massasukupuutto

Suuren lajimäärän sukupuuttoon kuoleminen geologisella aikaskaalalla suhteellisen lyhyessä ajassa. Fossiiliaineisto antaa viitteitä useista, ehkä jopa 20:stä joukkosukupuutosta fanerotsooisen eonin alkamisen jälkeen noin 570 miljoonaa vuotta sitten. Tällaiset sukupuuttoon kuolemiset aiheuttavat radikaaleja muutoksia kiville tyypillisissä fossiilikoostumuksissa, mikä on heijastunut geologien käyttämiin kerrostumien nimiin. Näin ollen joukkosukupuutokset merkitsevät usein geologisten kerrostumien ja vastaavien geologisten aikavälien välisiä rajoja. Suurimmat joukkokuolemat tapahtuivat permikauden lopussa (noin 248 miljoonaa vuotta sitten), jolloin yli 80 prosenttia kaikista meren selkärangattomien suvuista katosi (mukaan lukien trilobiitit), ja liitukauden lopussa (65 miljoonaa vuotta sitten), jolloin noin 50 prosenttia kaikista suvuista kuoli sukupuuttoon, mukaan lukien käytännöllisesti katsoen kaikki dinosaurukset (ks. Alvarezin tapahtuma). Tällaisilla katastrofaalisilla muutoksilla maapallon eliöstössä on syvällisiä vaikutuksia evoluution kulkuun esimerkiksi jättämällä tyhjiä ekologisia markkinarakoja, joihin eloonjääneet ryhmät voivat laajentua ja levitä. Ks. liite.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.