Monet maat pyrkivät painostamaan Venäjää ottamaan etäisyyttä Syyrian presidenttiin Bashar al-Assadiin.
Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun epäilty kemiallinen isku tappoi 80 syyrialaista ihmistä Assadin vastaisten kapinallisten hallussa olevassa kaupungissa viime viikolla.
Mutta tällä hetkellä Venäjä ei ole luopumassa tuestaan Assadia kannattaville joukoille.
Miten Venäjä ylipäätään sekaantui kuusi vuotta kestäneeseen Syyrian sotaan – ja miksi se on sille niin tärkeä?
Kuka konfliktissa on mukana?
Ensiksi on sanottava, että tilanne on äärimmäisen monimutkainen; se ei ole niin yksinkertaista kuin että yksi puoli vastaan toinen.
Syyrian konfliktin tärkeimmät osapuolet ovat:
- Presidentti Assadin virallinen Syyrian armeija (joka saa sotilaallista tukea Venäjältä)
- Ns. islamilainen valtio (IS)
- Muut Syyrian kapinalliset:
Teoriassa Venäjä on siellä taistelemassa IS:ää vastaan. Mutta käytännössä se hyökkää myös muita Assadin vastaisia kapinallisia vastaan, joista osa on myös lännen tukemia.
Miten Venäjä joutui mukaan Syyriaan?
Tarina juontaa juurensa ainakin kylmän sodan aikoihin, jolloin Neuvostoliitto sai 1970-luvulla vaikutusvaltaa Syyriassa antamalla apua ja aseita.
Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla sen vaikutusvalta Syyriassa kuitenkin väheni.
Vuonna 2000 Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti ja Bashar al-Assadista Syyrian presidentti.
Heillä ei ollut läheistä suhdetta, mutta 2000-luvun puolivälissä Putin alkoi laajentaa Venäjän armeijaa.
”Putin alkoi miettiä, miten hän kehittäisi Venäjää jälleen suurvallaksi”, sanoo turvallisuusajattelututkimuslaitoksen Oxford Research Groupin Sustainable Security Programme -ohjelman johtaja Richard Reeve.
Venäjän suhteet Syyriaan alkoivat vahvistua aiempien kylmän sodan aikaisten suhteiden vuoksi.
Arabikevään rooli
Venäjän tuki Syyrialle lisääntyi dramaattisesti, kun arabikevät – sarja kansannousuja eri puolilla Lähi-itää – alkoi vuonna 2011.
Libya kaatoi pitkäaikaisen johtajansa Muammar Gaddafin vuonna 2011, ”minkä Venäjä näki suoraan heikentävän sen vaikutusvaltaa arabimaailmassa”, Reeve sanoo.
”Venäjällä oli pitkäaikainen suhde Gaddafiin, ja sillä oli vireillä useiden miljardien dollarien arvosta asekauppaa Libyaan”, hän lisää.
Sen seurauksena presidentti Putin alkoi etsiä liittolaisia muualta alueelta.
”He eivät ajatelleet Syyrian etua vaan omia etujaan”, sanoo LSE:n kansainvälisten suhteiden emeritusprofessori Margot Light.
”En usko, että heillä on aito usko Assadiin.”
Sotilaallisten lihastensa joustaminen
Konflikti on ensimmäinen kerta, kun Venäjä on päässyt oikeasti testaamaan hiljattain laajentuneen armeijansa kykyjä.
”Se on pohjimmiltaan teatteri, jossa he voivat testata sotilaallista kalustoaan ja doktriiniaan”, sanoo Reeve.
”Tämä antaa armeijalle todellista sotakokemusta – oman itseluottamuksensa vuoksi – ja se lähettää viestin muulle maailmalle siitä, että Venäjä on kyvykäs, nykyaikainen sotilaallinen toimija”.
”Lisäksi se näyttää nämä aseet toiminnassa potentiaalisille asiakkaille.”
Richard Reeve sanoo, että näihin asiakkaisiin voivat kuulua Egyptin, Libyan ja Irakin tulevat hallitukset.
Venäjän rooli globaalilla näyttämöllä
Venäjän osallistuminen Lähi-idässä on myös osittain sitä varten, että heillä on sananvaltaa suurissa maailmantapahtumissa, sanoo professori Light.
”Jos haluttaisiin neuvotella konfliktin lopettamisesta, ei voitaisi jättää huomiotta Venäjän näkemyksiä siitä, miten konflikti pitäisi ratkaista”, hän sanoo.
”Se on osa tätä Putinin päättäväisyyttä, lähinnä Putinin päättäväisyyttä osoittaa, että Venäjä on vahva voima, jonka kanssa on varauduttava.”
Hän sanoo myös, että ”Lähi-itä on lähempänä Venäjää kuin meitä , tai Yhdysvaltoja – joten he pitävät levottomuuksia siellä turvallisuusuhkana”.
Hänen mukaansa tämä voi johtua osittain siitä, että he ovat huolissaan konfliktin mahdollisista vaikutuksista Venäjän suureen muslimiväestöön.
Joitakin venäläisiä muslimeja on lähtenyt Syyriaan taistelemaan IS:n ja muiden Assadin vastaisten joukkojen puolesta – mutta ei Assadin.
”He ovat hyvin huolissaan siitä, että he soluttautuvat takaisin Venäjälle”, professori Light sanoo.
”He eivät halua heitä takaisin Venäjälle”. He haluavat tappaa heidät.”
Mitä tulevaisuudesta?
Hra Reeve ei usko Venäjän perääntyvän lähiaikoina, vaikka Assadia syytetään kemiallisten aseiden käyttämisestä omaan kansaansa – syytteen, jonka hänen hallituksensa kiistää jyrkästi.
”Luulen, että he ovat sitoutuneet niin vahvasti tukemaan Assadia, että Venäjän on tällä hetkellä hyvin vaikea irrottautua siitä”, hän sanoo.
”Venäläisille on luultavasti melko kiusallista, että syyrialaiset ovat käyttäneet kemiallisia aseita.”
Prof Light sanoo: ”Assad voitti sodan ilman .
”Se vain vaikuttaa niin typerältä toiminnalta, että sitä on vaikea ymmärtää – ja olen varma, että venäläisten on vaikea ymmärtää sitä. Olen varma, että he ovat erittäin tyytymättömiä siihen.”
Mutta hän sanoo, että länsimaiden vastaus epäiltyihin kemiallisiin iskuihin – vaatimalla Venäjää vetämään pois tukensa Assadille – voi itse asiassa vaikuttaa päinvastoin.
”He eivät tee sitä, mitä me käskemme.”
Löydä meidät Instagramissa osoitteessa BBCNewsbeat ja seuraa meitä Snapchatissa, etsi hakusanalla bbc_newsbeat