jättiläisnaisten kanssa pyörii jalkafetissini ympärillä. Harrastan alistuvaa ja hallitsevaa roolileikkiä jonkin verran, liittyen vain jalkoihin. Ja sillä on ehdottomasti tekemistä sen kanssa, että pidän jättiläisnaisen jalkapornosta. Minusta fetissin muut aspektit ovat kiehtovia, mutta enimmäkseen kyse on siitä, että naisen jalka astuu päälleni tai nöyryyttää minua, kun olen pieni.
MH: Kuvitteletko mieluummin jättiläisnaisia, jotka ovat pilvenpiirtäjän kokoisia? Vai kutistumista niin, että normaalikokoiset naiset ovat jättiläismäisiä sinuun verrattuna?
D: Mieluummin kutistun superpikkuruiseksi ja tulen käytetyksi ja melkein epäinhimillistetyksi siihen pisteeseen asti, että olen tytön ”inhimillinen varpaankärsämö”. Useimpien mielestä se on ällöttävää, mutta joidenkin, kuten minun, mielestä se on aika huvittavaa ja sopii skenaarioon, jossa nöyryytetään pienijalkaista ihmistä.
MH: Minkä kokoisesta jättiläisnaisesta olet eniten kiinnostunut? Kuinka paljon sinua suurempi ihanteellinen jättiläistyttösi olisi?
D: Henkilökohtaisessa fantasiassani olisin millimetrin pituinen ja olisin jalkaorja. Joskus olisin pienempikin. Mikroskooppiset fantasiat ovat hauskoja. Mutta sanoisin, että millimetrin ja tuuman välillä on paras koko.
MH: Etenkin jättiläisfetissi vaatii todella pakenemista fantasiamaahan, jotta sitä voi toteuttaa. Onko se koskaan pettymys, ettet voi oikeasti toteuttaa sitä?
D: Se ei todellakaan ole pettymys. Rakastan sitä puolta, että se ei voi oikeasti tapahtua. Maailma olisi kauhistuttava paikka, jos ihmiset voisivat oikeasti kutistaa toisia ihmisiä. Olet nähnyt Godzilla-elokuvat – se ei tunnu hyvältä!
Mielestäni se antaa sille leikkisämmän aspektin fantasioida ja paeta todellisuutta hieman. Sen kanssa voi olla todella luova ja innovatiivinen. Se varmaan auttaa treenaamaan mieltä!
MH: Tiedätkö fetissin muista ilmenemismuodoista?
D: On tyyppejä, jotka nauttivat siitä, että heitä laitetaan tissien väliin ja litistetään, istutaan heidän päälleen, syödään, teipataan hammasharjaan, peitetään syljellä, käytetään pienenä kutistuneena seksileluna, tai aisankannattajina tuon kokoisena. Fetissejä on niin paljon, ja ihmiset ovat niin ihanan ainutlaatuisia, että pystymme löytämään nautintoa mitä oudoimmista asioista!
Ei kaikilla ole fetissejä, eivätkä kaikki löydä niitä, joita heillä on. Mutta on tärkeää, että kunnioitamme jokaista siitä, että hän pitää siitä mistä pitää, niin kauan kuin se ei aiheuta fyysistä tai ei-toivottua haittaa kenellekään toiselle ihmiselle tai elävälle olennolle.
MH: Onko tämä fetissi hyödyttänyt sinua millään tavalla?
D: Fetissin omistaminen auttoi minua olemaan mukavampi itseni kanssa ja hyväksymään paremmin muita, jotka ovat yhtä ainutlaatuisia omalla tavallaan. Se sai minut ymmärtämään, että moninaisuudessa parasta on se, kuinka erilaisia ja yhtä ihania ihmiset ovat.