Kun PGA Tour siirtyy fanittoman paluunsa toiselle viikolle, katsojat ovat vaatineet enemmän sisäpiirin pääsyä pelaajiin kentällä. Viime viikolla CBS:n Jim Nantz vihjasi, että pelaajat ovat yleisesti ottaen haluttomia mikrofonin ääreen, kun taas Justin Thomas ja Jordan Spieth sanoivat, etteivät mieluummin kuuntelisi. Rickie Fowler oli ainoa pelaaja, joka oli tarkoitus esitellä mikrofonin kanssa viikonloppuna, mutta hän jäi cutista.
Mutta jos kysyt Brooks Koepkalta, kysymyksellä mikrofonin kanssa vai ei, ei ole merkitystä; hänellä on paljon yksinkertaisempi ratkaisu. RBC Heritage -turnauksen avauskierroksensa jälkeen Koepkalta kysyttiin, onko hänellä ajatuksia mikrofonilla varustetuista pelaajista käytävästä keskustelusta.
”Kyllä on”, hän sanoi. (Kun Koepka puhuu ja sanoo, että hänellä on ajatuksia jostain aiheesta, se on yleensä hyvä hetki alkaa kiinnittää huomiota.)
”En ymmärrä, miksi he haluavat meidän käyttävän mikrofonia, kun siellä on puomimikrofoni, joka seisoo kolmen metrin päässä jokaisesta lyönnistä, jonka lyön”, hän sanoi. ”Jos kuuluttajat olisivat hiljaa ja kuuntelisivat, voisitte kuulla jokaisen sanan, josta puhumme. En ymmärrä, mikä se juttu on.
”Puolet ajasta naisella on puomimikrofoni kädessään, ja hän kuuntelee kaiken, mitä sanomme koko ajan. Jos he olisivat hiljaa, he voisivat kuulla kaiken.”
Pyyntö golf-selostajille laskeutua on tuskin uusi, mutta se on huomionarvoista Koepkan, maailman top-3-pelaajan suusta. Nelinkertainen major-mestari on jatkuvasti nauttinut sparrauksesta eri mediahenkilöiden – erityisesti Brandel Chambleen – kanssa ja samalla tullut yhä suorapuheisemmaksi.
Onko Koepka siis oikeassa? Jossain määrin kyllä on. On paljon keskusteluja, jotka poimitaan puomimikrofonin kautta. Muistele aikoja, jolloin Tiger Woods ja Steve Williams juttelivat mailavalinnoista, tai Jordan Spieth suunnitteli sankarilyöntiään nro 13:lla vuoden 2018 Mastersissa, tai Patrick Reed otti kameraryhmän vastaan vuoden 2018 Porsche European Openissa. Huomattavia hetkiä, jotka on kuvattu puomimikrofonin kautta. Jos pelaaja on esillä PGA Tour Livessä, jos hän on viikonloppuna kilpailussa tai jos hänen nimensä on Tiger Woods, on todennäköistä, että joku voi seurata häntä puomimikron avulla. Useimmilla tiiauspaikoilla on myös puomimikrofoneja, jotka voivat tallentaa runsaasti ennen lyöntiä käytävää keskustelua (vaikka mailan valinta tehdäänkin usein sanattomasti tai kuiskaamalla, kun muut pelaajat lyövät).
Vähemmän on usein enemmän, kun on kyse golfin kuuluttamisesta. Golfin maailmaan ja sieltä pois siirtyneet hahmot, kuten Scott van Pelt ja Joe Buck, ovat huomanneet, kuinka golf-ilmoittaminen on ainutlaatuinen haaste, koska siinä näytetään niin paljon ja sanotaan niin vähän. Ei tarvitse katsoa muuta kuin golfin twittersfäärin kollektiivista reaktiota, kun kuuluttaja puhuu ohi sen, mikä olisi ollut mielenkiintoinen keskustelu. Kannattaa miettiä, tuliko Koepkan reaktio lainkaan hänen katsellessaan PGA Tourin paluuta edeltäviä otteluita, joissa monet kuuluttajan välihuomautukset tuntuivat vievän arvokkaalta pelaajan edestakaiselta keskustelulta.
Mutta jos Koepka vihjaa, että puomimikit korvaisivat kaikki mikrofonilla varustetun pelaajan hyödyt, hän menee ohi asian ytimen. Kamera- ja äänimiehistöltä jäävät tyypillisesti väliin ne väliin jäävät hetket, joissa on paljon juonikkuutta. Nämä kuvausryhmät eivät useinkaan ole tarpeeksi lähellä, jotta ne voisivat kuvata kokonaisia keskusteluja. Esimerkiksi The Match II:ta pidettiin valtavana viihde-menestyksenä suurelta osin siksi, että pelaajat olivat koko ajan mikrofonissa. Phil Mickelsonin selittäessä chippausstrategiaa Tom Bradylle tämän kilpaillessa viheriön ympärillä olisi vaikea saada täydellistä kuvaa puomimikrofonista.
Koepkalla on tietysti oikeus vastustaa mikrofonin käyttämistä jopa viisi tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. Se on ihan ymmärrettävää. Mutta kun hän sanoo, että kuuluttajien pitäisi ”vain olla hiljaa ja kuunnella”, hän ei puutu monimutkaisen asian kokonaisuuteen. Hän ei myöskään ole täysin väärässä.
Golf Magazine
Tilaa lehti
Tilaa