Articles

Metastaattinen vatsan adenopatia

admin0

Ensimmäinen julkaisu SonoWorldissa

Tapauksen esittely
Nuorella miehellä on hajanaista kipua vatsassa. Hän kertoo anamneesissa oikeasta nivusesta poistetun ihon melanooman. Vatsan ultraäänitutkimus tehtiin.

Kuvateksti: Poikittaiskuva navan tason alapuolelta. | Kuvaus: Lantiossa näkyy suuri, lohkomainen heterogeeninen pehmytkudosmassa.
Kuvateksti: Sagittaalikuva oikeasta hypokondriosta. | Kuvaus: Subhepaattisessa tilassa nähdään liuskainen, heterogeeninen massa, joka sivuaa oikeaa munuaista. Massa osuu myös oikeaan maksalohkoon. Kuvassa näkyy pieni määrä askitesta.
Kuvateksti: Oikean munuaisen poikittaiskuva. | Description: Massan ja oikean munuaisen välissä ei ole selvää rasvatasoa, mikä viittaa siihen, että massa on mahdollisesti tunkeutunut munuaisiin. Hydronefroosia ei ole. Askites todetaan jälleen.
Kuvateksti: Poikittaiskuva vasemmasta munuaisesta. | Description: Vasemmassa munuaisessa on lievä hydronefroosi. Vasemman munuaisen vieressä havaitaan useita hypoekaikuisia massoja.

Differentiaalidiagnoosi

1. Metastaattiset solmut, 2. Infektioadenopatia, 3. Lymfooma
Potilaalla, jolla on tiedossa melanooma, suurentuneiden solmujen, jälkiaskitesin ja lievän vasemmanpuoleisen hydronefroosin löydökset edustavat todennäköisemmin vatsaan kohdistuvaa metastaattista prosessia. Todennäköinen solumassan tunkeutuminen oikeaan munuaiseen vahvistaa tätä vaikutelmaa entisestään.

Lopullinen diagnoosi

Moninkertaiset, metastaattiset, suurentuneet solmukkeet koko vatsan alueella, jälkiaskites ja lievä vasen hydronefroosi. Magneettikuvaus vahvisti, että solumassan infiltraatio oli kohdistunut oikeaan munuaiseen.

Keskustelu

Leiterin ym. mukaan ihon melanooman etäpesäkkeet kehittyvät kolmea päämetastaatioreittiä pitkin, ja ne esiintyvät satelliitti- tai kulkeutumismetastaasina, alueellisena imusolmukemetastaasina tai etäpesäkkeinä primaarisen uusiutumisen yhteydessä. Monet metastaattiset melanoomat ovat hiljaisia eli ne eivät aiheuta oireita. Näiden potilaiden kuolinsyy on yleensä etäpesäkkeistä johtuva elinten vajaatoiminta. Kaukolevityksessään melanooma voi tarttua melkein mihin tahansa elimeen; imusolmukkeiden ohella yleisimmin mukana olevia elimiä ovat kuitenkin keuhkot, maksa, aivot, munuaiset ja lisämunuaiset.

Metastasoituneet imusolmukkeet voidaan havaita ultraäänellä, tietokonetomografialla ja magneettikuvauksella. TT:tä käytetään useimmiten metastaattisen taudin kartoittamiseen potilailla, joilla on primaarinen syöpä. Melanooman erityisten signaaliominaisuuksien vuoksi käytetään kuitenkin usein myös magneettikuvausta.

Ultraäänen ulkonäkö –

  • Varhaisvaiheessa etäpesäkkeiset imusolmukkeet voidaan tunnistaa erillisinä, suurentuneina rakenteina.
  • Solmukkeilla on vaihteleva kaikuvoima, .
  • Solmukkeiden suurentuessa edelleen ne voivat muodostaa konglomeraattisia solmukemassoja, joilla on heterogeeninen kaikukuvio.
  • Voidaan myös havaita näiden solmukemassojen tunkeutumista viereisiin elimiin.
  • Askiitteja voi esiintyä.

Kompleksien solmukemassojen muodostuminen vatsaontelossa viittaa taudin pitkälle edenneeseen vaiheeseen. Infektioprosessilla, kuten tuberkuloosilla, voi olla samankaltainen ulkonäkö ultraäänitutkimuksessa, ja sen erottaminen metastaattisesta prosessista voi olla vaikeaa, kun taas lymfoomassa solmut näyttävät yleensä hyvin hypoekoottisilta, lähes kystisiltä.

Vatsaontelon ultraäänitutkimuksen rooli melanoomassa-

  1. Identifioi metastaattisen prosessin ja arvioi sen laajuus. Pienet maksametastaasit eivät kuitenkaan välttämättä näy ultraäänitutkimuksessa, ja CT tai MRI ovat herkempiä.
  2. Ohjata hienoneulanäytteenottoa.
  3. Valvoa hoidon tuloksia dokumentoimalla solmukohdan koon kasvu tai pieneneminen. CT tai MRI voidaan tehdä samaan tarkoitukseen.

Seuranta

Tälle potilaalle tehtiin biopsia, jossa todettiin vatsasolmukkeet käsittävän metastaattisen melanooman diangoosin.

Seuranta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.