© AMNH 2014
Pterosaurukset eivät olleet lintuja eivätkä lepakoita, vaan matelijoita, dinosaurusten läheisiä serkkuja, jotka kehittyivät matelijoiden sukupuun erillisessä haarassa. Ne olivat myös hyönteisten jälkeen ensimmäiset eläimet, jotka kehittivät moottoroidun lennon – eivät vain hyppimällä tai liukumalla, vaan räpyttelemällä siipiään tuottaakseen nostetta ja matkustaakseen ilmassa. Niistä kehittyi kymmeniä lajeja. Jotkut olivat F-16-hävittäjäkoneen kokoisia ja toiset paperilentokoneen kokoisia.
Pterosaurusten evoluutio
Tiedemiehet ovat jo pitkään kiistelleet siitä, mihin kohtaan pterosaurukset sijoittuvat evoluutiopuussa. Nykyisin johtava teoria on, että lentoliskot, dinosaurukset ja krokotiilit ovat läheistä sukua ja kuuluvat ryhmään, jota kutsutaan arkkosauruksiksi.
© AMNH 2014
Pterosaurukset olivat äärimmäisen menestyvä matelijaryhmä. Ne kukoistivat koko dinosaurusten aikakauden, yli 150 miljoonan vuoden ajan. Ajan myötä varhaisimmista lentoliskoista – suhteellisen pienistä lentävistä matelijoista, joilla oli tukeva vartalo ja pitkä häntä – kehittyi monenlaisia lajeja. Joillakin lajeilla oli pitkät, hoikat leuat, taidokkaat päähampaat tai erikoistuneet hampaat, ja jotkut olivat poikkeuksellisen suuria.
Haperot fossiilit
Noin 66 miljoonaa vuotta sitten, samaan aikaan kun Tyrannosaurus rex ja muut suuret dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, myös lentoliskot kuolivat. Lentoliskot eivät jättäneet jälkeläisiä – ainoastaan fossiileja. Mutta ei kovin paljon fossiileja, varsinkaan verrattuna niiden dinosaurus-serkkuihin.
© AMNH/C. Chesek
Vähän pterosauruksia eli lähellä paikkoja, joissa fossiileilla on tapana muodostua. Niiden hauraat luut säilyivät huonosti, joten lentoliskofossiilit ovat usein epätäydellisiä. Jotta paleontologit voisivat muodostaa kuvan tietystä lajista, heidän on usein kerättävä tietoa useista fossiileista tai tehtävä johtopäätöksiä sukulaislentosauruksista, jotka tunnetaan paremmin.