John Burger – julkaistu 29.09.20
Keskiajan tarinat löysivät hengellisen merkityksen ihmisen syntiinlankeemuksen ja lunastuksen välineen välisessä yhteydessä.
Vähemmän moni ei ehkä nykyään pohdiskele asiaa, mutta eri aikoina kristinuskon historiassa ihmiset ovat pyrkineet selittämään, mistä Kristuksen risti on peräisin. Osa syntyneistä legendoista on mielikuvituksellisia, ja niissä on usein pelastushistoriaan liittyviä hengellisiä merkityksiä.
Vuonna 1910 brittiläinen kirkkotieteilijä James Charles Wall kokosi joitakin näistä legendoista kirjassaan Relics Of The Passion.
”Kun maailma soi uutisesta, jonka mukaan pyhä risti oli löydetty, ja kaikki kyselivät yksityiskohtia, kunkin yksilön mielen työskentelyn mukaan, nousivat esiin muun muassa nämä kysymykset”, hän kirjoitti. ”Mistä puusta se oli tehty? Missä se kasvoi? Millä paikkakunnalla tuo kasvi versoi …?”
Eräässä kiehtovimmista legendoista luodaan suora yhteys syntiinlankeemuksen ja kärsimyksen välille, jolla Kristus maksoi Aatamin synnistä. Seet, yksi Aatamin ja Eevan pojista, haki Aatamille apua, kun tämä oli sairas. Kun häneltä evättiin pyyntö saada muutama tippa öljyä elämän puusta, hänelle annettiin sen sijaan oksa kyseisestä puusta. Aatamin kuoltua Seet istutti oksan hänen hautansa päälle, ja puu kasvoi. Tuosta puusta hakattiin vuosisatoja myöhemmin ristin pystysuora osa.
”Ristitanko tehtiin sypressistä, jalkojen lepäämiseen tarkoitettu osa oli palmua, ja kaiverrus kirjoitettiin oliivinpalan päälle”, Wall kertoo.
Samaisen legendan toinen muoto kuitenkin selittää, että arkkienkeli Mikael, joka kieltäytyi antamasta Seetille öljyä puusta, antoi hänelle kolme siementä tiedon puusta (josta Aatami ja Eeva söivät laittomasti), jotka oli tarkoitus laittaa Aatamin kielen alle, kun hänet haudattiin. Taivaallinen sanansaattaja lupasi, että noista siemenistä kasvaisi puu, joka kantaisi hedelmää, jolloin Aadam pelastuisi ja eläisi jälleen.
”Kolmesta siemenestä kasvoi kolminaisuus, joka koostui kolmesta erillisestä puusta, setripuusta, sypressistä ja männystä, vaikka ne yhdistyivät yhdeksi rungoksi”, Wall kirjoittaa. ”Tästä puusta Mooses leikkasi sauvansa. Daavid istutti sen erään Jerusalemin lähellä olevan lammen reunalle, ja sen oksien alla hän sävelsi psalmejaan.”
Solomon kaatoi sen muodostaakseen pylvään temppeliinsä, mutta koska se oli liian lyhyt, se hylättiin ja heitettiin puron yli sillaksi. Kun Saaban kuningatar vieraili Salomon luona, hän kieltäytyi kulkemasta tuon puun yli ja julisti, että se jonain päivänä aiheuttaisi heprealaisten tuhon. Kuningas määräsi, että puu oli poistettava ja haudattava. Tämä tehtiin Betesdan lammikon lähellä, jolloin puun hyveet välittyivät välittömästi veteen. Kristuksen tuomitsemisen jälkeen se löydettiin uima-altaan pinnalta kellumasta, ja juutalaiset pitivät sitä ristin pääpalkkina.
Pitkään on säilynyt perinne, jonka mukaan risti koostui useista eri puista – yleensä kolmesta, kolminaisuuden kunniaksi, mutta joskus useammasta. ”Vanha legenda kertoo, että risti oli tehty ’voiton palmusta’, ’turmeltumattomuuden setripuusta’ ja ’kuninkaallisen ja pappisvihkimyksen oliivipuusta’. Ja eräässä latinankielisessä säkeistössä kerrotaan:
Ristin jalka on setri, Palmu pitää kädet takana, Korkea sypressi pitää ruumiin, Oliivi iloon on kaiverrettu.”
Kysymys siitä, mistä ristin puu on peräisin, on synnyttänyt myös traditioita, jotka ovat johtaneet siihen, että oletetun paikan tai oletettujen paikkojen muistoksi on pystytetty kirkollisia rakennelmia. ”Jerusalemin länsipuolella on kaunis kirkko, jossa ristin puu kasvoi”, sanoi Sir John Mandeville noin vuonna 1360.
Henry Maundrell (1665-1701) sanoo kuvauksessaan kreikkalaisesta luostarista, jossa hän vieraili noin puolen tunnin matkan päässä Jerusalemista: ”Se, mikä luostarissa ansaitsee eniten huomiota, on sen nimen ja perustuksen syy. Se johtuu siitä, että siellä on maa, joka ruokki juurta, joka kantoi puun, joka tuotti puutavaran, joka teki ristin. Pääalttarin alla näytetään kuoppa maassa, jossa puun kanto seisoi.”
Wall identifioi tämän kreikkalaisortodoksiseksi Pyhän Ristin luostariksi, joka sijaitsee kilometrin tai kahden päässä Jerusalemista länteen. Se perustettiin pian sen jälkeen, kun Pyhä Helena oli löytänyt ristin.