Tutkijat uskovat, että pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) kärsivien ihmisten aivoissa voi olla ”tehottomia” yhteyksiä.
Biological Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että tällaiset aivot ovat liian herkät virheille eivätkä työskentele tarpeeksi ahkerasti estääkseen signaaleja, jotka voivat laukaista ahdistavia oireita.
Mielisairaudelle ovat tyypillisiä toistuvat ajatukset, mielihalut ja mielikuvat, jotka voivat olla lamauttavia. Ne voivat jakautua pakkomielteisiin, kuten tunkeileviin ajatuksiin tabuista tai bakteereista, tai pakkomielteisiin, kuten laskemiseen ja asioiden, kuten ulko-oven tai uunin, toistuvaan tarkistamiseen.
Terveysministeriön mukaan sairaus vaikuttaa noin 2,2 miljoonaan amerikkalaiseen, ja on edelleen epäselvää, mikä sen aiheuttaa. Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet aivojen poikkeavuuksiin, vaikka tällaisissa tutkimuksissa ei ole ollut tarpeeksi osallistujia, jotta ne olisivat ratkaisevia, tutkimuksen pääkirjoittaja ja Michiganin yliopiston psykiatrian laitoksen tohtori Luke Norman kertoi Newsweekille.
Lue lisää: Transsukupuolisuus ei ole mielisairaus, sanoo Maailman terveysjärjestö
Tässä uudessa tutkimuksessa Michiganin yliopiston työryhmä käytti tietoja kymmenestä tutkimuksesta, joihin sisältyi 484 lapsen ja aikuisen skannauksia ja tietoja. Osallistujia pyydettiin suorittamaan tehtäviä, kun heille tehtiin magneettikuvaus.
Tutkijat tutkivat cingulo-opercular-verkkoa: ryhmää aivojen alueita, jotka hermot sitovat yhteen. Tämä verkosto auttaa aivojamme päättämään, käsketäänkö kehoa aloittamaan tai lopettamaan tietyt toiminnot.
OCD-potilaiden aivoissa havaitut samankaltaisuudet viittaavat siihen, että näiden alueiden väliset yhteydet eivät ehkä toimi kunnolla.
”Tutkimus on jännittävä, koska se viittaa siihen, että pakko-oireisten häiriöiden hoitoon sairastuneilla saattaa olla ”tehoton” yhteys sen aivojärjestelmän, joka liittää yhteen kyvyn havaita virheitä, ja sen järjestelmän välillä, joka hallitsee kykyä tehdä jotakin noiden virheiden suhteen,” toteaa tohtori Kangasala. Kate Fitzgerald, Michiganin yliopiston psykiatrian apulaisprofessori, kertoi Newsweekille.
Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin sen osoittamiseksi, aiheuttavatko aivoskannauksissa paljastuneet mallit sairauden vai onko kyse jostain muusta.
Nykytilanteessa lääkärit hoitavat sairautta joko lääkkeillä, kuten serotoniinin takaisinoton estäjillä, tai määräävät potilaille psykoterapiaa tai näiden kahden yhdistelmää. Mutta kognitiivinen käyttäytymisterapia, yleisin psykoterapian muoto, toimii kirjoittajien mukaan vain noin puolella potilaista.
”Tämä tutkimus luo pohjan OCD:n terapiakohteille, koska se osoittaa, että virheiden käsittely ja estävä kontrolli ovat molemmat tärkeitä prosesseja, jotka ovat muuttuneet ihmisillä, joilla on tämä tila”, sanoi Fitzgerald.
”Esimerkiksi rTMS hyväksyttiin äskettäin elintarvike- ja lääkeviraston toimesta OCD:n hoitoon, se kohdistuu joihinkin niistä piireistä, joita Michiganin yliopiston tiimi on pyrkinyt tunnistamaan”, Fitzgerald sanoi. ”Jos tiedämme, miten aivoalueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään OCD-oireiden käynnistämiseksi ja lopettamiseksi, tiedämme, mihin rTMS voidaan kohdistaa.”
Tiimi tekee myös kliinistä tutkimusta CBT:lle OCD:n hoitoon. Osallistumaan kutsutaan enintään 45-vuotiaita teini-ikäisiä ja aikuisia, joilla on tai joilla ei ole kyseistä sairautta. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä tutkijoihin osoitteessa [email protected].
Fitzgeraldin mukaan viesti on, että sairaus ”ei ole mikään syvä ja pimeä käyttäytymisongelma – OCD on lääketieteellinen ongelma, eikä se ole kenenkään vika.”