Me Pyhän Patrickin katolisessa kirkossa olemme sijoittaneet votiivikynttilätelineen Marian alttarin lähelle seurakuntalaisia varten, jotka haluavat sytyttää kynttilän rukoukseen. Tämä on osa jatkuvaa pyrkimystä tarjota seurakuntalaisille enemmän tilaisuuksia rukoukseen ja hartauteen Herraamme kohtaan. Miksi katolilaiset sytyttävät kynttilöitä?
Kuvan luotto: Allison Kinyon Photography
Tärkeä osa katolisia juhlia
Kynttilöiden sytyttämisellä on hyvin merkittävä rooli lähes jokaisessa katolisen kirkon juhlissa ja rituaaleissa. Kynttilöitä sytytetään messua vietettäessä, liturgisissa ja hautajaiskulkueissa sekä iltarukousseremonioissa. Kynttilät sytytetään tabernaakkelin edessä merkiksi Herran läsnäolosta autuaassa sakramentissa ja kehottamaan uskovia kunnioittamaan sitä.
Tärkeä juutalaisuudessa
Juutalaisuudessa ikuista valoa pidettiin palamassa temppelissä ja synagogissa paitsi sen varmistamiseksi, että illalla pystyttiin sytyttämään muita kynttilöitä tai öljylamppuja, myös osoittamaan Jumalan läsnäoloa (2. Mooseksen kirja 
27:20-21 ja 3. Moos. 24:2-4). Myöhemmin Talmud määräsi sytytetyn lampun arkille, jossa Tooraa ja muita pyhien kirjoitusten kirjoituksia säilytettiin, osoittamaan kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan. Tämä käytäntö vaikutti luultavasti omaan perinteeseemme, jonka mukaan Tabernaakkelin lähellä on palava kynttilä osoittamassa läsnäoloa ja osoittamassa kunnioitusta pyhää sakramenttia kohtaan.
Esihistoriaa edeltävä kirjoitettu historia
Kristityt mukauttivat valaistujen kynttilöiden käytön messuihin, liturgisiin kulkueisiin, iltarukousseremonioihin, hautajaiskulkueita varten, ja jälleen osoittaakseen kunnioitusta varattua pyhää sakramenttia kohtaan. Lisäksi on todisteita siitä, että pyhimysten, erityisesti marttyyrien, haudoilla poltettiin kynttilöitä tai öljylamppuja 200-luvulla ja pyhien kuvien ja reliikkien edessä 300-luvulla. Tämä käytäntö lienee kuitenkin ollut olemassa jo paljon ennen käytettävissä olevia kirjallisia todisteita.
Kristuksen symboli
Katolisessa perinteessämme, niin varhaisina aikoina kuin nykyäänkin, valolla on erityinen merkitys – Kristus. Muistakaa, että Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Yksikään minun seuraajani ei koskaan vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valkeus” (Joh. 8:12) ja ”Minä olen tullut maailmaan sen valkeudeksi, estääkseni jokaista, joka uskoo minuun, jäämästä pimeyteen” (Joh. 12:46).
Kasteen sakramentin liturgiassamme pappi ojentaa pääsiäiskynttilästä sytytettävän kynttilän, joka vuorostaan symboloi pääsiäisen mysteeriä, ja sanoo vastikään kastetuille: ”Kristus on valistanut teidät. Kävelkää aina valon lapsina ja pitäkää uskon liekki elävänä sydämissänne. Kun Herra tulee, menkää häntä vastaan kaikkien pyhien kanssa taivaalliseen valtakuntaan” (Aikuisten kristillisen vihkimisen riitti). Valo on Kristuksen itsensä symboli.
Valo on muistutus siitä, että on pysyttävä läsnä Herralle
Tämän taustan avulla voimme ymmärtää votiivikynttilöiden käyttöä. Täällä, kuten varhaiskristillisinä aikoina, sytytämme kynttilän Herramme tai pyhimyksen patsaan tai pyhän kuvan edessä. Emme tietenkään kunnioita itse patsasta tai kuvaa, vaan sitä, ketä tuo patsas tai kuva edustaa. Valo merkitsee, että rukouksemme, jonka tarjoamme uskossa, tulee Jumalan valoon – ja antaa meille mahdollisuuden täyttyä hänen valollaan. Uskon valossa me rukoilemme Herraa tai pyydämme pyhimystä esirukoukseen – rukoilemaan kanssamme ja puolestamme Herraa. Valo osoittaa myös erityistä kunnioitusta ja haluamme pysyä läsnä Herralle rukouksessa, vaikka voisimme lähteä ja jatkaa päivittäisiä askareitamme.
Jos sytytät kynttilän rukoukseen ja haluat tehdä lahjoituksen seurakunnalle, laita se keräykseen viikonlopun messussa tai jätä se seurakuntakeskukseen toimistoaikana.