Oletko koskaan mennyt varpaillasi keittiöön varastamaan keksiä purkista, kun kukaan ei ole katsonut? Ellet käyttänyt hanskoja, olet luultavasti jättänyt jälkeesi todisteita välipalahyökkäyksestäsi. Sormenjälkiasiantuntija voisi todennäköisesti löytää keksipurkista sormenjälkiä ja verrata niitä sormiesi päässä oleviin yksilöllisiin sormenjälkiin.
Onneksi useimmat vanhemmat eivät ole sormenjälkiasiantuntijoita eivätkä rikospaikkatutkijoita (CSI). Keksinmurut leuassasi saattavat kuitenkin silti paljastaa sinut!
Katsele tarkkaan kämmeniäsi ja sormenpäitäsi. Näetkö pieniä harjanteita ja viivoja? Jos painaisit sormea mustetyynylle ja sen jälkeen paperille, sormeesi jäisi viivojen ja harjanteiden jälki – sormenjälki!
Sormenjälkesi ovat ainutlaatuisia. Se tarkoittaa, että kenelläkään muulla maailmassa ei ole täsmälleen samanlaisia harjanteita ja viivoja kuin sinulla on sormissasi. Edes identtisillä kaksosilla ei ole samoja sormenjälkiä.
Sormenjälkesi pysyvät myös samoina syntymästä kuolemaan asti. Niiden ainutlaatuisuus ja pysyvyys tekevät sormenjäljistä yhden parhaista tavoista tunnistaa henkilö.
Tiesitkö, että sormia ei tarvitse kastaa musteeseen sormenjälkien jättämiseksi? Hiki ja kehon öljyt työntyvät jatkuvasti ulos ihomme pienistä huokosista. Nämä aineet päällystävät sormiesi harjanteet ja viivat.
Kun kosketat jotakin, siirrät nämä aineet siihen, mihin kosketat, jättäen sormiisi harjanteiden ja viivojen jäljen. Näitä sormenjälkiä – joita kutsutaan piileviksi sormenjäljiksi – ei yleensä voi nähdä paljain silmin. Joskus ne voi kuitenkin nähdä tietyissä esineissä, kuten lasipullossa.
Tutkijat ovat tienneet näistä näkymättömistä sormenjäljistä 1800-luvulta lähtien. Jo vuonna 1892 englantilainen tiedemies Sir Francis Galton kirjoitti kirjan sormenjälkien käytöstä rikosten selvittämisessä. Kuitenkin vasta vuonna 1896 Sir Edward Richard Henry kehitti tavan luokitella sormenjäljet niiden yleisten harjamallien perusteella: silmukat, kierteet ja kaaret.
Henryn sormenjälkien tunnistusjärjestelmää – jota kutsutaan daktyloskoopiaksi – on muokattu hieman ajan myötä. Nykyään sitä käyttävät edelleen lainvalvontaviranomaiset kaikkialla maailmassa.
Viimeisen sadan vuoden aikana tekniikan kehittyminen on auttanut lainvalvontaviranomaisia hyödyntämään sormenjälkiä entistäkin paremmin. Nykyään sormenjäljet voidaan ”nostaa” – tunnistaa ja kopioida myöhempää vertailua varten – miltei miltä tahansa pinnalta käyttämällä erityistä sormenjälkijauhetta.
Eikä tutkijat enää edes tarvitse kokonaisia sormenjälkiä. Kehittyneiden tietokoneiden ja ohjelmistojen avulla jopa puolet sormenjäljestä voidaan tunnistaa ja yhdistää vertailunäytteeseen. Tietokoneita voidaan käyttää jopa tekemään vertailuja automaattisesti, vaikka sormenjälkien vastaavuuden lopullisen tarkistuksen tekevät edelleen tutkijat, jotka tutkivat ja vertailevat sormenjälkiä huolellisesti varmistaakseen, että sormenjäljet vastaavat toisiaan.
Sormenjäljet eivät kuitenkaan ole ainoa asia, jota tutkijat käyttävät ihmisten tunnistamiseen. On olemassa useita erityyppisiä biologisia ja käyttäytymiseen liittyviä ominaisuuksia – joita kutsutaan biometriaksi – joita voidaan käyttää yksilön tunnistamiseen. Muita esimerkkejä biometriikasta ovat DNA, silmien iirikset, ääni- ja kasvokuviot.