Tinnituksen kuvaukset juontavat juurensa muinaisen Egyptin aikaan, mutta tiede ei ole onnistunut selvittämään salaperäisiä taustamekanismeja, jotka tuottavat näitä subjektiivisia kuulohavaintoja äänestä. Nämä tuntemukset voivat olla melulle altistumisen, ototoksisuuden tai muiden kuulojärjestelmän epänormaalien tilojen aiheuttamien vaurioiden ilmentymiä. Monilla henkilöillä on kuitenkin idiopaattinen tinnitus, jolle ei voida määrittää mitään erityistä syytä. Vaikka ne esiintyvät usein yhdessä kuulon heikkenemisen kanssa, kuulon heikkenemisen laajuus ei välttämättä vastaa tinnituksen vakavuutta. Lisäksi joillakin tinnituksesta raportoivilla henkilöillä on samanaikaisesti hyperakusis. Tämä yhteys viittaa siihen, että nämä prosessit saattavat liittyä toisiinsa karvasolutason epätasapainon vuoksi. Magnesiumin (Mg) ja sen antagonistin, kalsiumin, mahdollisesta vaikutuksesta on keskusteltu kirjallisuudessa melun aiheuttaman kuulon heikkenemisen, ototoksisuuden ja kuulojärjestelmän yliherkistymisen lieventämiseen vaikuttavana tekijänä. Pysyvät ja tilapäiset muutokset kuulon toiminnassa on yhdistetty magnesiumin ravitsemukselliseen puutteeseen. Mg:n puute on johtanut lisääntyneeseen alttiuteen melun aiheuttamalle kuulon heikkenemiselle, ototoksisuudelle ja kuulojärjestelmän yliherkistyvyydelle.
Aikuisten suositeltu päivittäinen magnesiumannos (RDA) on 4,5 mg/kg; kaikki amerikkalaisten ikäryhmät eivät kuitenkaan saavuta Mg:n RDA-annosta 100 mg:lla päivässä. Tällä asianmukaisen magnesiumin saannin puutteella voi olla kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi kuulojärjestelmän oletettuun Mg-mekanismiin liittyy metabolinen solujen tapahtumakaskadi. Mg:n puute johtaa erityisesti kalsiumkanavan läpäisevyyden lisääntymiseen karvasoluissa, mikä johtaa kalsiumin liialliseen virtaukseen, glutamaatin lisääntyneeseen vapautumiseen eksosytoosin kautta ja kuulohermosäikeiden N-metyyli-D-aspartaattireseptoreiden liialliseen stimulaatioon. Viimeaikaiset tutkimukset sekä melun aiheuttamasta kuulonalenemasta että idiopaattisesta sensorineuraalisesta kuulonalenemasta ovat viitanneet siihen, että Mg:n lisäravinteen antaminen voi vähentää potilaiden tinnituksen vaikeusastetta. Mg paransi kuulon palautumista ja vähensi tinnitusta potilailla, joilla oli idiopaattinen äkillinen kuulonalenema. Hiljattain toteutetussa hyvin kontrolloidussa tutkimuksessa todettiin, että Mg oli suhteellisen turvallinen ja sopiva lisä kortikosteroidihoitoon parantamaan kuuloa akuutissa sensorineuraalisessa kuulonalenemassa annoksella 4 g. Mg:n suojaavasta vaikutuksesta melun aiheuttamaan kuulon heikkenemiseen on raportoitu aiemmin.
Näistä rohkaisevista havainnoista huolimatta missään kontrolloidussa tutkimuksessa ei ole tutkittu Mg-lisän vaikutusta keskivaikeaa tai vaikeaa tinnitusta sairastaville henkilöille.
Tässä tutkimuksessa koehenkilöt tekivät 4 vastaanottokäyntiä klinikalla noin 2 kuukauden aikana. Ensimmäisellä käynnillä koehenkilöille tehtiin kuulokoe. Ennen kunkin täydennyskierroksen aloittamista koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan tinnituksen vaikeusaste asteikolla 1-10 ja täyttämään Tinnitus Handicap Inventory (THI) -kyselylomake. Tämän jälkeen koehenkilöt satunnaistettiin yhteen kahdesta ryhmästä. Toinen ryhmä aloitti 532 mg Mg:n käytön 25 päivän ajan, toinen ryhmä aloitti plasebolisän käytön 25 päivän ajan.
Käynnillä 2 koehenkilöille tehtiin kuulokoe, he arvioivat tinnitustaan ja täyttivät THI-kyselylomakkeen sekä hoitojaksokyselyn. Koehenkilöt eivät ottaneet mitään lisäravinteita 2 viikkoon, minkä jälkeen he palasivat käynnille 3.
Käynnillä 3 koehenkilöille tehtiin kuulotesti, he arvioivat tinnitustaan ja täyttivät THI-kyselylomakkeen, minkä jälkeen he ottivat vastakkaista lisäravinteita (plasebo tai Mg) 25 päivän ajan.
Käynnillä 4 koehenkilöille tehtiin kuulotesti, he arvioivat tinnitustaan ja täyttivät THI-kyselylomakkeen sekä hoitojakson kyselyn.